Seikkailut LABlandiassa, osa 1

joulu

2013

Seikkailut LABlandiassa, osa 1

Huomasin juuri, etten ole kirjoittanut tänne vähään aikaan. En joulukuussa ollenkaan, ja kolmasosa kuuta takana. No, äkkiäkös tämä on korjattu. Juttuahan pukkaa, kuin kanilla korvia. Vanhaa itäugrilaista sanontaa lainatakseni.

LAB Colorspace

Infrapunakameraa suunnitellessani ja hankkiessani (siitä myöhemmin lisää, kunhan saan kameran takaisin ameriikasta) törmäsin tietoon/väitteeseen/huhuun, että IR-kuvien editointi onnistuu parhaiten käyttämällä Photoshopista löytyvää LAB-väriavaruutta. Neva höörd, kuten joku syväajattelija (BB-Niko) on todennut. Joten siitähän piti ottaa sitten selvää. Aika pian interwebin ihmeellisessä maailmassa törmäsin esitykseen ”Using Lab colorspace” (Mike Weis, a presentation for CTAPP, July 17, 2006), jossa paitsi kerrottiin väriavaruudesta ja sen hyödyntämisestä kuvankäsittelyssä, niin myös viitattiin alan raamattuun: Dan Marguliksen kirjaan ”Photoshop LAB Color: The Canyon Conundrum and Other Adventures in the Most Powerful Colorspace”. No ainakin on opuksella vaikea nimi. Tosin vaikea tuo LABkin on: siinä menee insinöörin(kin) aivot punaiselle ja melko syrjälleen.

En ala tässä kirjoitelmassa käymään läpi LAB-väriavaruutta enkä sen käyttöä kuvien editoinnissa sen enempää läpi, koska a) en itsekään sitä vielä, jos koskaan, ymmärrä kunnolla ja b) aiheesta on kirjoitettu parempien ja osaavampien henkilöiden, kuten Dan Margulis, toimesta jo melko kattavasti. Sen sijaan tässä on tarkoitus kertoilla sitä miten olen itse sitä hyödyntänyt ja onko siitä ollut näkyvää etua.

RGB Colorspace

Sen verran tässä kuitenkin pitää LABin teoriaa sivuta, että LAB-väriavaruus jakautuu kolmeen ”kanavaan”, kuten esim. kaikille tuttu RGB:kin. Sen sijaan, että LABissa kanavat vastaisivat suoraan värejä, kuten RGB:ssä (Red, Green, Blue), niin ne ovat valoisuus (L), a ja b. Jee… No, tällä nimeämisellä on tarkoituksensa. Valoisuus säätää, kuten nimi sanoo, kuvan valoisuusastetta (Luminance, Lightness), mutta a-kanava säätää värin määrää vihreästä magentaan ja b-kanava sinisestä keltaiseen. Joten ei noille mitään kovin järkevää nimeä olisi voinut antaakaan.

Ideana, ja LABin vahvuutena on se, että värien ”jyrkkyyttä” ja valoisuutta voidaan säätää erikseen. No, tietysti jonkinlainen vahvuus lienee sekin, että LAB on väriavaruutena n. 4 kertaa niin suuri kuin sRGB. Se pesee myös muut RGB-viritykset ns. mennen tullen, kuten myös CMYKin. Tosin LABin määrittelemistä väreistä suuri osa on sellaisia, joita ei mikään maailmassa voi toistaa. Melko käytännöllistä, eikö?

Värejä ja valoisuutta säädetään Photoshopin Curves-työkalulla. L-kanava, valoisuus, toimiin kuten mikä tahansa profiilikäyrä, vaikkapa Lightroomin Curves: säätää kuvan toiston jyrkkyyttä. Alavasemmalla musta, yläoikealla valkoinen. Sen sijaan a- ja b-kanavat toimivat aivan eri tavalla: a-kanavassa vasen yläkolmio säätää punaista (Cyan) ja oikea alakolmio vihreää. b-kanavassa ovat keltainen ja sininen vastaavasti. Ei varmaan tullut selväksi, mutta lukekaa minimissään tuo Mike Weis’in muutaman sivun esitys aiheesta, niin teillekin tulee selkeämpi kuva siitä missä mennään.

LAB- ja RGB-väriavaruuksien channel-asetukset, joilla tekstin joukossa olleet kuvat tuotettiin.

Värien säädön lisäksi LABin etuna on tuo erillinen valoisuuskanava, joka on tietysti mustavalkoinen. Sen avulla on helppo tehdä kuvan terävöitys, ilman että sillä on vaikutusta väreihin. Terävöitetään vain valoisuusinformaatiota. Kätevää. Sama juttu kohinan poiston kanssa: poistetaan kohinaa vain Luminance-kanavasta.

Kuvankäsittelyssä LABin edut, terävöinnin ja kohinanpoiston lisäksi, tulevat esiin kuvissa, joissa on paljon keskisävyjä ja jos kuva on yleisilmeeltään ”harmaa”. Jyrkentämällä värikanavia saadaan tasaisenvärisestä pinnasta sävyjä esille ja kuvaan lisää iskevyyttä. Itse olen nyt testaillut tätä menetelmää parin vuoden takaisiin Afrikan kuviin. Vaikka Afrikassa pitäisi olla kaiken aikaa kesä ja kärpäsiä, niin vain toinen tuntui olevan totta: lähes joka kuvassa on sellainen hämärä ”harso”, joka tappaa kontrastin ja syö yksityiskohdat. Näitä aikanaan väänsin Lr:ssä välillä paremmin ja välillä heikommin. Nyt otin muutaman koekappaleen LAB-harjoituksiin ja ainakin omasta mielestäni olen saanut kuviin lisää ilmettä ja yksityiskohtia LABilla.

Ohessa Leijonaemot laventelipellossa: