Reissu oli paketissa ja jäljellä enää paluumatka. Sen reitti suntautui Rummun kaivoksen kautta Tallinnaan. Tarkoituksena matkan varrelta bongailla kirkkoja ja raunioita. Tai kirkkojen raunioita.
Komsin ortodoksisen kirkon rauniot näkyvät 10-tielle vasemmalla puolella vähän matkaa Virtsusta Tallinnaan päin ajettaessa. Kirkko on aika pahasti raunioitunut. Se on alunperin romahtanut jo -70 -luvulla, kun neuvosto-virossa tehtiin jotain maansiirtotöitä ja räjäytysten yhteydessä kirkon rakenteisiin tuli murtumia ja lopuksi siitä sortui torni tai pari. Ja bolsevikit panivat tupakaksi…
Ortodoksisuus ei liene ollut kovin suuressa huudossa siihen aikaan. Joka tapauksessa pysähtymisen arvoinen paikka, jos on aikaa ja sattuu olemaan noilla kulmilla.
Kohde: | [rating=4] |
Panos/tuotto: | [rating=4] |
Karusen Pyhän Margareetan kirkko sijaitsee myös 10-tien varrella ja tien oikealla puolella (Saarenmaalta Tallinnaan ajettaessa). Kirkko on varsin vaikuttavan näköinen ja erikoisuutena on kirkkopihassa olevat Viron ainoat rengasristit, jotka ovat peräisin 17. vuosisadalta.
Kohde: | [rating=5] |
Panos/tuotto: | [rating=4] |
Edelleen 10-tietä ajettaessa tällä kertaa tien oikealle puolelle jää raunioitunut pieni kirkko. Siitä en löytänyt mitään tietoa, joten jää arvailujen varaan mikä kirkko on kyseessä ja mikä sen kohtalo on ollut. Kupolista päätellen kyseessä on ollut ortodoksikirkko, mutta mistäs minä näitä tiedän.
Kirkko löyty koordinaateista (58°51’40” N 24°4’34” E). Mielestäni erittäin kuvauksellinen ja myös avoimella paikalla, joten siitä sai hyvin otettua muistot mukaan.
Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jos ajelee tuolla päin.
Kohde: | [rating=5] |
Panos/tuotto: | [rating=5] |
Rummun kylässä oli neuvostoaikaan avolouhos, jota pyöritettiin viereisen vankilan vankien voimin. Ei pidä aliarvioida neuvostobyrokraatin kekseliäisyyttä. Kustannustietoisesti myös vartijat olivat ilmeisesti luottovankeja, joten tuolla ei palkkapäivänä jonoja päässyt syntymään. Viron itsenäistyttyä kaivos suljettiin ja samalla suljettiin sen kuivana pitäneet pumput. Tämän johdosta kaivos peittyi melko nopeasti veteen ja veden alle jäi lukuisia rakennuksia ja työkoneita.
Kohde on erittäin suosittu sukeltajien keskuudessa kirkkaan veden ja nähtävyyksien vuoksi.
Kaivosaltaan vieressä on jopa 70 -metrin korkeuteen kohoava kivituhkavuori. Sieltä on erittäin hyvät näköalat itse altaaseen ja sen pinnan päällisiin rakennelmiin. Vuorelle on helppo kiivetä kun menee takakautta, ei altaan puolelta.
Viereinen vankila on jostain syystä suljettu. Se oli hieman kummallista, kun reissun aikana olin päässyt lähes joka paikkaan aivan vapaasti. Vankilan muureille on vedetty ihan tuoretta “natolankaa”, joten sinne ei selvästikään haluta ulkopuolisia käymään.
Kohde: | [rating=5] |
Panos/tuotto: | [rating=5] |
Viimeiseen päivään ei osunut yhtään seikkailua, jollei sellaiseksi lasketa jomottavaa päänsärkyä edellis-illan Vana Tallinn -liköörien vuoksi.
Reissu oli nyt paketissa ja olo oli aika tyytyväinen. Sain sen mitä läksin hakemaan ja enemmänkin. Pieni kipinä jäi vielä, josko menisi uudelleen jonain vuonna. Tällä kertaa Hiidenmaalle. Ja onhan tässä tuo varsinainen lomamatkakin tulossa alkaen ensi maanantaina, kun auton keula suunnataan Pärnuun…
Reissussa oli mukana enemmän tai vähemmän koko kamerakalusto. Paljon oli turhaakin, mutta helppohan se on jälkikäteen todeta.
Värikuvat Kuressaaressa on dokumentoitu pääosin Sony a6000 + SEL24f18z -kombolla. Värikuvat kohteissa on kuvattu D800E:llä, objektiiveina Nikkor AF-S 14-24/2.8G, Nikkor AF-S 24-70/2.8G, Nikkor AF-S 80-400/4.5-5.6G VR ja Fisheye Nikkor AF 16/2.8D. Mustavalkokuvat on otettu infrapunakonvertoidulla Sony NEX-5N + SEL1855-kombolla, suotimena 720nm infrapunasuodin.