---

Ypäjän hevoskuvasukurssin seurauksena meillä on ollut FB:ssä oma kurssilaisten ryhmäsivu, jossa on käyty kaikenlaista lähinnä hevoskuvaukseen liittyvää keskustelua ja kuvien jakoa. Siellä oli sitten pari viikkoa sitten ilmoitus mahdollisuudesta lähteä kuvaamaan 2-3 -vuotiaiden orien kesälaitumen päätöstä. Mikäs sen hauskempaa, kuin viettää syksyinen aamuyö laitumen äärellä. Kyseinen laidun sijaitsee Miehikkälässä ja on  Kymen-karjalan Hevosjalostusliiton omistuksessa.

Helsingistä Miehikkälään ajaa sen reilun kaksi tuntia ja koska perillä oli tarkoitus olla n. kuuden pintaan aamulla, otin kahden pysähdyksen taktiikan ja olin yötä vanhempieni luona Kotkassa. Renkaita ei vaihdettu eikä tankattu. Vain kuski huollettiin. No, aamulla sitten ylös neljän pintaan ja viideltä radalle, kuten laulussakin todetaan. Vai oliko se viideltä saunaan ja kuudelta putkaan…? Joka tapauksessa nokka kohti Miehikkälää. Haminan seutuvilla tietyöt olivat muuttaneet reitiyksiä ja teitä sen verran, että navigaattorikin oli sekaisin kuin Haminan kaupunki… Muutaman harha-ajon jälkeen osuin sitten lopulta Lappeen Rannan Tielle ja sitä pitkin sitten Miehikkälään. Perille saavuinkin paria minuuttia yli kuuden, kun aamusumu vielä roikkui laitumen yllä. Paikalla ja kamerat laulaen olivat jo kuvauskurssilta tutut Satu ja Laura. Olivat yöpyneet laitumen vieressä olevassa talossa, joten heillä oli etulyöntiasema näihin aamukuviin.

Olosuhteet olivat heti alkuun melko vaikeat: kamera ei jossain vaiheessa meinannut millään tarkentaa laitumella oleviin hepoihin, vaikka välillä manuaalilla auttoikin. Ilmeisesti tuollainen hevonen sumussa on sen verran tasaisesti valaistu, ettei vaihetarkennus tiennyt mihin tarttua. Aikanaan sitten aurinkokin alkoi nousemaan ja paistamaan sumun läpi. Valitettavasti siinä vaiheessa orhit olivat jo purkaneet suurimmat paineensa ja siirtyneet syömään herkullista kasteen kastelemaa heinää.

Siinä sitten se aamupäivä meni hevosten toimia katsellessa. Pääosin niiden aika kului syödessä ja paskoessa, suhteessa 4:1 noin suunnilleen. Sitten aina välillä joku sai hirveän berserkkiraivon ja alkoi kiusaamaan muita. Mielestäni julkisuudessa on kiinnitetty liian vähän huomiota laidunkiusaamiseen. Kaikenlaista koulukiusaamisen esto-ohjelmaa ja työpaikkakiusaamisen lopetusprogrammia on olemassa, mutta laidunkiusaamiseen puuttuminen on vielä aivan lapsenkengissä. Siis jos joku tönäisee Jyri-Mattia välkkärillä, niin siinä on paikalla jo seitsemän kuraattoria ja kolme psykologia. Ja poliisit. Mutta kun Sirius Musta puree Pokua etupolveen tai kintereisiin, niin ketään ei kiinnosta. Siis menkääpä itse laitumelle ja antakaa 500-kiloisen hevosen purra teitä polveen. Siinä alkaa lippalakin varastaminen tuntua aika merkityksettömältä pilalta.

Loppujen lopuksi koitti aika, kun omistajat alkoivat saapumaan paikalle hevosenkuljetuskärryineen. Hevoset ilmeisesti tajusivat jotain, sillä ne kokoontuivat kaikki portin eteen ryhmäksi. Vähän niin kuin viiden aikaan tarhan pihalla, kun kaikki lapset roikkuvat portissa odottamassa, että kuka noudetaan ensin. Aika kiltisti hevoset antoivat ottaa itsensä kiinni ja kuljetettavaksi. Kun ajattelee, että ne olivat olleet kolmisen kuukautta täysin vapaana. Tosin sitten se elikon saaminen vaunuun sisälle ei onnistunut kaikilta ihan kuin Strömsössä, mutta sinne ne sitten viimein saatiin.

Heippa hevoset, ensi kesänä taas.

Hevostelua dokumentoimassa Nikon D810 + Sigma 35/1.4Art + Nikkor AF-S 85/1.8G + Nikkor AF-S 24-70/2.8G + Nikkor AF-S 70-200/2.8G VRII + Nikkor AF-S 80-400/4.5-5.6G VR

---

Previous Post

AK-G & GLS

Next Post

Länteen Itään

---