(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
Tämä on jatkoa edelliseen kirja-arvosteluun, jossa kerroin tuntemuksiani Sakari Mäkelän kirjasta ”Digikuvat kehyksiin”. Kuten tuossa blokissa kerroin, hankittuani valokuvatulostimen huomasin, etten osaa tulostaa ja insinöörityyliin lähdin ratkomaan ongelmaa hankkimalla riittävän läjän asiaan liittyviä oppaita.
Tässä kakkososassa keskitytään opukseen nimeltä:
Ron Sheppard, Pixiq, 191 sivua, 2011, 15€, ISBN: 978 1 4547 0245 0
Nimestään huolimatta kirja ei ole Epsonin julkaisema tai edes rahoittama opus. Eikä tämä ole edes kovin Epson-painotteinen, joten nimen valinta on hieman kummallinen, mutta johtanee johonkin historian alkuhämäriin. Tosin sen verran tässä on Epsonia, että kaikki tulostusmateriaaleja ja tulostimia käsittelevät osiot puhuvat vain Epsonin tuotteista, mutta sinänsä ovat kyllä sovellettavissa muihinkin merkkeihin.
Rungoltaan tämä on hyvin saman kaltainen kuin Sakari Mäkelän opus, mutta tulostusoppaassa pitänee olla se mitä tulostusoppaassa pitänee olla. Ulkoasultaan ja ”nuotiltaan” tämä on kuitenkin hyvin erilainen. Kirjan avattuaan tulee heti hirveä hinku rynnätä tulostamaan: opus on melko suurikokoinen, lähes A4-kokoa ja täynnä herkullisia kuvia. Heikko puoli on tietysti kieli, joka pienentänee jonkin verran kohderyhmää ja aiheuttaa ehkä sen, ettei tätä joka kylän kirjastossa tule vastaan.
Kirjassa käsiteltyjä aiheita:
– tulostimen valinta ja käyttöönotto
– musteet
– perustyönkulku
– kuvan muokkaus tulostamista varten
– kuvakoko ja terävöitys
– tulostusmateriaalin valinta
– mustavalkotulostus
– tulostimen huolenpito
– tulosteiden säilyvyys
Tosin jos kieli ei ole este, tämän voi kyllä hankkia omaan hyllyynkin, koska kirja toimii ihan valokuvaopuksenakin.
New EPSON Complete Guide to Digital Printing
Kirjassa on tosiaan samanlainen perusrakenne kuin Sakari Mäkelän vastaavassa, mutta filosofia on täysin eri. Tässä kirjoittaja näkee tulosteen omana, erillisenä lopputuotteena. Ei pelkästään digikuvan jatkeena. Tässä on vähän samaa filosofiaa kuin ”ennen vanhaan”: eihän kukaan silloinkaan pysähtynyt negatiiviin, vaan vedos oli se ”kuva”. Kirjoittaja tekee selvän eron näytöllä katseltavan digikuvan ja printin välillä. Jopa niin, ettei hän kelpuuta näytöllä olevaa kuvaa kuin hyväksi startiksi lopputulokselle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö itse kuva pidä olla teknisesti hyvä ja etteikö näyttö pidä olla kalibroitu. Molemmat käydään kirjassa läpi riittävällä tarkkuudella, mutta edelleen näytöllä oleva kuva on ”katseluversio” siitä lopullisesta.
Kirjoittaja referoi Ansel Adamsin ja W. Eugene Smithin tapaa työskennellä pimiössä ja kuinka he käyttivät aikaa ja resursseja vedostaessaan lopullisia kuvia. Samaa menetelmää kirjoittaja kehottaa käyttämään myös digiaikana: kuva pitäisi tulostaa ”keskeneräisenä” ja katsoa kuinka se toimii printtinä. Vedosta kuvaruutuun vertaamalla voi sitten päätellä, miten kuvaa tulee edelleen käsitellä halutun lopputuloksen saamiseksi. Näinhän sitä tehtiin ennen pimiössäkin: valotettiin, kehitettiin, katsottiin ja sitten taas takaisin. Ehkä tässä ”kaikki heti ja nyt”-maailmassa tällainen perusmenetelmä on päässyt unohtumaan, ainakin harrastajalta. Sitä vain katsoo, että onpas kiva kuva ja CTRL-P. Välivedosten tekemisessä on myös se etu, että ajan myötä oppii lukemaan omaa monitoriaan paremmin ja tekemään yhä valmiimpia kuvia kerralla. Tietysti välivedosten teko tarkoittaa lisää rahanmenoa musteiden ja paperin osalta, mutta toisaalta jollei halua parasta lopputulosta, miksi tulostaa ollenkaan.
Kirjassa on omat osionsa niin tulostimen kuin paperinkin valinnalle ja siltä osin pätee samat mitä kirjoitin edellisen kirjankin kohdalla: internet on muuttuvan tiedon kohdalla lyömätön.
Koira ja musteet. Miksen itse ole tätä keksinyt.
Se mihin kirjassa paneudutaan suurella antaumuksella, on kuvan loppukäsittely juuri ennen tulostamista. Toki valotuksen säädöt, ym. käydään tässäkin läpi, mutta eniten annetaan palstatilaa terävöitykselle ja värinhallinnalle. Terävöitykselle on varattu oma kappale ja jopa enemmän sivuja kuin vaikka paperin valinnalle. Tässäkin opuksessa perusohjelmana käytetään Photshopia ja Lightroomia (ohjeet on aina molemmille), joka on pienoinen ongelma niille, jotka eivät näitä ohjelmia käytä. Samoin kun versiot vaihtuu, tieto vanhenee. Tosin terävöityksen takana oleva ideologia käydään riittävällä pieteetillä läpi, jotta tietoa voi hyödyntää muulloinkin ja muissa ohjelmissa.
Mustavalkotulostamiselle on niinikään varattu oma kappaleensa, joka on kuitenkin ehkä hieman kevyt kirjan yleisilmeeseen nähden.
Kirjassa on mukavasti otettu mukaan myös tunnettuja valokuvaajia ja heidän kommenttejaan ja ohjeitaan tulostukseen liittyen. Vaikkei kirja ilmeisesti olekaan Epsonin rahoittama, niin kummasti kaikki nämä vierailevat tähdet tulostavat sillä. No, vinkit ovat kuitenkin ihan tervetullut lisä.
Kirjasta jäi hyvin postitiivinen vaikutelma: hyvä taitto, hienot kuvat, sujuva teksti. Tähän tulee varmasti palattua myöhemminkin. Myös kirjan kuvat toimivat innoittajana ainakin minulle siitä, mitä ja minkä tyyppisiä kuvia voisi ajatella tulostavansa. Toki tällaisen painetun kirjan ongelma on se, ettei painojälki kerro totuutta lopputuloksesta. Ei hyvässä eikä pahassa.
Luettavuus:
Asiasisältö:
Hinta/laatu:
Yhteenveto:
Viimeisessä osassa on sitten tarkoitus repiä palasiksi opus ”The Art of Printing Photos on Your Epson Printer”. Kunhan ehdin sen ensin lukemaan.