Onpas nätti tuo ensimmäinen kukkakuva. Tuntuu siltä, että usein hyvässä kuvassa on tausta lähes yhtä tärkeässä roolissa kuin itse kohde, eli tässä tuo kukka.

Taustan bokeh (hey guise am i doin this rite?) nostaa kukan esiin, tuo jäsennetyn vaikutelman ja korostaa kukkaa sekä oksaa, mutta minua kiehtoo erityisesti taustan rakenne, taustavärit ja gradientit: viisto jakolinja oikealta ylhäältä vasemmalle alas leikkaa juuri kukan mykiön alapuolelta.

Tausta jakaantuu upeasti kolmeen komponenttiin: yläosan rauhallinen pehmeä sininen tuo kuvaan seesteisyyttä, jakolinjan lähes musta tuo kuvaan ilmaisullista jännitettä voimaa kukan puhtaan valkoisuuden ja taustan jakolinjan mustan välille, korostaen kukan puhtautta ja kauneutta. Musta taittuu pehmeästi harmaaksi gradientiksi, joka vapauttaa jännitteen harmoniseksi ja levolliseksi. Lopputulos on mielestäni poikkeuksellisen hieno. Kuvaa haluaa katsoa pitkään.

Toinen selkeästi omassa luokassaan oleva on tuo orvokki. Ilmaisun herkkyydessä hipoo täydellisyyttä.

Reply

Kyllä tuolla tahdilla saattaa ennen pitkää napatakin. Mikään ei päihitä insinööriä jolla on esteetikon katse.

Enpä tullut heti ajatelleeksi noiden ’ohjausviivojen’ funktiota, mutta tottahan toki, ohjaavat hyönteiset kukkaan pölyttämään ja IR-herkkä kamera näkee tuonkin maailman.

Valokuvaushan on valon kuvaamista. Tavanomainenkin kohde näyttäytyy epätavallisena ja kiinnostavana oikeassa valossa. Miksei siis valokuvaisi muillakin spektrialueilla kuin vain näkyvässä valossa? Tulokset voivat olla hienoja, niinkuin nyt tuo orvokki ja se P.Late kirkko.

Lisää odotellessa.

Reply