(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
Suppilovahveroita, sitten kun niitä alkoi löytymään…
Kuin sieniä sateella? Sade oli tosin jo loppunut, kun pääsimme Pyhtään Munapirttiin. Juu, se ei ole pirtti, jossa jaetaan munia, vaan saari Pyhtään edustalla. Joskus sinne on ajanut lossi, nyt pääsee fiinisti siltaa pitkin autolla suoraan. Tämä on meidän suvun “vakio” sienipaikka. Vakio sinänsä, että taitaa olla ainoa, jonka tiedämme. No, joka tapauksessa, houkuttelimme vaarin Kotkasta mukaan, kävimme noutamassa hänet Kotkan Prisman parkkipaikalta mukaan ja ajoimme tosiaan Munapirttiin.
Sieniä oli alkuun melko harvakseltaan, mutta ei se tahtia juurikaan haitannut: syksyinen metsä on kuitenkin varsin miellyttävä paikka kävellä. Syksy on jo niin pitkällä, ettei hirvikärpäsistä ollut haittaa, silti oli lämmintä ja aurinko paistoi. Aikamme käveltyämme suuntasimme rantaa kohden, siellä näytti olevan uimaranta, joka paljastuikin Flakanäsinrannaksi. Rannalta oli upeat näkymät Suomenlahdelle.
Rannalta paluun jälkeen oikaisimme metsän poikki ja sieniäkin alkoi löytymään. Loppujen lopuksi saimme kokoon ihan tarpeeksi suppilovahveroita talven tarpeisiin, joten reissu täytti sille asetetut odotukset: ulkonaoloa ja sieniä.
 |
 |
 |
 |
Ulkoilmaa sai uusi NEX6 + SEL1018/4, joka kyllä yllätti positiivisesti.