(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
Vanhan postitalon pääsalin kattoa
On taas aika LUX Helsingin, tuon Helsingin Energian ja Helsigin kaupungin yhteisponnistuksen kaupunkilaisten, ja miksei muidenkin, mielen piristykseksi. No, tänä ”talvena” ei kyllä valoa ole ollutkaan liikaa, kun ainoa kaupungista löytyvä lumi lienee Aarnion Kimmon salakätkössä. Jos tällainen leikillinen heitto sallitaan.
Ei se mitään, pimeässä valo näkyy paremmin (vanha Klingonilainen sananlasku), joten nythän on oivat olosuhteet valon varaan rakentuvalle spektaakkelille. Ja sopivasti kaupunki on täynnä venäläisiä turisteja, joille näytämme, että täältä pesee. Ruki ver!
Mekin vaimon kanssa tälläydyimme untuvatakkeihin ja muihin talvisiin tamineisiin ja suunnistimme kohden keskustaa. Vasta Hakaniemen torin kohdilla alkoi sataa. Vettä. Et simmottis taas. Olis pitäny uskoa kissaa: se nukkui koko päivän: ensin pahvilaatikossa ja sitten vääntäytyi alakertaan sängylle makaamaan. Siinä on sellainen ilmapuntari, että Muumipappakin olisi kateellinen.
LUXus spära
Auto jätettiin Elielin parkkiin ja sieltä ronttasimme Espan kautta Senaatintorille. Matkalla tapasimme LUX Helsinki -spåran, joka on valaistu ja verhoiltu teemaan sopivaksi.
Senaatintorilla on tapahtuman pääkohde: espanjalaisen taiteilijan, Agatha Luis de la Pradan, teos Corazon (sydän). Minä kyllä henkilökohtaisesti pidän siitä, kun tuomiokirkko otetaan osaksi näitä valoteoksia. Se luo mukavaa jännitettä ja jos käsitin oikein, myös taiteilija oli sijoittelusta kovin vaikuttunut.
Säänmukainen pukeutuminen
on kaiken A ja O
Siinä sitten sateessa kuvasin muutamat kuvat, mutta kun vedentulo ei osoittanut laantumisen merkkejä, päätimme lähteä kotiin. Jatkuuhan tämä häppening vielä muutaman päivän, joten yritämme huomenissa uudelleen.
Sadetta kesti Nikon D800E, Nikkor AF-S 24-70/2.8G ja ihka-uusi Benro C1580T-jalusta