---

Mulla on ollut jo pidemmän aikaa ajatuksena ja haaveena tehdä KKK:t, eli käydä ”kolmessa kovassa kaupungissa” Budapestissä, Prahassa tai Wienissä. Keväällä sitten päätin tilata matkan ja kohteeksi valikoitui Wien. Matka-ajankohdaksi valitsimme vaimon kanssa syyskuun puolenvälin sillä ajatuksella, että pahin turistikausi olisi jo ohi, mutta silti sää olisi vielä suomalaisittain kesäinen.

Matkaa varatessa katselin Hotels.com:ia ja vastaavia sekä halpoja lentoja, mutta eipä niillä ainakaan tähän kohteeseen ja tähän aikaan vuodesta mitään suuria säästöjä olisi saanut aikaan. Lennoissa olisi säästänyt ehkä satasen tai sinne päin. Jos olisi lentänyt Norwegianilla välilaskullisen lennon. Ja välilasku Oslossa… lentoaika 8 tuntia, kun Finnair vei reilussa kahdessa. Päätöksen teko oli aika lailla no-brainer ja otimme Tjäreborgin kautta ns. flex-matkan. Etuna noissa on myös se, että matkaan pätevät valmismatkasäännöt matkustajaturvineen. Tälle optiollehan olisi tullut käyttöä, jos paluumme olisi ollut päivää myöhemmin, kun Suomi oli ”yleislakossa”. Tällä kertaa siitä(kin) selvittin säikähdyksellä.

Lähdön aikakin koitti vihdoin ja lensimme sinivalkoisin siivin kohden Itävallan pääkaupunkia. Matka meni yllätyksettömästi, kuten myös siirtyminen kentältä hotellille. Wienissä on vähintään Helsingin luokkaa oleva julkinen liikenne, joten joka paikkaan pääsee metrolla, raitiovaunulla tai bussilla.

Hetken hotellilla happea vedettyämme suuntasimme kaupungille katselemaan suuren maailman menoa. Ei meillä ollut sen kummempaa suunnitelmaa, mutta yleensä aloitamme turistitoimistosta, jos sellainen vain löytyy. Ja löytyihän se. Kunhan ensin olimme käyneet vetämässä pakolliset Wienerschnitzelit. Mit Bier, Jawolh. Ostimme turistibüroosta tavan mukaan parin päivän Hop On-Hop Off -tyyppiset kiertoajeluliput. Niitähän voi näppärästi käyttää myös julkisen liikenteen korvikkeena, jos vain reitit osuvat.

Ekana päivänä emme vielä hoppineet on eikä off, vaan läksimme kiertelemään kaupunkia ja kyllähän sitä nähtävää riitti. Ilmeisesti saapumispäivänämme Wienissä oli menossa joku isompi yleinen juhlaviikonloppu tyyliin Taiteiden Yö, sillä nähtävää ja koettavaa oli joka suunnalla.

Ensimmäiseksi turistibyroosta lähdön jälkeen osuimme Naschmarktille. Miten sinne jouduimme, en tiedä, mutta sieltä itsemme löysimme. Naschmarkt on ikiaikainen markkina-alue Wienissä, joka nykyään on täynnä erilaisia kojuja ja ravintoloita. Viikonloppuisin siellä toimii myös kirpputori, jossa myydään jos jonkinlaista tavaraa. Koitin katsella, josko jossain olisi ollut Mein Kampf omistuskirjoituksella, mutta sellaista ei nyt sattunut silmään. Kierrellessä tuli kuitenkin sen verran jano, että piti pysähtyä olusille. Tai kaksille.

Naschmarktilta jatkoimme matkaa Museum Quartier:iin, jossa piti olla jotakin happeningiä menossa. Ja olihan siellä, meno oli tosiaan kuin Taiteiden Yössä konsanaan, musiikkia ja meteliä riitti.

MQ:lla saimme aikaa kulumaan sen verran, että päivä alkoi kääntymään kohden iltaa. Piipahdimme vielä hetkeksi läheiselle kävelykadulle josta sain ostettua pre-paid datakortin tablettiin. Kortti oli 3G, ilmeisesti 4G tekee vielä tuloaan Itävaltaan. Muutenkin tuolla tunnutaan elävän jossain asioissa vielä -90 -luvulla, esimerkiksi käteinen on edelleen kova sana. Kortilla ei saanut eikä pystynyt maksamaan juuri missään. Tavarataloissa se kävi, mutta muuten Cash is the King. Enkä nyt puhu Johnnystä.

Ja olihan siellä kävelykadullakin joku paraati tietysti meneillään…

Viimeisenä kohteena meillä oli Karlsplatz, josta olin turistibyroossa bongannut vielä jonkun tilaisuuden. Ja siellä olikin hurja hulabaloo menossa, porukkaa kuin Kotkan Meripäivillä, vaikka ei ehkä yhtä kännissä ja menoa kuin Helsingin Valoviikoilla. Oli tulishowta ja kaikenlaista akrobatiaa. Alkoholiakin oli tarjolla useammassakin teltassa, mutta en kyllä nähnyt kännisiä nuoria missään.

Mekin kävimme sivistyneesti juomassa Wiener Melange avec Apfelstrudel.

Valitettavasti aukiolla oleva Karlskirche oli remontissa ja osittain peitettynä. Mutta se oli kyllä aika lailla ”tune of the day” koko reissun ajan: useampikin kohde Wienissä oli rakennustelineiden ja tai pressujen peitossa. En tiedä mikä yleinen remonttibuumi siellä on menossa. Rahasta ei kuitenkaan näytä olevan tiukkaa.

[envira-gallery id="7508"]

Kello alkoikin sitten olemaan varttia yli sängyn, joten suuntasimme hotellille päin. Matkalla koukkasimme hotellin lähellä olleen suihkulähteen, Hochstrahlbrunnen, kautta. Heti sodan jälkeen Neuvostoliittolaiset rakensivat lähteen taakse oman sotamuistomerkkinsä, jota wieniläiset eivät ole raaskineet purkaa.

Ja näin ensimmäinen päivä oli pulkassa… niin entäs se viini Wienissä? Jätän suosiolla viinit Lyypekkiin ja juon olutta Wienissä, vaikkei siitä sitten hyvää riimiä saakaan.

Wienissä ensimmäisen päivän ahkeroi Sony a6000 + Sony Zeiss 24f18 + Sony SEL50f18.

---

Previous Post

Toimintasyksyä pukkaa

Next Post

Und Noch Einmal

---