---

Nimittäin hyvän kuvan salaisuuden. Ja ehkä kertoisinkin jos tietäisin. Mutta ei hätää, tiedän kuka tietää: valokuvaaja ja valokuvauksen opettaja Lea Kömi. Ja mikä parasta: Lealla oli aiheesta kurssi Saarenmaalla heinäkuun puolessa välissä. Ei muuta kuin golfbägit autoon ja matkaan (todellisuudessa matka ja kurssi oli varattu jo marraskuussa, heti katukuvauskurssin jälkeen, mutta näin tarinasta tulee parempi, eikö?). Mutta tosiaan, golfbägit, kamerat, vaimo ja uimahousut mukana autoon nouse ja lauttarantaan aja. Kurssihan oli KS Koolituksen järjestämä ja taas homma toimi kuten pitääkin. Mitä nyt Tallinnan päässä navigaattorin hienoisesta vihjailusta huolimatta (”ota U-käännös %&¤#* tanokki!”) valitsimme reitin joka kierrätti meidät Uralin kautta Virtsuun, jossa odotti toinen lautta Muhuun ja sitä kautta Saarenmaalle. Itse asiassa reitti on Tallinnasta lähdettäessä aivan suora, jos ei vain lue opasteita heti satamassa: Viru-hotellin kulmalta kun alkaa suunnistaa kohti Pärnua ja sitten kohti Virtsua/Saarenmaata, homma rokkaa kuin… rokki?

Aikanaan sitten saavuimme Kuressaareen ja Hotelli Merin (Meren?) pihaan. Hotlasta meillä oli varattuna sviitti, ei tosin morsius- sellaista, vaan ihan tavallinen. Ilman saunaa. Meillä oli rojua sen verran, ettei pienempään majoitustilaan olisi mahduttukaan. Vain reissupimiö puuttui. Ensivaikutelma Kuressaaresta oli varsin positiivinen, eikä tätä vaikutelmaa mikään koko viikon aikana muuttanut. Kuressaari ja Saarenmaa kokonaisuudessaan on erittäin ihastuttava paikka ja ehdottomasti voin suositella siellä vierailua. Se sopii kaiken ikäisille ja eri asioista pitäville: sieltä löytyy niin kulttuuria, maisemia, hyvää ruokaa, halpaa olutta, uimarantoja, lenkkipolkuja, kenguruja, tuulimyllyjä ja tulitikkuaskin kokoisia paarmoja vain muutamia kohokohtia mainitakseni. Ainoastaan Saarenmaan Tuulik-olutta sieltä ei tunnu saavan kuin tiskin alta ja Viron salaisen palvelun luvalla. Hmmm…. kummallista.

 

Kuressaari – Vammala, ookoo….

Kohtaamisia

Kurssi alkoi heti seuraavana päivänä, maanantaina. Kurssitilana oli Kuressaaren ammattikoulun tietokoneluokka. Kokoonnuimme ensin kuitenkin koulun pihalla, jossa esittelimme itsemme. Meitä oli viisi miestä ja neljä naista. Kaksi herroista (Mikko ja Ensio) olivatkin minulle tuttuja jo katukuvauskurssilta. Muut, opettaja mukaanlukien, olivat uusia tuttavuuksia. Kaikkia kuitenkin yhdisti halu oppia kuvaamaan sisällöltään ja ilmaisultaan parempia kuvia. Tällä kurssilla ei tekniikkaan puututtaisia. Paitsi että Lea iski silmänsä minun D800E:hen, joten en uskaltanut päästää sitä kädestäni koko viikon aikana. Sittemmin selvisi, että kurssilla oli toinenkin D800 ja tunsin oloni heti turvallisemmaksi.

Sen verran minulla oli jo ennakkoymmärrystä valokuvasta, että hyvän kuvan osa-alueita ovat tekniikka, sommittelu ja idea, eli ajatus. Ensimmäinen on helppo: lukee manuaalin ja painaa nappia. Toinen onkin hieman vaikeampi, vaikka insinöörinä kultainen leikkaus sujuu, tai sitten ei. Kolmas on minulle ollut aina vaikein: miksi sotkea ajattelua valokuvaamiseeen? Enhän sotke sitä tämän blokin kirjoittamiseenkaan. No, ehkäpä viikko tuo tähän lisävalaistusta.

Esittelyjen jälkeen siirryimme luokkaan ja varsinainen opetus alkoi. Lea kertoi hyvän kuvan osa-alueista ja katsoimme vanhojen mestareiden mallisuorituksia samalla analysoiden mikä kuvista tekee hyvän: miksi niihin haluaa palata ja miksi niitä jaksaa katsoa. Sen jälkeen meille annettiin tehtävä ja parikymmentä minuuttia aikaa suorittaa se, jonka jälkeen analysoisimme tulokset ryhmässä. Jo katukuvauskurssilla minulle selvisi, että tämä on minulle vaikea tapa ottaa kuvia. Siis käskystä ja annetusta aiheesta. Toisaalta näin kyllä joutuu paneutumaan itse aiheeseen ja palaute on välitön. Tätä täytyy vain opiskella itsekin edelleen, siis että antaa itselleen tehtävän ennen kuvaamaan lähtemistä. Kyllähän nytkin tulee ennen kuvaamaan lähtemistä päätettyä, että kuvaako kukkia vai lintuja, mutta ei tuo huono asia ole rajata tehtävää vielä enemmän. Samalla formaatilla mentiin muutkin päivät: teoriaa, tehtäviä ja lopuksi kotitehtävä, joka sitten analysoitiin aina seuraavan päivän alussa. Keskiviikkona jalkauduimme illalla kaupungille ryhmässä ja Lea antoi meille paritehtäviä suoritettavaksi. Niissä oli käytetty mielikuvitusta ja huumoria, joten se ilta meni varsin mukavasti.

Koska kurssi ei ollut tekniikka- eikä kuvankäsittelykurssi, varsinaista mahdollisuutta kuvien jälkikäsittelyyn meille ei annettu. Sen sijaan Lea ohjeisti meitä ottamaan kuvan kerralla oikein, varsinkin rajauksen osalta. Kiitos vaan Lea, tässä sitä on muutama vuosi yritetty oppia pois diakuvauksen maneereista ja nyt sitten palataan takaisin ruutuun 1. Täytyy kyllä sanoa, että se 100% oikein rajaus suoraan etsimessä on yllättävän vaikeaa, mutta pakottaa ajattelemaan lopputulosta hieman eri tavalla kuin vain sarjatulella räiskintä. Kyllähän tuo silmää kehittää, ei sitä voi kieltää, vaikka hutejakin sitten tulee.

Kurssin päätteeksi meillä oli yhteinen illallinen ja viikon kuvasadosta muodostettu näyttely. Sen jälkeen tämä viiden päivän ponnistus oli paketissa. Lopputuloksena voin sanoa olevani varsin tyytyväinen, että tuli kurssille lähdettyä. Nyt pitää vain pitää ajatuksen kasassa kuvatessa ja ehkä se alkaa sitten lopputuloksessakin näkymään.

Jaa, mitä muuta sitten viikon aikana tapahtui? Vaimon kanssa kävimme Pangan jyrkänteellä ja Säären majakalla. Muuten aika meni Kuressaareen tutustuessa. Tai no, käytiinhän sitä golfiakin pelaamassa. Siitä sen verran, että jos maailmassa on jossain vaiheessa vain kaksi ammattia jäljellä: valokuvaaja tai golfin pelaaja, niin toivon että valokuvauspuolella on vielä paikkoja auki. Wilsonin pallotehtaan osakekurssi nousee joka kerta yli kymmenen pistettä kun minä astun tiiauspaikalle…

Pangan jyrkänne ja pagodit

Sören majakan sodanaikainen bunkkeri

Kaiken kaikkiaan: sekä kurssi, että Saarenmaa ovat kokemisen arvoisia. Tätä pitää saada lisää. Kun kerran puistovirkkaamisen työpajakin jäi kokematta. No, aina pitää olla jotain, josta voi haaveilla.

Muut kuvat löytyvät täältä.

Rekku ja kieli

Kissa ja kieli

Loppuarvostelu ★★★★★

Kohde:       ★★★★★  Loistava paikka, tätä lisää
Majoitus:    ★★★★★  Hotelli ok, hyvä huone, hyvä aamiainen. Ei mitään luksusta
Järjestelyt: ★★★★★   Ei tule mitään parannettavaa mieleen
Kurssi:       ★★★★★   Aihealueeseen nähden aikaa oli riittävästi, mutta ei liikaa
Kouluttaja: ★★★★★   Lea osaa hommansa

Ja mukana kulkivat D800E, Nikkor AF-S 24-70/2.8G, Fisheye-Nikkor AF-D 16/2.8, Nikkor AF-D 85/1.8 ja Nikkor AF-D 135/2 DC

---

Previous Post

Kuin ruuneperi

Next Post

Currywurstia

---