Kympin naisia

touko

2014

Kympin naisia

Tai naisia kympillä… no, se voi olla hieman laittamattomasti sanottu, kun kuitenkin on kyse Naisten Kympistä. Sellainen järjestettiin taas Helsingin keskustassa, kuten kolmenakymmenenä(!) aiempana vuotena. Tilaisuus on kasvanut joka vuosi ja nyt se alkaa olemaan melkoinen mega-häppening, vaikka tänä vuonna osallistujamäärä jäi parisen tuhatta viime vuodesta, ollen 18 000. Naista. Samassa paikassa. Trikoissa. Öhöm…. ja palataas asiaan… En ole aiemmin tuonne osallistunut, enkä kyllä osallistunut nytkään, mutta kun parempi puolisko oli moiseen ilmoittautunu, niin ajattelin lähteä samalla käymään keskustassa. Edellisestä kerrasta taisi olla vierähtänyt jo puolisen vuotta. Rehellisesti sanoen Helsingin keskustassa tulee käytyä harvemmin, kuin silloin kun asuin Kotkassa.

No, ei anneta asian haitata. Ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: katsastaa tuo kymppi ja samalla käydä Stadikan tornissa. Joka sekin oli minulta vielä käymätön paikka. Tänä kesänä minulla on vakaa aikomus kiertää pääkaupunkimme turistipaikoissa katsomassa tarjoavatko ne valokuvauksen osalta mitään. Noissa turistipaikoissa on se haaste, että yleensä kaikki mahdolliset kuvat ja kuvakulmat on jo otettu, joten sen omannäköisen kuvan aikaansaaminen voi olla vaikeaa tai mahdotonta. Toisaalta tuo sitten pakottaa – toivottavasti – katsomaan kohdetta eri kulmasta kuin tavan turisti.

Saavuimme Kympin tapahtumapaikalle sen verran ajoissa, ettei siellä vielä tapahtunut mitään. Mitä nyht Renne Korppila viritteli aamuäreää porukkaa parempaan fiilikseen. Hetken siinä toljailtuamme teimme kaksi eri porukkaa ja minä suuntasin kohden Stadionin tornia, joka mukavasti siinsikin vasten nousevia pilvimuodostelmia.

Vitosella saa hissi- ja kiertolipun, jolla pääsee siis tornin hissiin ja myös tutustumaan katsomon puolelle. Nousin ensin hissillä ylös. Portaikko oli jostain syystä suljettu, mutta ei se nyt varsinaisesti houkutellutkaan läsnäolollaan. No, Stadikan tornistahan on hienot näkymät yli Helsingin. Helsinki vaan on niin matalaan rakennettu, että samanlaista wow-efektiä ei tule kuin vaikka Empire State Buildingissa. Mutta kyllä sieltä kuvan sai.

Seuraavaksi palasin takaisin maan pinnalle ja menin tutustumaan katsomon puolelle. Kyllä mulle nämä funkisrakennukset vaan kelpaa. Onneksi kansainvälinen jalkapalloliitto, tms. ei ole saanut pilattua katsomoa ihan kokonaan, vaan vanha fiilis ja muotokieli on saatu säilytettyä varsin hyvin.

Koitin saada tornista aikaan jotain uutta ihmeellistä, mutta tuntuu, että siitä on jo kaikki kuvat otettu. Tornin juurelta kannattaa tulla kuvaamaan ehkä siinä klo 13 – 14 aikaan, jolloin portaikko luo varjon tornin runkoon. Oheiset kuvat on otettu siinä puolen päivän aikaan ja aurinko tuli käytännössä suoraan portaikon edestä.

Saatuani suorituspisteet täyteen rastilta ”Stadionin torni” siirryin takaisin Naisten Kympin lähtöalueelle, jossa olikin jo melkoinen tohina. Irina juuri lopetteli settiään ja porukka alkoi olemaan valmiina suoritukseen. En jäänyt sen pidemmäksi aikaa ihailemaan naisemia… siis maisemia, vaan siirryin kohti Töölönlahtea. Sielläkin oli jos jonkinlaista meininkiä menossa: joku sambaryhmä kiritti osallistujia kohden suurempia ponnistuksia. Toisaalta samaan aikaan aika moni helsinkiläinen vietti puistossa normaalia sunnuntaipäivää välittämättä ympärillä olevasta hulabaloosta. Siinä mielessä Helsingissä on ison kaupungin tuntua: koko kaupunki ei ole mukana joka häppeningissä, vaan myös normaalille elämälle jää tilaa.