---

Viime viikonloppuna pääsin täyttämään pitkäaikaista haavettani ja kuvasin lentonäytöksessä. Jostain syystä olen aina onnistunut järjestämään itselleni jotain ei-peruutettavissa olevaa menoa Helsingin ilmailunäytösten ajaksi. Nyt sattumalta bongasin Malmin 80-vuotisjuhlien kunniaksi järjestetyn näytöksen – Malmi 80th Anniversary Airshow – hyvissä ajoin ja ostinkin sinne liput molemmiksi päiviksi ihan sen takia, että se olisi sitten lukittu se viikonloppu. Ostin vielä varmuuden vuoksi erilliset valokuvaajan liput, jotta kuvauskokemus olisi se paras mahdollinen. Mullahan ei siis ollut mitään ennakkokokemusta lentonäytöksistä eikä etenkään kuvaamisesta sellaisessa.

Harmaa sotilaskone harmaalla taivaalla ei ole aivan sitä mitä menin hakemaan

Aloitin fyysisen ja henkisen valmistautumisen tilaisuuteen edeltävällä viikolla miettimällä mitä kalustoa pitäisi ottaa mukaan ja miten sen Malmin kentälle saisin. Pitkien pohdiskelujen jälkeen päädyin kahteen runkoon ja kolmeen objektiiviin. Paikalle ne kuljettaisin repussa ja polkupyörän selässä. Fillarireitin kävin tiedustelemassa edellisenä torstaina samalla kun kävin lunastamassa rannekkeen etukäteen. Eipä sitten tarvitsisi jonossa seisoskella. Kuten ei tarvinnutkaan. Matkaan himasta Malmin kentälle tuli sellaiset mukavat 8,5 kilometriä, joten tuo oli ihan ajettavissa oleva matka. Myös kameravarusteet selässä. Itse kentällä sitten varusteet kulkisivat Lowepron kuvaustetsarissa.

Aikanaan tuo viikonloppukin sitten koitti. Sateisena. Lauantai-aamuna kuikuilin ulos, että kohtuuhyvältä näyttää. Ei sada. Eikä satanutkaan ennen kuin sain pyörän esiin ja repun selkään. Sitten poljettiinkin sateessa. No, kesä kuivaa sen minkä kasteleekin. Totesi vanha kansa. Siis ne samat, jotka aikanaan päättivät Espanjan sijasta suunnata tänne pohjoiseen hyvien säiden toivossa.

Ei mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin: portilla ei ollut jonoa. Ja olemattomasta jonosta selvittyäni suuntasin kuvauskorokkeelle. Eli näillä photo-lipuilla pääsi kuvaamaan erilliselle 10×2 m lavalle, joka oli ehkä metrin maanpintaa korkeammalla. Lava oli sijoitettu pääkiitoradan suuntaisesti ja heti aidan viereen. Ei mulla siitä pahaa sanaa, ihan käypäinen ratkaisu. Eikä ainakaan tarvinnut seistä nilkkoja myöten vedessä. Kuvaajia meitä tuolla oli ehkä parisenkymmentä ja ihan kohtuullisesti mahduttiin.

lentonäytöksen kuvaaminen – etenkin potkurikoneiden osalta – on kyllä vaikeinta mitä olen tähän mennessä tehnyt

Ensimmäisenä päivänä satoi käytännössä koko ajan tai ainakin taivas oli täysin pilvessä. Tästä johtuen kaikki kuvatkin olivat harmaata, harmaata ja harmaata. Harmaa sotilaskone harmaalla taivaalla ei ole aivan sitä mitä menin hakemaan. Tosin hyvänä puolena asiassa oli se, ettei tarvittavan suljinajan pitäminen ollut mikään ongelma. Nimittäin varsinkin potkurikoneita kuvatessa suljinajan pitää olla riittävän pitkä, jottei potkuri pysähdy kuvassa. Pysähtynyt potkuri tekee taas koneesta pienoismallin näköisen ja vaikka itse kone on terävä, niin kuva ei ole hyvä. Pitkä suljinaika taas sitten aiheuttaa sen, että kuvatessa pitää pannata, jotta sen koneen nyt sitten saisi edes osittain teräväksi.

Mun täytyy kyllä sanoa nyt tämän yhden kuvauskeikan pohjalta, että lentonäytöksen kuvaaminen – etenkin potkurikoneiden osalta – on kyllä vaikeinta mitä olen tähän mennessä tehnyt. Kunnollista jälkeä ei meinaa saada mitenkään. Ja tästä johtuen itse asiassa suihkukoneiden kuvaaminen on se helpoin rasti: suljinaika vain tuonne 1/2000 -> 1/4000 huitteille ja menoksi. Mistään ei näy, että kone on pysäytetty ilmaan. Ja kaikkein vaikein kohde on helikopterit: niiden iso ja suhteellisen hidas roottori vaatii n. 1/100 suljinajan, jotta liike näkyisi edes hieman. Tämä taas aiheuttaa sen, että 100% terävää kuvaa kopterista on vaikea saada, koska vaikka se olisi paikallaan, niin pieni tärinä aiheuttaa kuitenkin epäterävyyttä.

Mutta ekalta päivältä ei paljoa jäänyt lapsille kerrottavaa. Toinen päivä valkeni sitten yhtä sateisena. Läksin hieman myöhemmin liikkeelle ja alussa näyttikin hyvältä. Mutta juuri kun ohjelman piti alkaa, Malmilla alkoi satamaan ihan kunnolla. Vettä tuli kuin olisi suihkussa seissyt vaatteet päällä. Josta oli se etu, että tuli testattua että onko Nikonin insinöörit tietoisia markkinointiosaston lanseeraamasta ”weather-proof” -konseptista. Näyttivät olleen. Kaadoin vettä pois etsimen montusta ja puhaltelin kääntyvän näytön takaosaa kuivaksi sitten kun sade aikanaan loppui. Ja hyvin toimi kamera, ei mitään ongelmaa.

Onneksi sitten puolen päivän jälkeen taivas alkoi repeämään kunnolla ja näkyviin tuli sinistäkin. Nyt sitten tuli ongelmaksi pitää ne suljinajat riittävän pitkinä, joten kaivoin esille neljän aukon ND-suotimen. Sen kanssa sitten pärjäsikin ihan mukavasti. Siihen asti kunnes paikalle saapui Suomen Ilmavoimien taitolentorymä Midnight Hawks. Nyt olisi sitten tarvittu niitä 1/2000-aikoja. Kyllähän sekin onnistui, mutta ISOt nousivat turhan korkeiksi ja kuvissa alkoi näkymään kohinaa. Kun ei siinä innoissaan ollut muka aikaa ruuvata suodinta pois. Sama kävi Hornetin kanssa ja ne kuvat menivätkin enemmän tai vähemmän persiilleen.

Summa summarum… mitä jäi käteen ja kannattiko mennä? No, kyllä kannatti. Kyllä tuo yhden kerran piti kokea, mutta ei minusta tämän perusteella lentokonekuvaajaa tule. Seuraavalla kerralla voisin jopa lähteä ilman kameraa tai kuvata vain yleiskuvaa, joka itse asiassa näyttääkin mukavammalta kuin ultratiukasti rajattu kuva yksittäisestä koneesta. Koneharrastaja varmasti arvostaa lentokonekuvia, mutta tällainen kaikkien alojen erityisasiantuntija ehkä sitten kuitenkin pitää enemmän niistä yleiskuvista. Varsinkin kun tuo kuvaaminen ei oikein onnistunut kuten olin ajatellut. Viikonlopun aikana tuli otettua sellaiset 8000 kuvaa, joista jatkoon pääsi ehkä se 80 ja jälkikäsittelyyn 20. Eli noin 2,5 promillea… No kossun kanssa lotratessa noilla promilleilla oltaisiin Malmilla ihan toisessa paikassa, joten eiköhän tämä ollut hyvä näin.

Saa nähdä jääkö tämä viimeiseksi Malmilla järjestetyksi lentonäytökseksi, kun kentän tulevaisuus on vähintääkin avoin. Paikanpäällä kerättiin nimiä kentän säilyttämisen puolesta. Tavoitteena on, että säädettäisiin erillinen Lex Malmi, jolla estettäisiin kentän purkaminen ja asuinrakentaminen sen tilalle. Jos minulta kysytään, niin aika pitkässä puussa on tuo juttu. Että lakiteitse valtio ottaisi Helsingiltä kaavoitusoikeuden pois. Mutta aika näyttää.

 

Sadetta pitelivät Malmilla Nikon D500 + Nikkor AF-S 80-400/4.5-5.6G VR ja Nikon D810 + AF-S 24-120/4G VR. Ja se kolmas objektiivi? Se oli AF-S 70-200/2.8G VRII, mutta se jäi kotiin ensimmäisen päivän jälkeen.

---

Previous Post

Ride in HEL

Next Post

Pyryinen yllätys

---