remonen.fi - Valokuvia omaksi iloksi

Olen -60 -luvun alussa tähän maailmaan syntynyt insinööri, tietotekniikka-alan ammattilainen ja valokuvauksen harrastaja. Insinööriys on tullut koulutuksen avulla, tietotekniikka-alan ammattilaisuus kokemuksen kautta ja valokuvaus on se laji, jota voin kutsua harrastavani. Omasta mielestäni valokuvauksesta tekee harrastuksen minulle se, että yritän kehittää itseäni siinä omaksi ilokseni, ilman että minulla on muita tarpeita tai yleviä tavoitteita.

Kuvia ja jorinoita, jo vuodesta 2013…

Valokuvaaminen on ollut minulla läsnä aina: jo silloin -60 -luvulla sain kokeilla isäni “laatikkokameraa” ja “coca-colakameraa” (ennen kameroillakin oli paremmat nimet). Seitsemänkymmentäluvulle tultaessa hankin ensimmäisen oman järjestelmäkamerani, jonka “ostin” veljeltäni. Se taisi olla M42-kierteinen Ricoh. Seuraavaksi sitten ostin ylioppilaaksipääsyrahoillani uuden järkkärin, joka oli mahdollisesti Pentax. En kyllä oikein enää jaksa noita muistaa. Aikanaan Pentax sitten vaihtui filmipokkariin, kun en jaksanut enää raahata kalustoa mukanani.

Alussa myös kehitin filmit ja vedostin kuvat itse. Minulla oli kylpyhuoneeseen pystytettävä pimiö suurennuskoneineen, jossa sitten tein kuvia päivät pitkät. Se oli sitä aikaa, kun kuvat vielä lopuksi viimeisen huuhtelun jälkeen kuivattiin ja kiillotettiin kuivurissa. Filmiä tuli ostettua metritavarana (Kodakin PlusX ja TriX 30 jalan rullissa) ja purkitettua käsin. Näin kustannukset pysyivät kurissa. Värifilmille kuvaamista ei oikein voinut edes harkita. Pikkuhiljaa kuvaaminen kuitenkin jäi, kun muut riennot ja työelämä kutsuivat.

Esikoisen syntymän kunniaksi -90 -luvun alussa palasin takaisin järjestelmäkameroiden ihmeelliseen maailmaan ja hankin ensimmäisen Nikonini, N8008:n. Tilasin sen polleana suoraan New Yorkista, B&H PhotoVideosta. Tilaus pistettiin menemään faksilla ja maksu tapahtui luottokortilla. Että “nettikauppaa” oli jo ennen eBayta, joka tuppaa yleensä unohtumaan nuorisolta. Negatiivifilmistä olin siirtynyt diaan, jota isänikin pääosin kuvasi.

N8008:sta aika sitten jätti yhden USAn reissun seurauksena, mutta sain vakuutuksesta tilalle F90x:n. Sekin sai sitten mennä, kun filmille kuvaaminen alkoi tuntumaan antiikkiselta ja uuden vuosituhannen kunniaksi tilalle tuli Sony DSC-F707 “bridge”-kamera aikana, jollon koko käsitettä ei ollut olemassa. Se oli kuitenkin jo digikamera ja kokonaista 5Mpix…, herkkyys ISO400 max. Sillä sitten mentiin useampi vuosi, kunnes valokuvausharrastus alkoi taas kiinnostamaan enemmän tosissaan. Vuonna 2007 ostin sitten Nikonin D700-rungon ja sen jälkeen tähän harrastamiseen on tullut enemmän vakavampi sävy. Laitteistoakin alkaa olemaan pienen kylästudion verran: rungot ovat vaihtuneet tasaisin välein, mutta merkki on ja pysyy Nikonina. Vaikka rinnalle onkin tullut reissukameraksi Sonyn APS-C -kennoinen “NEX”-sarja (ILCE nykyään). Ja kolmas runko on infrapuna-konvertoitu Sony NEX-5N.

Kaikesta tästä huolimatta tämä on pysynyt harrastuksena, eikä minulla tosiaan ole sen suurempia tavoitteita tämän suhteen kuin kehittyä itse itseäni vasten paremmaksi kuvaajaksi ja havainnoijaksi. Valokuvaaminen sinänsä pitää ylpeyden kurissa: aina kun kuvittelee, että nyt minä tämän osaan, tulee vastaan jonkun ottama kuva, joka jättää mielen nöyräksi ja suun auki.

Tämä blogi toimii nykyään kuvieni pääasiallisena julkaisualustana. No, ihan kuin minulla olisi aiemmin ollut mitään muutakaan julkaisukanavaa… tämä kuitenkin tuo kuvaamiselle edes jonkin tarkoituksen, ettei niitä kuvia vain tule hillottua johonkin kiintolevyn kulmalle.

Mutta näillä mennään.

Helsingissä 4.5.2015

About