(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
Tässä loppusyksyn ja -vuoden aikana on tuo valokuvaaminen jäänyt hieman vähemmälle. Tai, olinhan minä Tallinnassa ja sitten tietysti LUX Helsinki -trilogia, mutta muuten ei ole oikein ollut inspiraatiota lähteä ulos.
No, mikäs sen mukavampaa kuin syksyn pimeinä iltoina kaivaa hyvä kirja, lasillinen konjakkia kouraan ja itseä sivistämään. Tällä kertaa käteen sattuivat Michael Freemanin “Black & White Photography – Field Guide” ja Lance Keimig: “Night Photography”. Michael Freemanin tuntenevat kaikki, jotka ovat joskus jonkun valokuvausta käsittelevän opuksen lukeneet. MIchaelhan on yhtä tunnettu kuin John Hedgecoe aikanaan -70 -luvulla. Sen sijaan Lance Kleimig oli ainakin minulle uusi tuttavuus. Aloitetaan tämä lukunurkka helpommasta päästä, eli Michaelin opuksella.
Michael Freeman, The Ilex Press Limited, 192 sivua, 2013, 9€, ISBN: 978-1781579992
Minun mielestäni hyvän (valokuvaus)kirjan tekee se, että itse asia on käsitelty tekniseltä osin kattavasti ja selkeästi. Mutta yhtä tärkeää on se, että kirja saa kiinnostumaan itse aiheesta ja lukijan haluamaan alkaa tekemään juuri sitä mitä kirjassa on esitelty. Esimerkiksi lukemissani tulostusta käsittelevissä kirjoissa “New Epson Complete Guide to Digital Printing” täytti juuri nämä kriteerit. Ja niin tekee myös tämä Freemanin kirja.
Kirjassa on käyty läpi valokuvauksen historiaa, joka on samalla musta-valkokuvauksen historiaa. Samoin on esimerkkien voimin selvitetty värikuvan ja m/v-kuvan erot ja mikä toimii toisessa, mutta ei toisessa. Kuvien käsittelyyn paneudutaan mielestäni oikeassa suhteessa muuhin sisältöön ja esimerkkien voimin näytetään, miten kuvan tunnelmaa voi muuttaa eri värejä korostamalla tai häivyttämällä. Kukaanhan ei tiedä musta-valkokuvasta mikä jonkun paidan väri on alunperin ollut. Sen sijaan luonnonelementit, kuten taivas ja vesi, kannattaa yrittää pitää mahdollisimman “luonnollisina”. Kirjassa on käsitelty high- ja low-key kuvat, HDR-m/v-kuvaus(!), Ansel Adamsin vyöhykejärjestelmä ja myös infrapunakuvaus, josta kohta hieman lisää. Kirjan rajallisesta sivumäärästä johtuen mitään näistä ei käsitellä kovin perusteellisesti, mutta mielestäni faktat ja hyödyntäminen omassa työnkulussa nämä tuodaan riittävästi esille. Eli kaiken kaikkiaan kirjasta jäi hyvä maku suuhun ja ehdottomasti hintansa väärti. Ainoa miinus tulee taskupokkarikoosta, jonka tähden käytetty kirjasinkoko on varsin pientä. Ainakin minulla se vaati tekstin tihrustamista, joka välillä vaikeutti lukemista.
Plussaa: Freemanin kirjoitustyyli, aiheen laaja-alainen käsittely
Miinusta: pieni kirjasinkoko
Niin, se infrapunakuvaus. Siitä kirjassa on oma kappaleensa ja se innosti minut kaivamaan aiheesta lisää tietoa. Joka sitten johti siihen, että havaitsin hankkineeni NEX-5N -kameran käytettynä (juuri samanlaisen, jonka olin myynyt paria viikkoa aiemmin – tell me about long term planning) IR-kuvausta varten. Kamera lähti aikanaan sitten rapakon toiselle puolelle muutettavaksi IR-kuvaukseen sopivaksi ja on nyttemmin jo saapunut takaisin. Kirjoittelen tästä aiheesta tarkemmin, kunhan saan kuvia ja kokemuksia lisää.
Lance Keimig, Focal Press, 280 sivua, 2010, 18€, ISBN: 978-0240812588
Tämä kirja jätti hieman kaksijakoisen fiiliksen. Toisaalta se toi esille erittäin hyvin ja kiinnostavasti yökuvausta sen eri muodoissaan. Toisaalta taas kirjoittajan filmikuvaustausta tulee tässä hieman liikaa esille: kirjasta aika iso osa on tarkoitettu vain filmille kuvaaville. Vaikka filmikuvaus ei olekaan kokonaan kadonnut, alkaa se – etenkin värifilmikuvaus – olla aika tavalla harvojen herkkua. Digikuvaajalle ei resiprookkivirheiden korjaukset tai eri filmityypit juurikaan anna mitään. Lisäksi digikuvaus on median herkkyydessä (ISO-arvoissa) mennyt jo aikaa sitten sinne, mihin filmi ei koskaan päässyt.
No, se niistä epäkohdista. Toinen arvostelukriteeri, innostaako kokeilemaan, täyttyy kirkkaasti. Eli jos antaisin pisteitä kahdella asteikolla, niin innostavuudesta 5 ja kokonaishyödyllisyydestä sitten 2 tai 3. Kirja todella pakottaa katsomaan yökuvausta uusin silmin. Se ei olekaan vain “pimeäkuvausta” vaan nimenomaan valo(n)kuvausta. Ja tätä voi tehdä myös kaupunkiympäristössä. Vaikka osa esimerkeistä on otettu jossain random-aavikolla keskellä yötä, niin osa on otettu kaupungissa tai muussa teollisessa ympäristössä. Kirjassa tuodaan esille hyvin, miten eri valonlähteiden värimaailmaa voi hyödyntää kuvien tunnelmaa ja jännitettä luodessa. Ainakin minut tämä laittoi katselemaan uusin silmin vaikkapa valaistua huoltoasemaa pimeyden keskellä. Ja pimeyttähän meillä riittää. Eli varsin mukava kuvausidea etelän pimeisiin iltoihin.
Plussaa: avasi silmät pimeäkuvaukselle: muutakin kuin metsässä rämpimistä otsalamppu kiiluen.
Miinusta: filmikuvaukselle “tuhlattu” tila