(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
Tämä on kolmas ja tällä erää viimeinen osa edellisiin kirja-arvosteluihin (osa 1 ja osa 2). Kunnon valokuvatulostimen hankinnan jälkeen piti opetella tulostamaan ja lähdin ratkomaan ongelmaa hankkimalla muutaman aihetta käsittelevän oppaan.
Tässä viimeisessä osassa tutustutaan opukseen nimeltä:
Michael Freeman & John Beardsworth, The Ilex Press Limited, 192 sivua, 2009, 15€, ISBN: 978 1 905814 49 7
Tästä kirjasta ei selviä, onko Epsonilla ollut sormensa pelissä kirjan julkaisun osalta, mutta kirja on selkeästi Epson-painotteisempi kuin tuo edellinen arvostelemani opus.
Kirjasta huokuu kirjoittajan, Michael Freeman, valokuvaopastausta: kirja on hyvin oppikirjamainen ja sen tunnistaa Freemanin kirjaksi. Jostain syystä tässä kirjassa tuo oppikirjamaisuus ei minua puhutellut, vaikka olenkin Freemanin muiden oppaiden suuri ystävä.
Kirjassa käsiteltyjä aiheita:
– musteet
– paperit
– värinhallinta
– Hi-Fi -prosessi
– kuvanmuokkaus tulostamista varten
– kuvien valmistaminen esillepanoa varten
– tulosteiden säilyvyys
Rakenteeltaan kirja noudattelee kahta edellistä, mutta määrättyjä painotuseroja tästä kuitenkin löytyy. Kirja keskittyy enemmän tulostamisen tekniseen kuin taiteelliseen puoleen ja menee siltä osin jopa liiankin syvälle. Tekniikan esittely on myös hyvin Epson-painotteista, joten muiden tulostimien omistajille iso osa kirjasta mennee hukkaan
Opus on melko suurikokoinen ja sivusuhteiltaan lähes neliö. Tällä saavutetaan valoisa ja avaratuntuinen taitto, joka helpottaa lukemista. Kuvat ovat teknisesti hyviä, mutta sisällöltään eivät mitenkään ihmeellisiä. Kirjan lukeminen ei aiheuta mitään pakonomaista tarvetta sännätä tulostamaan, enemmän jää sellainen fysiikan luennon jälkeinen olo. Heikko puoli on jälleen kieli, joka pienentänee jonkin verran kohderyhmää ja aiheuttaa ehkä sen, ettei tätä joka kylän kirjastossa tule vastaan. Mikä eritoten tässä kirjassa on selkeästi huono puoli, koska tätä ei ehkä kannata ostaa omaksi.
Jos tätä kirjaa vertaa tuohon toiseen ”Epson-opukseen” (New EPSON Complete Guide to Digital Printing), niin lähestymistapa on hyvin teknislähtöinen ja keskittyy siihen, miten kuva kamerasta tietokoneen kautta tulostimelle siirtyy ja mitä ko. siirtoketjussa tulee ottaa huomioon. Kun taas ”tuon toisen” opuksen filosofia oli enemmän siinä, että tuloste on se lopputulos ja sitä tulee arvioida itsenäisenä teoksena. Kamera ja tietokone ovat vain välivaiheita tähän lopputulemaan. Ehkä tästä, ja Freemanin oppikirjailijataustasta johtuen, kirja on hyvin hmmm…. oppikirjamainen. Eri asiat, kuten mustesuihkutekniikat (6 sivua) ja musteet (4 sivua) saavat paljon palstatilaa. Puhumattakaan papereista, joista käydään läpi eri tyypit ja materiaalit, paperikoot (!), paperien säilyttäminen, kuvien säilyttäminen, jne yhteensä 24 sivun verran.
Pelkälle värinhallinnalle on varattu 34 sivua lähtien eri väriavaruuksista näytön ja tulostimen kalibroinnin kautta ohjelmistokohtaisiin asetuksiin. Ehkä pienemmälläkin paatoksella olisi selvinnyt… Omituinen kappale oli se, jossa käsiteltiin ”hifi-tulostusta” (ICISS) verrattuna mustesuihkutulostukseen. Ehkä tämä on hyvä kappale ymmärtää mitkä ovat mustesuihkutulostamisen rajat verrattuna ”tosi miehiin”, mutta itseltä tämä meni hieman ohi.
Lopuksi kirjassa käydään läpi kuvan valmistelu tulostamista varten (terävöitys, kontrastin lisääminen, ym), mutta sitten jostain syystä mennään triptyykeihin ja sommitteluun. Hieman ollaan sivussa tulostamisesta. Plussana se, ettei pitäydytä vain Photoshopissa, vaan ohjeita on myös Lightroomille ja Aperturelle. Tässä kohtaa tosin kirjaformaatin huono puoli (staattisuus) tulee korostetusti esille: Lightroomista on käsittelyssä versio 2, kun nyt mennään versiossa 4. Ja nimenomaan tulostuspuolella on tapahtunut valtavasti kehitystä noiden uusien versioiden myötä.
Viimeinen kappale käsittelee kuvien esillepanoa, kehystämistä jne. Onpa otettu kantaa jopa siihen, miten kuvat tulisi seinälle ripustaa. No, en tiijä…
Loppuyhteenvedon aika:Luettavuus: [rating=4]
Asiasisältö: [rating=4]
Hinta/laatu: [rating=3]
Yhteenveto: [rating=4]
Mitä sitten näistä kolmesta eri opuksesta jäi käteen? Sakari Mäkelän ja Michael Freemanin opukset olivat selkeästi samaa, oppikirjamaista tuotantoa. Freemanin opus, markkinoiden laajuuden ja siksi parempien resurssien tähden, on laajempi, mutta samat asiat tulevat myös Mäkelän kirjassa hyvin esille. Ja suomenkielisyys on tietysti plussaa. Nämä kaksi kirjaa ovat kuitenkin selkeästi oppaita, eikä niihin ehkä enää tule palauttua kun ne on kerran selattu läpi. Sen sijaan Rob Sheppardin teos on sellainen, jota tutkiskelee mieluusti uudestaankin. Se oikein kutsuu tulostamaan, vaikka sitten olisi vähän vaatimattomammastakin materiaalista kyse. Se myös haastaa katsomaan tulostetta omana tuotoksena, eikä vain digikuvan paperikopiona.
Eli jos näistä yksi olisi valittava, se on ehdottomasti Rob Sheppardin New Epson Complete Guide to Digital Printing.