Sinne ja takaisin – Intia Travelogue, pt 2

maalis

2018

Sinne ja takaisin – Intia Travelogue, pt 2

Makoisasti nukutun yön (olimme majoittuneet Maharaja Ganga Mahal-hotelliin, jonkun ex-maharadjan ex-kotiin) lastauduimme taas bussiin ja suunnaksi otettiin Jodhpur.

Matkalla, keskellä paikallista ”moottoritietä” näimme hääseurueen ja sitähän piti pysähtyä kuvaamaan. Tosin on hieman epäselvää, olimmeko me sitten kuitenkin enemmän kiinnostuksen kohteena kuin he. Ainakin meitä kuvattiin useammankin kännyn voimin.

Vaarikin pisti tanssiksi meidät nähtyään. Tai sitten tämä oli joku ”paha silmä”-tanssi. Sen seurauksista sitten myöhemmin.

Matkalla tuli seurailtua myös paikallista raskasta liikennettä. Henkilöautoja oli liikkeellä vähemmän. Maksulliset tiet lienevät siihen osasyynsä. Kamelilla pääsee piennarta pitkin.

Autojen sivupeilien kiinnikkeistä roikkuvat mustat tupsut suojaavat pahalta silmältä. Ehkä meilläkin olisi pitänyt olla sellaiset bussissa. Rekkojen nopeusrajoitus myös valtateillä oli 40km/h, joka selittää myös onnettomuuksien vähyyttä. Koko aikana emme nähneet yhtään onnettomuutta, kun taas Kenian reissulla näin niitä useampiakin. Mm. yhden rekan, joka oli pudonnut pari sataa metriä rotkoon n. puoli tuntia aiemmin.

Aikamme ajettuamme saavuimme sen päivän ensimmäiseen kohteeseen: Mehrangarhin linnoitukseen, joka on yksi Intian suurimmista linnoituksista. Rakennettu 1400-luvulla kukkulalle kaupungin ylle.

Nousimme linnoitukseen tylsästi hissillä. Näyttivät olevan Otiksen. No, Otis oli hyvä r&b-muusikko, mutta hissimiehenä korkeintaan keskinkertainen.

Linnake oli varsin upea, mutta tapani mukaan keskityin kuvaamaan puluja ja muita lintuja. Kuten tipuja ja kurppia.

Ja mursuja.

Ja ehkä vähän arkkitehtuuria.

Linnoituksesta lähdettyämme päivä alkoi olemaan pulkassa ja suuntasimme hotellille yöpymään. Seuraavana aamuna ilmeisesti oppaan matkakassa alkoi huutaa tyhjyyttään, koska suunnistimme paikallisen huivitehtailijan myymälään. No, ilmeisesti herra on jotain saanut aikaiseksi, kun oli päässyt 2012 Fortune Indian ”5 people to watch out for” (Mukesh Jain). Oppaan kassasta en tiedä, mutta meidän kassamme huusi käynnin jälkeen hoosiannaa… valitettavasti itse huiviosastolla ei saanut kuvata, mutta ohessa yläkerran divarista yksi kuva.

Rättikaupasta selviydyttyämme keskitimme mielemme ja kehomme vähemmän maallisiin asioihin ja suuntasimme kuninkaalliseen krematorioon Jaswant Thadaan. Kukapa ei nyt krematoriossa haluaisi käydä? En tiedä ketään, tiedätkö sinä?

Paikka oli jälleen kerran varsin kaunis ja rauhallinen.

Iloisen krematorioretken jälkeen vuorossa olisi joko lepäilyä hotellilla tai kuuma ja pölyinen jeeppisafari johonkin hiiden kuuseen. Valitsimme jeeppisafarin. Matka suuntautuisi luonnon suojelemista uskontona pitävän intalaisen heimon, Bishnojen, maille ja tiluksille. Matkalla jeepin takaosasta oli hyvä kuvailla paikallista menoa. Kuten vaikka perhettä matkalla johonkin mukavasti moottoripyörällä. Huomatkaa isän kypärä. Muuthan on korvattavissa.

Myös muovia syövät lehmät jaksoivat ihmetyttää kerta toisensa jälkeen.

Aikanaan sitten saavuimme kohteeseen ja siellä paikallinen samaani juotti meille hasiksesta tehtyä teetä. Tilanteesta ei jäänyt valo- eikä muistikuvia… Tosin anopin nähtyäni ymmärsin vaarin mieltymyksiä kovin hyvin.

Sähkötyöt ovat kyllä melko luovia. Ja eritoten sadekaudella luottamusta herättäviä.

Bishnojen luota menimme käymään vielä paikallisen savenvalajan mökillä.

Dreija on 100-kiloinen ”myllynkivi”, joka pyörii itsekseen puisen tapin varassa. Tätä ei siis pyöritetä koko aikaa, vaan ensin annetaan vauhti ja sitten dreijaillaan mitä ehditään. Ja hyvinhän ammattimies ehti.