(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
Noin kuukausi oli mennyt edellisestä kerrasta, kun kiersimme Vantaan Aikuisopiston (kaikki nämä on mulle Työväenopistoja) kanssa Helsingin gallerioita. Tällä kertaa aloitimme HAMista ja Ola Kolehmaisen näyttelystä Pyhiä tiloja. Olen kerran aiemmin käynyt katsomassa Olan kuvia, silloin Galeria Forsblomissa ja näytillä oli Istanbulissa kuvattua materiaalia.
Nyt HAMiin oli koottu teoksia eri puolilta maailmaa ja teeman mukaisesti kuvissa oli kirkkoja, moskeijoita ja muita pyhiä tiloja. Olan teoksillehan on tunnusomaista paitsi erittäin suuri koko, niin myös määrätynlainen abstraktisuus, jota on haettu mosaaikinomaisella ripustuksella. Omalla kohdalla täytyy sanoa, että homma kyllä toimii.
Se mikä ei ehkä niinkään toiminut, on HAMin seinien väritys. Osa Olan kuvista on hyvin värikylläisiä ja niiden kanssa värilliset seinät eivät oikein toimineet. Mutta ehdottomasti käymisen arvoinen näyttely.
Bonuskäyntinä meillä oli niinikään HAMissa näytillä ollut Jussi Kiven näyttely ”Syvällä”. Jussihan on tällainen Urbex-kuvaaja, joka kuvaa kaupunkien vähemmän koluttuja alueita. Jussin näyttelyssä oli kuvia paitsi Helsingistä, kuten alla, niin myös mm. Rummun kaivosalueelta Virosta. Onhan siellä toki käyneet muutkin, höm…
HAMista suuntasimme sitten Galleria Heinoon, jossa kävimme viime kerrallakin. Silloin siellä oli Elina Brotheruksen näyttely, mutta nyt se oli vaihtunut Marja Pirilän ”Strindbergin huoneissa”-näyttelyksi.
Marja Pirilä kuvaa Camera Obscura-tekniikalla, jossa kokonainen tila valjastetaan kameraksi. Tilaan ja sen sisälläoleviin ihmisiin ja kalusteisiin heijastuu ulkopuolinen maailma varsin mielenkiintoisesti.
Marja oli myös tuonut paikalle vanhan kaapin, josta oli tehty mielenkiintoinen installaatio, jossa ulkopuolinen näyttelytila heijastettiin useiden eri polttovälin omaavien linssien kautta kaapissa roikkuviin mattalaseihin. Se havainnollisti hienosti Camera Obscurassa käytettyä tekniikkaa ja loi taideteoksen itsessään.
Galleria Heinosta suunnistimme niinikään jo vanhastaan tuttuun paikkaan: Galleria Hippolyteen. Siellä oli myös näyttely vaihtunut ja tilalla oli Virpi Stjernan ”Leave Them All Behind”, jossa Virpi käsittelee itsetuhoisia ajatuksia valokuvan keinoin. Näyttely oli omalla tavallaan vaikuttava ja ajatuksia herättävä. Ja varmasti Virpille aikanaan terapeuttinen, mutta itse en ole ihan varma, onko tämä sitä kuvaa ja materiaalia, mitä haluaisin näyttelystä toiseen katsoa.
Omakuvien lisäksi näyttelyn pääsalissa oli ”deathwall”, jossa oli kuvattu ihmisiä ”kuolinpedillään”. Monotonisuudessaan varsin vaikuttava installaatio.
Koska olimme (taas) niin tehokkaita ja nopeita, saimme vielä yhden bonusnäyttelyn käydäksemme. Ja tällä kertaa siksi oli valikoitunut Taneli Eskolan näyttely ”Photo Memory – Taivas, tähdet ja jää” Galleria G:ssä.
Kyseessä on pienimuotoinen retrospektiivinen näyttely, jossa on kuvia aina -70 -luvulta näihin päiviin. Tanelin kuvissa tuli esiin määrätynlainen arjen havainnointi. Kuvia oli pääosin kuvattu ”kun kuva sattuu kohdalle”, eikä niin, että sitä kuvaa olisi lähdetty metsästämään maailman taakse, tosin niitäkin oli. Joka tapauksessa erittäin mielenkiintoisia pienimuotoisia otoksia. Ja mielenkiintoisena detaljina kun me olimme tuolla lauantaina, niin Tanelilla oli siellä syntymäpäiväkutsut. Emme jääneet kuitenkaan sinne sen kummemmin juhlimaan, vaikka tarjoilua olisi ollutkin. Tosin ainahan sitä olisi voinut uppoutua taideskeneen, vetäistä punkkupullon ykkösellä ja haukkua kaikki läsnäolijat. Minä, Melleri ja Morrison…
Tämän jälkeen kierroksemme alkoi olemaan taputeltu. Minä heitin vielä bonusrundin Rajalaan ja kävin katsomassa intialaisen Magnum-kuvaajan Raghu Rain kuvat Intiasta. Pientä virittäytymistä Intian matkaa varten. Magnum, here I come…
Mutta tässä se oli tällä kertaa tämä taidepläjäys. Täytyy jälleen kerran ihmetellä, kuinka paljon Helsingissäkin on hyvää kuvaa näytillä ihan arkisesti gallerioissa tai muualla. Pitäisi vain enemmän kiertää näitä paikkoja.
Taiteesta häikäistyi Sony a6000 + Sony Zeiss 24f18