---

Päätettiin sitten vaimon kanssa lähteä ihan ulkomaille. Etelään teki mieli, pois täältä pimeästä ja kylmästä. Näillä spekseillä päädyimme viikonloppuun Tallinnassa… No, ihan oikeasti olin jo jonkun aikaa halunnut lähteä Tallinnaan ns. pidemmän kaavan kautta, eikä aina vain viinanhakureisulle. Lisäksi merimuseo Lennusadamissa olisi Titanic-näyttely, joka oli nähtävä. Näin sitten varasimmekin hotelli Wana Virun Müürivahen nurkilta ja ostimme laivaliput Tallinkilta. Tallinkilla oli tähän tarkoitukseen ja tällä kertaa parhaat aikataulut: lähtö pe 16:30 ja paluu su 13:30. Näin ehtisi kiertää vanhaakaupunkia ihan ajan kanssa.

Lähtöpäiväkin koitti ja laivakin oli odottamassa, vaikka tähdet olivat siinä asennossa, ettei se laivanvarustamoja suosinut: ensin Tallinkin Starilta hajosi autokansi ja laiva viikoksi telakalle. Sitten Vikingin Amorella jyräytti karille ja se teki seuraa Starille myös viikon ajaksi. Onneksi meidän lippumme olivat SuperStarille, joten pääsimme matkaan ja perillekin.

Tallinnassa oli perinteiset joulumarkkinat Raatihuoneentorilla. Jossain blogissa, tms. Tallinnan Joulumarkkinat on rankattu Euroopan parhaiksi. No, onhan näitä blogeja ja muita joka lähtöön. Mutta kyllä täytyy sanoa, että oli siellä rennompi tunnelma kuin Helsingin Senaatontorilla. Osa tunnelmasta saattaa toki johtua glögitarjoilustakin, mutta suuri osa siitä tulee kyllä hyvin intiimistä kojujen sijoittelusta. Kojut ovat neljään suuntaan auki, joten niitä voi sijoitella paremmin ja vapaammin kuin Helsingin vastaavia, jotka toimivat oikeastaan vain rivimuodostelmassa.

Ensimmäinen ilta meni siinä toria ihmetellessä. Se oli tosin menossa jo kiinni, joten menimme syömään nopean iltapalan ja painuimme hotellille nukkumaan. Seuraavana heräsin aamuna jo kuudelta, joten vedin kamppeet niskaan ja läksin kaupungille kävelemään. Luulin, että saisin olla siellä ihan yksikseni, mutta nuorisohan oli vasta palailemassa diskoista ja yökerhoista. Joten siellä kännisten nuorten joukossa koitin sulautua porukkaan. Myöntää kyllä täytyy, ettei oikein megakännisiä edes näkynyt: nuoret olivat vielä iloisella juhlatuulella kuudelta aamulla. Ei vaan mun aikanani…

Kiersin ensin Virun edestä bongaten parit valoinstallaatiot, joita sanalla sanoen löytyy Tallinnasta viittä vaille paljon: joka paikkaan on ripustettu erivärisiä valoja tuomaan iloa pimeyteen. Me likes, yes. No, sitten oikaisin vanhankaupungin läpi Toompeanmäelle. Rakastan sitä kapeaa kujaa, mikä nousee Raatihuoneen torin nurkilta Dunkrin kautta tuonne ylös. Se on aina jotenkin niin makean näköinen pimeän aikaan. Ylös päästyäni havaitsin, että on vielä liian pimeää yrittää kuvata mitään kaupunkisiluettia, joten palasin Vapaudenaukion kautta takaisin hotellille, jossa olikin jo vaimo heräilemässä. Ja aamiainenkin alkamassa.

Maittavan hotelliaamiaisen (ihan totta!) jälkeen suunnistimme kaupungille. Suunnitelmissa oli mennä Lennusadamaan katsastamaan itse merimuseo ja siellä oleva Titanic-näyttely. Sitä ennen halusin kuitenkin heittää vielä kierroksen Toompeanmäellä, jotta saisin parin siluettikuvat kaupungista. Aurinkokin oli juuri nousemassa ja päivästä näytti tulevan kaunis ja poutainen. Aamuista reittiä pitkin sitten nousimmekin takaisin mäelle, mutta läksimme ylhäällä muurin oikeaa reunaa pitkin kiertämään näköalatasanteita. Täytyy sanoa, että aikanaan – ja miksei vieläkin – Tallinnan linnoitus on ollut melkoinen näky. Ja todennäköisesti aika vaikea vallata: 16-metriset, 3 metriä paksut muurit ja sitä tukemassa 20-25-metriset tornit. Sen lisäksi vielä ylhäistö asui Toompeanmäellä, jota on ollut helppo puolustaa vielä lisää. Tosin mitään pidempiaikaista piiritystä Toompeanmäki ei liene kestänyt, sen verran pieni se on alaltaan.

No, joka tapauksessa nyt oli hieman rauhallisempaa ja saatoimme kiertää Toompeanmäen muuria ilman, että meitä kukaan heitti keihäällä. Tai ampui jousella. Mäeltä on hienot näkymät yli vanhankaupungin, varsinkin kun aurinko vielä toi väriä maisemaan.

Pääsimme sitten ajallaan Lennusadamaankin, kunhan olimme harhailleet aikamme rautatieaseman tienoilla ja jossain random-kirpputorilla. Lennusadam, joka on siis Viron merimuseo, on vanha – tadaa… – lentosatamarakennus, jossa lienee säilytetty ja huollettu vesitasoja. Se on sisältä erittäin mielenkiintoisen näköinen tila joka on vielä jaettu hyvin kekseliäästi kahteen tasoon: ylätasossa kiertää kulkukäytävä ja näytillä on veden päällinen maisema sukellusveneineen, poijuineen sun muineen. Lattiatasolla, alhaalla on sitten miinoja, sukellusvene, Viron vanhimman hylyn jäännökset, ym. meren pohjasta normaalisti löytyvää tavaraa. Valaistus on vielä hienosti toteutettu teeman mukaan: ylhäällä keltaisen sävyistä, alhaalla sinistä.

 

 

Normaalin, pysyvän näyttelyn lisäksi, museossa on myös vaihtuvia näyttelyitä. Tällä kertaa aiheena oli tosiaa Titanic, ensimmäisenä Euroopassa. Näyttelyyn oli koottu Titanicin historiasta kertovaa tavaraa (kaikille lienee tarinan loppu tuttu: Leonardo DiCaprio kuolee ja Kate Winlset ei) ja aikalaisfaktaa. Näyttelyyn oli myös toteutettu pätkä hyttikäytävää, parit hytit ja tietysti Titanicin pääsalin portaikko. Varsin vaikuttavan näköinen näyttely ja taas kertoi sen kuinka pienestä kaikki on yleensä kiinni: on esitetty arvailuja, että jäävuori olisi voitu välttää, jos koneita ei olisi käännetty pyörimään taaksepäin, jolloin peräsimessä olisi säilynyt ohjattavuus. Tai jos Titanic olisi ajanut suoraan päin jäävuorta, se olisi säilynyt pinnalla. No, silloin olisi aika monta elokuvaa jäänyt tekemättä.

 

Titanicin pääportaikko

Vesitaso…

Tässä vaiheessa oli tullut jos sen verran käveltyä, että kroppa alkoi huutaa taukoa. Ja olutta. Joten musoelta sitten suunnistimme takaisin vanhaankaupunkiin ja syömään. Ruokailun jälkeen menin hotelliin ottamaan pienet palauttavat päiväunet, kun vaimo lähti kiertämään kauppoja.

Alkuillasta sitten jalkauduin takaisin kaupungille ja menimme vihdoin niille joulumarkkinoille. Siellä oli tavaraa jos jonkinlaista, enkä nyt tässä oikein voi paljastaa mitä glögin lisäksi sieltä ostimme, mutta pukinkonttiin jotain saattoi päätyä. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, on Tallinnan Joulutori varsin viehättävä kokemus kaiken kaikkiaan. Kojut ovat nätisti sikin soki kuusen ympärillä, kulkemaan mahtuu ja kauppa käy.

Ostoshulluttelun jälkeen kiersimme taas kaupunkia ihan turisteina ja päädyimme syömään Munga Kelderiin. Olemme käyneet siellä viimeeksi joskus viime vuosituhannella ja mieleen jäivät mielettömän suuren annokset. Nyt annokset olivat lähes fine dining-tyyppiset, mutta ruoka oli älyttömän hyvää. Pippuripihvin kypsyysaste oli juuri oikea. Ja hinta kohtuullinen: alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka + juomat + 2 henkeä: 73 EUR… On Tallinna vielä Suomea edullisempi. Ja muualla Virossa vielä Tallinnaa halvempaa.

Ilta tuli ja sen mukana uni. Seuraava aamu valkeni melko harmaana: oli alkanut sataa lunta. Onneksi olimme edellisenä päivänä kiertäneet sen verran, ettei kaupungille oikein enää tehnytkään mieli. Oli aika lähteä satamaan ja laivalla kotiin. Tallinnaan täytyy tulla takaisin vielä monta kertaa…

Reisussa mukana kulki NEX6 + SEL1018 + SEL1855 ja SEL24F18Z

 

---

Previous Post

Seikkailut LABlandiassa, osa 1

Next Post

Hyvää alkanutta vuotta 2014

---