(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
I’ll make you an offer you can’t refuse…
Ainakin tällä palstalla. On kuvaamiset olleet aika vähissä tammikuun alun jälkeen. Jostain syystä ei ole saanut lähdettyä viikonloppuisin kameran kanssa mihinkään. Itseään sitä joutuu syyttämään laiskuudesta.
Sen sijaan kuvausrintamalla on homma kulkenut kuitenkin pikkuhiljaa työväenopiston kurssin merkeissä. Syksyllä ilmoittauduin Kömin Lean vetämälle ”Digikuvauksen syventävälle kurssille”. Kurssi jatkuu nyt keväällä, mikä onkin varsin mukavaa. Kurssilla keskitytään erilaisten kuvaustehtävien suorittamiseen ja joulukuussa meillä oli ihan näyttelykin aiheesta ”Meidän Helsinkimme”.
Nyt keväällä olemme keskittyneet asetelmien kuvaamiseen ja valojen hallintaan, joka onkin minulle ns. kyntämätön kaski. En ole koskaan oikein ollut mikään studiokuvaaja ja valojen käyttö on ollut koko lailla hepreaa. No, nyt tulee sitäkin sitten harjoiteltua pakosta. Kurssilla meillä on yleensä joku kuvaustehtävä joka suoritetaan paikan päällä ryhmissä ja sitten tulee vielä kotiläksy joka pitää saada tehtyä seuraavaan kertaan mennessä. Ihan hauskaa on tähän mennessä ollut.
Ohessa sitten muutamat otteet kuvaustehtävien tuloksista.
”Paprika niin että muoto tulee näkyviin”
 |
 |
No ei nyt ihan mut paprika kuitenkin. Ja suuret taiteilijat… ne näkee asiat eri tavalla…
”Kukka-asetelma”
Tämä on jo häkellyttävän lähellä tehtäväksiantoa. No, pitihän siitäkin tehdä ”Film-noir” -henkinen viritys…
Työväenopistossa ahkeroi D810 + Micro-Nikkor 105/2.8G VR + Nikkor AF-S 85/1.4
3 Comments
Olin jo vähällä lähettää myllykirjeen blogin hiljaisuudesta, mutta olihan tänne ilmaantunut uutta luettavaa! Odottelen aina mielenkiinnolla uusia kirjoituksia.
Katselin itsekin noita Työväenopiston kursseja. Niistä olisi varmasti hyötyä, mutta mutta en ole varma onko tällainen teoreetikon ja tutkijan mielenlaatu yhteensopiva tuollaisille kursseille, joissa pitää yhtäkkiä ”pakosta” keksiä ja kuvata jotakin. Kaipa sekin kynnys on joskus ylitettävä, jos tässä harrastuksessa haluaa edetä ja oppia.
No niin, nyt on näköjään jopa vastaaminen näihin kommentteihin jäänyt… kuinka alas ihminen voikaan vajota. No, selityksenä päälle iskenyt flunssa ja 39-asteen kuume: pari päivää mennyt aika lailla sängyn pohjalla.
Mutta joo, kyllä silti uskaltaisin suositella noita kursseja. Joko työväenopiston tai muita. Se pakottaa aika lailla ulos omalta mukavuusalueelta kun pitää kuvata annettu tehtävä ja vielä ryhmässä tuntemattimien ihmisten kanssa. Ei todellakaan minunkaan ominta aluetta, mutta kyllä niistä aina oppii. Jos ei muuta, niin sitä mitä ei halua tehdä…
Tosin yleensä omasta boksista ulos meno opettaa enemmän itsestä kuin mistään muusta. Ja se ei ole aina kovin miellyttävää se lopputulema.
Eiköhän 39 asteen kuumeesta saa VBKV:tä (Valokuvablogin KirjoitusVapautusta).
Jep, kaikki varmasti totta mitä sanot omasta mukavuusalueesta ja sen ulkopuolelle astumisesta. Täytyy miettiä, josko itsestään löytäisi siviilirohkeutta mennä jollekin kurssille.