Kesä alkaa kääntymään kohden loppuaan, jollei ole jo kääntynyt. Sääkin on muuttunut. Oikeastaan aika jännä, kuinka totaalisesti säätila muuttui ja ihan päivässä. Yhtenä päivänä oli hirveä helle ja kaikkialla oli kuivaa. Sen jälkeen alkoivat ukkosmyrskyt ja niiden laannuttua on ainakin Mellunmäessä ollut kuin subtrooppisella alueella sadeaikaan: vettä tulee kahden tunnin välein vartin kerrallaan. Ja usein sitä tulee kuin Esterin perästä.
Kalenterin alkaessa näyttää elokuun loppupäiviä oli aika suunnata kasvimaalle. En oikein tiedä mikä minua sinne vetää aina loppukesästä, koska kaiken järjen mukaan jos kukkia haluaa kuvata, olisi syytä olla liikkeellä niiden kasvukautena. Joka tapauksessa vuodesta toiseen loppukesästä matka suuntautuu tuonne meidän viereiselle kaupungin kasvimaa-alueelle, jossa meilläkin on oma aarin palsta. Aurinko paistoi mukavasti, vaikka taivaalla olikin pilviä.
Kasvimaalle päästyäni ehdin kuvaamaan ehkä siinä vartin verran ennen kuin taivas (aurinko) meni pilveen. Päätin, että odotan, kunnes sadepilvet ovat menneet ohi. No, ensimmäisen pilvilautan jälkeen tuli toinen ja sitten kolmas. Ja sitten vielä sellainen pitkä pilvenlonka, joka kulki juuri mukavasti auringon ja minun välistä, niin ettei mitään paistetta tullut. Seisoskelin siellä kasvimaalla varmaan yli tunnin ennen kuin aurinko taas suostui näyttäytymään. Herätin ainakin yhden palstanomistajan huomion, koska hän tuli vielä myöhemminkin katsomaan mitä siellä puuhastelin. En ollut kuitenkaan varastamassa sipuleita enkä porkkanoita, vaan ikuistamassa kukkia kennolle. Tiedoksi lähinnä sinne Fallpakan viljelypalstojen ylläpidon suuntaan.
Joka tapauksessa silloin kun aurinko paistoi, sain mielestäni ihan hyviä kuvia. Mulla on joku fiksaatio “kelluviin” kukkakuviin: lyhyellä terävyysalueella kuva kukasta pääosin suoraan ylhäältä niin, että taustalla oleva aluskasvisto muodostaa tasaisen (vihreän) maton, jonka päällä itse kukka sitten “kelluu” terävänä. Paras objektiivi tällaisiin kuviin on joku makro. Yleensä minulla on matkassa Nikonin 200-millinen, mutta tällä kertaa otin 105-millisen. Se sopikin tähän tilanteeseen paremmin antaen mahdollisuuden kuvata hieman lähempää. 200-millinen vaatii sen verran tilaa ympärilleen, ettei suoraan ylhäältä päin kuvaaminen onnistu.
Kuvaan näitä kukkakuvia käsivaralta, vaikka makrokuvaamisessa kaikkien oppikirjojen mukaan pitää käyttää jalustaa. Itse koen jalustan jotenkin kovin häiritseväksi ja eihän nämä mun kuvatkaan mitään todellisia makroja ole. Enemmän lähikuvia.
Seuraavaksi sitten odotellaan ensimmäisiä pakkasia, jotta saisi ikuistettua kukkia jäisellä koristuksella. Viime syksy oli niin lämmin, että siinä vaiheessa kun ensimmäiset yöpakkaset sattuivat kohdalle, kukat olivat jo kuolleet ja mätääntyneet. Toivottavasti tämä vuonna siltä osin olisi parempi onni. Mutta nyt tosiaan on aika kuvauksessa siirtyä kesästä syksyyn ja alkaa nauttimaan niistä olosuhteista, joita loppukesä / alkusyksy tarjoaa: viistoa valoa, värejä, kontrasteja. Voi lähteä vaikka keskellä päivää kuvaamaan, niin silti valo tulee optimisuunnasta. Ei tarvitse pelätä, että valo olisi liian kovaa tai tulisi liikaa ylhäältä.
Kasvimaata tonkimassa oli Nikon D810 + Sigma 35/1.4 Art + Micro-Nikkor 105/2.8G VR