(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
Viikon ehdin olemaan kotona bunkkerireissun jälkeen, kun auton nokka käännettiin taas kohden Katajanokkaa ja lauttalaituria, suuntana Pärnu. Tapani mukaan olin (olimme – vaimo mukana tällä kertaa) paikalla ajoissa. Jopa niin ajoissa, ettei check-in ollut vielä alkanut. Siinä sitten ottaessani mukavaa asentoa penkissä odotusajaksi vaimo totesi, että puhelin jäi kotiin… et se siitä ajoissa olemisesta. No, onneksi asumme idässä, joten round-trip himaan vei vain sen 50 minuuttia. Mutta se hyvä paikka oli jo mennyt. Olin varannut etukäteen Viking Lineltä ns. paalupaikan, jossa laivasta pääsee pois ensimmäisten joukossa, mutta paalupaikkalaisten piti olla selvitettynä 45 minuuttia ennen laivan lähtöä. No, eihän me sitten enää oltu. Pientä lisäjumppaa sitten jouduttiin laivarannassa kokemaan, mutta vihdoin päästiin laivaankin ja jopa niille paalupaikoille. Muuten, ko. paalupaikkamaksu on jotain kympin luokkaa, suosittelen ehdottomasti, jollei sitten kuulu siihen porukkaan jolle autossa laivasta poispääsyn odottaminen kuuluu elämän huippuhetkiin, Tallinnan päässä meinaan menee helposti tunti ennen kuin laiva on tyhjä – BTDT.
Tällä kertaa myös luotimme navigaattorin ohjeisiin Tallinnasta ulos suunnistettaessa. Jos siellä ajaa opasteiden mukaan, joutuu kiertämään koko kaupungin idän kautta ja siinä palaa helposti n. kolmisen varttia aikaa ihan turhaan. Tallinnan kannalta kyllä ymmärrän tuon: laivasta purkautuvaa liikennettä ei haluta keskelle kaupunkia. Mutta enivei, siitä Viru-hotellin vierestä aukeaa Pärnu maantee, jota pitkin pääsee perille keskustasta keskustaan parissa tunnissa. Tie on hyvässä kunnossa ja ainakin tällä kertaa aika harvakseltaan liikennöitykin, vaikka kyseessä on osa Via Balticaa, jota kautta kulkee tavaraliikenne Eurooppaan ja takaisin.
 |
 |
 |
 |
Aikanaan sitten saavuimme Pärnuun. Se on aina jotenkin mieltä kutkuttavaa saapua täysin uuteen kaupunkiin: joka kerta saavuttaessa kaupunki tuntuu hirveän hankalalta, isolta ja sekavalta. Parin päivän päästä sitä ihmettelee, miten oikean paikan ja osoitteen löytäminen saattoikaan olla niin vaikeaa. Hotelliksi olimme (minä olin) valinneet Hotel Victorian, joka sijaitsee kaupungin ostos-/ravintolakeskittymän lähistöllä. Hotelli on valmistunut Pärnun kulta-aikana 1926 ja on todella tyylikäs rakennus. Valitettavasti vain ulkonäkö hieman pettää, tai sitten ei: huoneet on remontoitu viimeeksi joskus -90 -luvulla ja alkavat olemaan aika lailla aikaa nähneet. Meillä oli käytössämme hotellin ainoa minisviitti, joka sijaitsi toisessa kerroksessa kulmauksessa. Etuna siitä oli se, että ikkunat avautuivat kahteen suuntaan, jolloin huoneeseen sai läpivedon aikaiseksi. Huonona puolena oli se, että kännisten laulu sitten kuului stereona öisin huoneeseen. Kännisiä ihmisiä Pärnussa on vähemmän kuin Tallinnan yössä, mutta selvästi meno on railakkaampaa kuin vaikka Kuressaaressa. Varsinkin viikonlopun yötä olivat melko rauhattomia, kun nuoriso tulee Suomesta ryyppäämään halpaa viinaa. Toisaalta, kyllä tuolla nukuttua sai, mutta ei ole ehkä paras hotellivalinta huonouniselle tai siisteysintoilijalle.
Mutta se hotellista, itse Pärnun kaupunki on aivan ihastuttava koko perheen paikka. Sieltä löytyy tekemistä ihan joka lähtöön ja tarpeeseen. Uimarantaa on seitsemisen kilometriä, ja se on ihan käveltävissä oleva pätkä. Ei siis mitään aidattuja alueita. Ranta on myös varsin matala, vielä parin sadan metrin päässä vettä on vain napaan asti. Lasten kannalta hyvä asia, aikuisten kannalta ei ehkä niinkään. Rannalta löytyy vaikka mitä aktiviteettia, paitsi vedettävät vesivehkeet, joita etelän rannat ovat täynnä. Sen sijaan löytyy rantalentistä, rantafudista, purjelautailua, vuokrattavia polkupyöriä ja muita poljettavia laitteita, ym. Vain rolexeja ja aurinkolaseja myyvät hyvin päivettyneet asiakaspalveluhenkiset herrasmiehet puuttuvat.
Rannalla sijaitsee myös yksi Pärnun ehdottomista maamerkeistä: Rannahotell, joka on 1937 avattu funkis-tyylinen hotelli.
Rannahotell
Pärnuun tullessa kannattaa vuokrata polkupyörät. Koko kaupunki on täynnä mitä hienompia pyöräilyreittejä, jotka jatkuvat myös kaupungin ulkopuolelle. Kaupunki on myös hyvin puistovaltainen, joten koko aikaa ei tarvitse polkea kadun vartta. Joka sekään ei ole ongelma, koska Virossa jostain syystä annetaan suojatietä ylittävälle erittäin hienosti tilaa. Päinvastoin kuin jossain muualla. Mutta pyöristä: vuokraus on halpaa, muutaman euron vuorokausi ja ainakin meidän käyttämämme vuokraamon pyörät olivat aivan uusia. Vuokraamolla on myös palvelu, jolla pyörät toimitetaan eurolla(!) hotellille ja vahingon sattuessa pyörä tullaan korjaamaan veloituksetta paikan päälle. Pyörien lukitsemisesta kannattaa kuitenkin pitää huolta, veikkaan ettei lukitsematon pyörä näe aamua, jos sen illalla jättää kadun varteen.
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Ravintolatarjonta Pärnussa on hyvin pitkälle samanlaista kuin Tallinnassa: joka kuppilalla on terassialueet ja ruokaa löytyy salaateista pizzoihin, pastoihin ja pihveihin. Sen verran tuli phvejä kokeiltua, etten voi oikein suositella Pärnua pippuripihvimatkailun pääkohteeksi. Veikkaan, ettei suurimmassa osassa ravintoloita ole mitään toimintaa hiljaisena aikana, joten henkilökuntakin palkataan aina kesäksi uudelleen. Tästä johtuen keittiön taso ei joka paikassa yllä kovin korkealle. Pizzat ja pastat valmistuvat, kuten myös salaatit. Sen sijaan pihvin osalta yhtään kertaa ei osunut kohdalle ihan kunnollista ”medium”-kypsyysasteen pihviä. Puhumattakaan ”medium miinus” -tasosta, josta ei ymmärretty mitään. Mutta halpa olut toki peitti monta virhettä. Se vain tuolla on, kuten myös Kuressaaressa, että oluttarjonta makaa melko pitkälti perus-Sakun tai A.Le Coq:in varassa. Ainoastaan yksi irkkupubi sattui kohdalle, jossa tarjonta oli laajempaa. Mutta sitten se olikin jo ylitsevuotavaa, hakee vertaansa jopa Helsingin paikoista.
Miten sitten aikansa sai Pärnussa kulumaan? Jos säät suosivat ja auringonotto on se juttu, niin parempaa paikkaa ei varmasti löydä 250 km säteellä Helsingistä. Ainakin rantaa riittää. Toinen tapa ajantappamiseen on tietysti shoppailu, mutta mikään ostosparatiisi Pärnu ei ole. Sieltä löytyy kaksi suurempaa ostoskeskusta: keskustassa oleva Port Arthur ja hieman keskustan ulkopuolella oleva Kaubamajakas. Tarjonta on osittain samaa kuin Suomessa, hinnat vain jonkin verran halvempia. Tai ainakin tällä kertaa olivat. Ja tietysti sitten matkamuisto- ym. myymälöitä Rüütli-kadun varsi täynnänsä. Mutta ei tuonne ostosten takia kannata ajaa.
Kolmas vaihtoehto on pitäytyä kulttuuritarjonnassa. Ainakin meidän vierailuviikollamme kaupuingissa oli vaikka minkälaista tapahtumaa Saxofonifestareista BMX/potkulautakisoihin.
Rüütli, tuo ostoskatujen aateli
Ja puutarhakaupunginosassa sijaitsevan Villa Ammenden pihalla oli ainakin yhtenä iltana ulkoilmakonsertti. Villa Ammende on ns. ”paremman väen” paikka, jossa voi huoletta pistäytyä hieman hemmottelemassa itseään. Tosin hintatasokin on sitten jo hieman eri sfääreissä: olut, valkoviini, kaksi kahvia Pavlovan kanssa maksoi 38 EUR. Mutta Pavlovat tehtiin tilauksesta… eikä mihinkään teolliseen marenkiin, vaan marenki paistettiin erikseen meitä varten.
Villa Ammende
Muun ajan voi sitten käyttää kiertelemällä Pärnua ja bongaillen hienoja reakennuksia ja pitsihuviloita. Myös Pärnu-joen ranta kahden sillan välissä on varsin hyvä ja esteettisesti miellyttävä: siltojen väli on n. 4 km, joten siitä tulee mukava pyöräilylenkki kun ajaa toista puolta ylös ja tulee toista puolta alas. Jos pidemmän lenkin haluaa pyöräillä, niin Pärnun ulkopuolelta löytyy toinen ranta-alue: Valgeranna, jossa sijaitsee myös varsin mielenkiintoinen (outo) ja futuristinen hotellirakennus: Villa Andropoff. Se on neuvosto-aikana rakennettu Viron johdolle tarkoittettu ”datsha”, joka oli siihen aikaan vartioitu 24/7. Alueella on hotellirakennus, johon pääsee sisälle tutustumaan sekä myös elokuvateatteri ja sauna, joihin ei päässyt sisään. Matkaa tuonne tulee n. 8 km / sivu.
Eikä tietysti pidä unohtaa Pärnun aallonmurtajia, jotka ovat Pärnu-joen suun molemmin puolin. Uimarannan puoleinen osa on n. 2 km pitkä ja melko helposti käveltävissä. Suosittelen piipahtamaan, varsinkin jos sää on kaunis.
Kaikki päättyy aikanaan, kuten myös Pärnussa makoilu. Paluumatkalle olin ottanut ohjelmistoksi pari yötä Vihulan kartanossa, joka sijaitsee Suomenlahden rannalla (4 km sisämaahan päin) n. Loviisan/Porvoon kohdalla 80 km Tallinnasta suoraan itään. Samalla alueella on kaksi muutakin kartanoa, Palmse ja Sagada. Nuo kaksi jälkimmäistä ovat Viron valtion omistuksessa, kun taas Vihula on yksityisomisteinen ja pitkälti pyhitetty majoituskäyttöön. Kartanoalue muodostaa varsin idyllisen ruukkimiljöön toimivine vesimyllyineen (ei jatkuvasti toiminnassa) ja vanhoine viinatehtaineen (ei toiminnassa ollenkaan 🙁 ). Itse asiassa kaikki nuo kolme kartanoa ovat jossain historian vaiheessa polttaneet viinaa. Votkan vienti Venäjälle oli aikanaan varsin tuottoisaa puuhaa.
Vihulan kartano on hyvin rauhallinen lomapaikka, ei mikään lapsiperheen ykköskohde (IMHO), vaikka heitäkin paikalla näkyi. Autojen rekisterikilpien perusteella suomalaiset olivat melkoisen vähemmistössä, suurin osa autoista oli Viron rekisterissä. Kartanon alueella on parikin suhteellisen hyvälaatuista ruokapaikkaa, vaikkei tuo mikään Michelin-tähtien arvoinen paikka olekaan. Sen sijaan kulttuuritarjontaa tuntuu olevan: molempina iltoina kun olimme tuolla, oli kartanon alueella joku konsertti.
Vinkkinä sen verran, että ainakin tällä kertaa hotellin omien sivujen kautta huoneet sai halvemmalla kuin mistään hotels.com:ista tai vastaavista. Eli aina kannattaa tarkistaa, mitä majoituspaikan omilla sivuilla sanotaan.
Palmsen kartanon päärakennus
Jos tuolla päin liikkuu, kannattaa käydä tutustumassa myös noihin kahteen muuhun kartanoon. Kartanoita Viron alueella on melkoinen liuta. Niistä mikään ei tosin ole enää 100% alkuperäisessä kunnossa, koska ne on kaikki kansallistettu vuonna 1919 ja sitten viimeistään neuvostoaikana niiden kohtalo on ollut karu. Eli kartanoissa ei ole enää alkuperäisiä kalusteita tai koneita nähtävinä, vaan niitä on sitten myöhemmin haalittu milloin mistäkin ja tavarat ovat sekoittuneet kartanoiden välillä, vaikka sinänsä saattavat olla oikealta aikakaudelta.
Viroa dokumentoi Sony ILCE-6000 + SEL1018 + SEL1855 + SEL 55210 ja SEL24f18z