(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
Vuosi vaihtui ja kuten 20 kertaa aiemmin, nytkin koitti aika valon juhlan, Lux Helsingin. Alun perin juhla kulki nimellä Valon Voimat, mutta on nyttemmin vakiintunut hieman myyvempään muotoon ”Lux Helsinki”. Näin tätä on varmaan helpompi markkinoida ulkomaillekin, kuin Villen seuraavan bändin nimenä. Vaikka taitaa se VV olla tunnetumpi Suomen rajojen ulkopuolella, kuin LH.
Tänä vuonna jotenkin minulle välittyi sellainen kuva, että rahat – ja ehkä ideatkin – alkaa olemaan loppu. Bileet ovat vain viisi päivää, alkaen sunnuntaina 4.1. ja päättyen Loppiaisen jälkeen 8.1. Jollen nyt ihan väärin muista, on juhla ollut aiempina vuosina hieman pitkäkestoisempi. Ymmärrän kyllä, että happeningin juoksevat kulut ovat varmaan aika korkeat 24/7 -vartiointeineen ja muineen, mutta silti aikajänne tuntuu lyhyeltä, kun kuitenkin noiden teosten pystyttämiseenkin menee aikaa.
 |
 |
Toinen köyhäilyfiilistä lisäävä tekijä ehkä oli se, että tänä vuonna ei myöskään Senaatintorilla ollut mitään päätäräjäyttävää valospektaakkelia, kuten aiempina vuosina kun tilaisuuteen olen osallistunut. Nyt paikalla oli ”hatunnosto 163 vuotta täyttävälle Helsingin tuomiokirkolle ja onnentoivotus 80 vuotta täyttävälle säveltäjälle Aulis Salliselle”. Sanoo festivaalin ohjelma. Katin kontit sanoo kulttuurista ymmärtämätön valokuvaaja-insinööri ja osapäiväinen mielensäpahoittaja. Siis äänentoistolaitteistosta tuli jotain random pimputusta ja ”valoshow” oli kun pari valokeilaa vaelsi pitkin Tuomiokirkon pintaa ja samalla joku suntio räpsytteli kirkon sisällä valoja viime kesänä kadonnutta konjakkipulloa etsiessään. Siis hyvät herrat: taiteen pitää olla sellaista, ettei sitä pidä sitten kotona sanakirjasta katsoa, että oliko tämä taidetta vai ilmahälytys.
Hakasalmen huvilan taakse pystytetty munateos sen sijaan oli visuaalisesti ja muutenkin mielenkiintoinen. Samoin kuin kansalaistorille pystytetty ”Time Lapse Plant”, jossa led-valoilla saatiin aikaan värillisiä varjoja siellä seisoskelevista ihmisistä. Hetken aikaa meni, ennen kuin tajusi, että mikäs tässä on kummallista. Mutta siis se, että varjot olivat värillisiä, ei mustia. Ensi kesän hitti: hanki oma varjo mieliväreissä! Myös Finlandia-talon takana ollut ”Anonymous”-teos oli vekkuli: siinä oli valaistu kuutio, jonka sisään kuka tahansa sai mennä pitämään puheen tai esityksen. Samalla ko. henkilön ääriviivat piirrettiin laserilla Finlandia-talon seinään ja ne vielä elivät puheen tai laulun mukana. No, suomalainenhan ei puhu eikä pussaa. Joku tosin kävi vetämässä ”Happy Birthday Mr. President”-biisin. Ei ihan Marilyn, mutta hyvin vedetty kuitenkin.
 |
 |
 |
 |
Joo, esitteen mukaan tämän vuoden teema oli ”osallistuminen”, eli teokset olivat enemmän tai vähemmän interaktiivisia. Hyvä idea, mutta hieman spektaakkelimaisuus kärsi. Tietysti ehkä Berliiniin vertaaminen ei ole kovin reilua, mutta jos turisteja halutaan saada tätä ihmettelemään tulevaisuudessakin, pitäisi tapahtuman olla spektaakkelimaisempi. Tosin germaanithan ovat aina ymmärtäneet joukkojen viihdyttämisen ja ”awe-efektin” päälle. Kuten vaikka Nürnbergissä 1935.
Valoja ihmetteli Nikon D810 + AF-S 24-70/2.8G