(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
Koitti sitten se ”seuraava päivä”, mutta ei dagen efter. Eli kuten olin edellisenä iltana uhonnut, läksin uudestaan tutustumaan LUX Helsinki-tapahtumaan, kun edellinen reissu jäi sateen vuoksi hieman torsoksi. Nyt päätin jättää Senaatintorin väliin ja menin suoraan Kansalaistorille, jossa oli luvassa tulinäytös. Olin paikalla kuitenkin jo viiden maissa ja show oli luvattu alkavan kello 18:00. Minulla oli siis sen verran aikaa, että päätin käydä katsastamassa mitä Hakasalmen huvilan maisemissa tapahtuu. Sehän on perinteisesti ollut myös yksi LUX Helsinki-kohteista.
Tällä kertaa siellä oli erilaisia seinille heijastettavia teoksia: puun rungoista aina psykedeeliseen valomaalaukseen. Jälkimmäisestä tuli mieleen -70 -luku ja LSD-kokeilut. Ei tosin mun, mutta muitten. Kuten vaikka Beatlesien. Odotin, että hetkenä minä hyvänsä John Lennon putkahtaa paikalle keltaisella sukellusveneellä pinkit housut jalassaan. Ei tullut edes Yoko Onoa.
Palasin takaisin Kansalaistorille odottelemaan tulishown alkamista ja päätin jättäytyä kameroineni hieman kauemmas olevalle korokkeelle. Ajattelin, että sieltä saa hyvin kuvia ihmisten päiden yli hieman pidemmällä putkella. Ei saanut. Ei edes 70-200:lla. No, käytin sitten kuvaamiselta säästyneen ajan paneutumalla itse esitykseen. Yleensä näitä esityksiä valokuvatessa varsinaisesta tilanteesta ei jää päähän mitään. Vasta sitten himassa katsoo tietokoneelta, että mitäs oikein tulikaan nähtyä.
Makasiinit palaa
Return of the Warehouses
No, esitys päättyi aikanaan näyttävään loppuspektaakkeliin. Siinä vaiheessa sitten päätin jäädä katsomaan myös seuraavan esityksen, joka olisi alkamassa n. tunnin päästä. Tunnissa ei ollut juurikaan mahdollista lähteä mihinkään pidemmälle, koska esityslavan parhaat katselupaikat menisivät jo hyvissä ajoin. Käytinkin tämän väliajan makasiinien kuvaamiseen ja ruumiinkulttuurin vaalimiseen. Ensin ostin makkarakojusta parit grillimakkarat, joista toinen oli ns. ok ja toinen ihan kuraa. Pelkkää löysää jauhovelliä (keino)kuoren sisällä. No, makkara on aina makkaraan. Seuraavaksi sitten päätin panostaa korkeakulttuuriin ja kävin Musiikkitalon WC:ssä hieman helpottamassa oloani. Tämän kulttuuripläjäyksen jälkeen olikin aika varmistaa kuvauspaikka esityslavan viereltä. Sen verran katselin maisemia, että ymmärsin valita taustaksi makasiinit enkä Sanomataloa tai Eduskuntataloa.
Esitys alkoikin sitten aikanaan ja paikka aidan vieressä osoittautui hyväksi. Hyväksi osoittautui myös se, että olin katsonut shown jo kertaalleen ja tiesin loppuspektaakkelin olevan sen verran visuaalinen, ettei kameraa ehkä kannata sen aikana pitää jalustalla. Varsinkin kun esityksen siinä vaiheessa valoakin piisaa käsivaralta kuvaamisen verran. Joten n. puoleen väliin asti kuvasin jalustalta hieman pidemmillä suljinajoilla ja sitten otin kameran käsivaralle ja räpsin menemään korkealla ISOlla ja nopeammilla suljinajoilla. Lopputulos kelpaa ainakin minulle. Mutta mulla onkin omien kuvien suhteen kriteerit aika alhaalla.
 |
 |
 |
|
Toisen shown jälkeen olin viettänyt Kansalaistorilla lähes kolme tuntia. Takki alkoi olemaan aika tyhjä. Jaksoin kuitenkin vielä kävellä Oopperatalon vieressä olevalle Amfiteatterille tarkistamaan siellä olleen valoinstallaation. Matkalla tuonne Töölönlahden rantapusikot ja -puistikko oli koristeltu mitä mielikuvituksellisimmilla valoinstallaatioilla. Kuten joka vuosi tätä ennenkin. Tosin tuo oikealla oleva taitaa olla vakiovalaistusta…
No, loppu hyvin kaikki hyvin: ei satanut, sain kuvia tulishowsta ja vähän muustakin. Päivä oli pulkassa, ei kun kotia. Vielä kun Suomen alle 20-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkue hoiti illalla ”pojan” kotiin, niin ei voi kuin olla tyytyväinen.
Kulttuurissa mukana Nikon D800E, Nikkor AF-S 24-70/2.8G, Nikkor AF-S 70-200/2.8G VRII ja Benro C1570T-jalusta