---

Helsingissä avattiin keväällä Lonnan saari suurelle yleisölle. Saarihan on ollut puolustusvoimien käytössä iät ja ajat, sotien aikana ja välittömästi jälkeen siellä toimi mm. magneettimiinojen torjuntaan liittyvä demagnetointiasema. Sittemmin siellä on ollut Suomenlinnan toimiupseerikerhon sauna ja yhteisiä tiloja. Onneksi PV:n rahoitusta on tiukennettu ja rakas armeijammekin joutuu luopumaan varsinaiseen puolustuskäyttöön liittymättömistä maa-alueista ja etenkin saarista. Saadaanpahan nuo alueet helsinkiläisten ja turistien käyttöön.

Alunperin olin suunnitellut pyhittää viikonlopun Helsinki Internation Airshow:sta nauttimiseen, mutta kun tarkemmin tutustuin tilaisuuden ohjelmaan, päätin etten jaksa lähteä katsomaan Vinkoja ja Fouga Magisteria. Jos siellä olisi ollut Horneteja ja muuta ”kunnon” kalustoa, niin silloin kyllä. No, nyt sitten oli vapaa viikonloppu edessä ilman etukäteissuunnitelmia. Sen verran uusi D810 kuitenkin kutitteli pöydällä, että johonkin piti päästä. Ja siitä sitten keksin, että lähden päiväksi Lonnaan ja Suomenlinnaan. Ei muuta kuin sanoista tekoihin ja proleporkkanalla keskustaan. Sään puolesta oli luvattu kirkasta, joten ihmetys oli suuri, kun Kaisaniemessä satoi. Onneksi sade oli loppumaan päin, niin päätin pitää alkuperäisestä suunnitelmasta kiinni ja suuntasin kohden kauppatoria, josta Lonnaan pääsisi yhteysaluksella (tuurimoottori kotkalaismurteessa). Sama alus, joka ajaa Suomenlinnaan, poikkeaa myös Lonnassa. Siis ei HSL:n lautta, vaan se yksityinen purtilo.

Aikanaan sitten saavuttiin Lonnaan, pieni pettymys oli se, että suuri osa saarta on vielä suljettu rakennusten kunnostamisen vuoksi. Saaren ympäri pääsee kuitenkin kiertämään vapaasti ja onhan siellä varsin pittoreski kahvilarakennus ja ilmeisen laadukas ravintolakin. Toisaalta minähän olin tullutkin valokuvaamaan merellistä Helsinkiä uudesta näkövinkkelistä, joten keskisaaren kiinniolo ei nyt ihan hirveästi harmittanut. Helsingissä oli ilmeisesti meneillään purjehduskilpailuja, koska Suomenlinnan ja Lonnan välinen merialue sekä Kruunuvuorenselkä oli täynnänsä erilaisia ja -kokoisia purjeveneitä. Sääkin oli kirkastumaan päin, joten olosuhteet alkoivat valokuvauksen osalta olemaan erittäinkin hyvät.

Siinä kuvaillessani sattui myös Viking Linen Gabriella tekemään lähtöään Tallinnaan. Tuosta vinkkelistä kun katsoo, niin ei kyllä ihan hirveästi käy kateeksi noita isojen laivojen kippareita. Kuninkaansalmi oli täynnänsä purjeveneitä ja sinne sekaan sitten painutaan kerrostalokorttelin kokosella laivalla. Ja vastaan tuli vielä Linda Linen katamaraani… Se on kyllä ihme, että tuossa kohden ei ole suurempia havereita sattunut.

Lonna oli joka tapauksessa ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. Vaikka se onkin nopeasti kierretty ympäri ja miksei myös ämpäri, niin paikka on hyvin pittoreski. Tietystikään sellaiseen ulkosaariston tunnelmaan siellä ei pääse, kun maata on joka puolella. Ja sinne tosiaan pääsee helposti: joko JT-Linen vesibussilla tai sitten vaikka kumiankalla meloen. Olipa sinne joku pariskunta tullut soutaen, poistuivat sitten Kaivopuiston suuntaan.

Lonnasta matka jatkui Suomenlinnaan. Olen käynyt siellä viimeeksi joskus viitisen vuotta sitten. Täytyy sanoa, että siinä(kin) ajassa Suokki on muuttunut paljon ja mielestäni parempaan suuntaan. Nousin maihin Tykistölahdessa ja suuntasin siitä heti sillan jälkeen oikealle. Siellä piti olla vanhaan lentokonehalliin rakennettu ravintola, mutta se oli yksityistilaisuuden vuoksi kiinni. Tiirailin sitä hetken ikkunan läpi, mutta ei se Tallinnan Lennusadamalle pärjää. Jatkoin siitä sitten matkaa kuivatelakalle ja kiersin sen ympäri. Mulla on jotenkin sellainen muistikuva, että aiemmin tuonne ei päässyt kävelemään, ainakin minulle tämä reitti oli ihan uusi. Rantaa pitkin kävellessäni bongasin sitten oheisen miellyttävännäköisen paikan, jossa kaksi kalliota kohtaa ja väliin jää mukava sola. Tämä olisi varmasti syysmyrskyllä ja/tai kuutamolla loistava kuvauspaikka. Pitänee tulla uudelleen… Päivä sitten alkoikin olemaan pulkassa, joten pitsalla käynnin jälkeen suuntasinkin kotiin.

Maisemista, päivästä ja D810:stä jäi oikein hyvä fiilis.

Merikarhuna olemisesta nautti Nikon D810 + AF-S 85/1.8G + Micro-Nikkor AF-D 200/4

---

Previous Post

Filmillä vai ilman?

Next Post

Kasvit maalla

---