Und Noch Einmal

syys

2015

Und Noch Einmal

Päivä kaksi

Seuraava aamu valkeni aikanaan ja edellispäivän kävelyt tuntuivat jaloissa. Mutta ei auttanut, vaan eteenpäin oli puskettava. Tänään ohjelmistossa olisi lähinnä kiertoajelua. Päätimme ottaa ensin yleisen kaupunkikierroksen ja siihen päälle sitten kanavaristeilyn, jotka siis kuuluivat ostamaamme Hop-On Hop-Off -pakettiin.

Ei, vaan tuo taaempi…

Läksimmekin sitten aamulla etsimään kiertoajelubussin lähtöpaikkaa ja löytyihän se pienen hakemisen jälkeen. Vaikka periaattessa lähtöpaikka oli Oopperatalolla, niin sen verran sivukujalla kuitenkin, ettei sinne vahingossa eksynyt. Joka tapauksessa pääsimme bussiin ja vihdoin myös matkaan. Reitti kierteli kaupungissa ympäriinsä ja kävimme myös toisel puol jokkee Tonavaan sijoittuvalla saarella, jossa myös sijaitsee Wienin ”city”. Saari pommitettiin sodan aikana käytännössä täysin matalaksi, joten sieltä ei mitään historiaa kannata etsiä.

Kiertoajelun puolessa välissä hyppäsimme bussista pois ja siirryimme kanavaristeilylle. No, nyt on sitten Tonavallakin tullut risteiltyä. Eipä se kuitenkaan mikään suuri tunne-elämys tai -kokemus ollut. Ehkä jos ei ole koskaan isompaa vettä nähnyt, niin sitten kai, mutta merenrannassa asuneelle tuo ei oikein aiheuttanut suuria väristyksiä. Mutta ei sekään ihan hukkaan mennyt, matkalla selvisi se, että Tonava on edelleen varsin merkittävä rahtiväylä ja se, että joki on tukittu padolla. Eli ylöspäin mentiin sulkujen läpi. Samassa yhteydessä on myös vesivoimala, joten joen massiivista vesimäärää hyödynnetään monin tavoin.

Tonavan suluilla

Aikanaan tuo jokimatka sitten päättyi – meidän kohdalla kyllä hieman yllätyksellisesti, kun olimme kuvitelleet ostaneemme täyden kiertomatkan, mutta jouduimmekin poistumaan puolessa välissä. Toisaalta Tonava oli koko lailla nähty sen mitä tuollaisella kiertomatkalla sitä nyt yleensä näkeekään. Hyppäsimmekin takaisin kiertoajelubussiin ja ajoimme lähtöpaikkaamme Oopperalle.

Opperalta suuntasimme Maria-Teresan aukiolle, jota reunustaa kaksi museota: Luonnontieteellinen ja Taidehistoriallinen museo. Aukion, tai itse asiassa puiston keskellä on megalomaaninen kesarinna Maria Theresan patsas. Keisarinna istuu valtaistuimellaan ja häntä ympäröivät neljä hänen luottokenraalia hevosineen. Luonnollisessa koossa, tietysti. Joskus maailmassa on ollut rahaa…

Tuolta sitten lyllersimme läheiselle Hofburgin linnalle, noita linnoja ja muita vastaavia palatseja Wienissä kyllä riittää. Linna on entinen keisarillinen palatsi ja koostuu useasta eri aikaan valmistuneesta rakennuksesta. Ajan myötä alkuaan erilliset rakennukset ovat liittyneet toisiinsa kiinni erilaisten lisäosien avulla. Linnan yhteydessä sijaitsevat myös kuninkaalliset hevostallit. Jos ei olisi kartasta katsonut, niin sitäkin olisi kuvitellut osaksi ihmisten asuttamaan linnaa. Suomessa se menisi ylhäisön kartanosta, nyt siellä toimii Espanjalainen Ratsukoulu.

Linnan takana olevalta aukiolta lähti hevosten vetämiä kiertoajelukärryjä, mutta me emme nuukuuksissamme niihin menneet. Kiertoajelu olisi ollut 80 EURoa kärriä kohden.

Tuolta läksimme sitten kävelemään ilman suurempaa päämäärää ja jostain syystä päädyimme Juutalaisten Holokaustin muistomerkille. Se sijaitsee Juutalaismuseon sisäpihalla ja jännä juttu on se, että jotenkin noissa kaikissa (näkemissäni) Holokaustin muistomerkeissä on joku yhteinen muotokieli. Heti kun käännyin nurkan takaa ja näin muistomerkin, minulle tuli mieleen, että tuo liittyy Holokaustiin. Vaikka muistomerkissä ei mitenkään asiaa julistettu ja keskitysleirien nimetkin näkyivät vasta kun meni lähemmäs, mutta joku noissa vain soittaa samaa kelloa.

Holokaustin muistomerkin ovet…

Museolta ja muistomerkiltä jatkoimme kaupungin pääostoskadulle Grabenille, joka on aikanaan perustettu kaupungin suojaksi rakennetun vallihaudan tilalle. No, jos ennen tuossa kohtaa pääsi hengestään, niin nyt sitten rahoistaan. Katu on täynnä luksusmerkkien kauppoja, joihin ei meillä ollut juuri asiaa eikä oikein mielenkiintoakaan. Grabenin toisessa päässä sijaitsee Pyhän Tapanin Tuomiokirkko (Stephansdom), joka on varsin vaikuttavan näköinen. Valitettavasti sekin oli osittain remontissa ja huputettu. Joka tapauksessa se toi mieleen Kölnin Tuomiokirkon, siis sen jossa Aku Ankka seikkaili jossain -70 -luvulla alunperin julkaistussa stripissä. Kyllähän kaikki (mun blogia lukevat) sen muistaa…

Sitten päivä alkoikin kääntymään kohden iltaa ja suuntasimme takaisin hotellille Cafe Centralin kautta. Hauskana(?) detaljina, että vuonna 1913 herrat Josip Broz Tito, Sigmund Freud, Adolf Hitler, Vladimir Iljits Lenin ja Trotski olivat kahvilan asiakkaita… paljoltakohan surulta olisi maailma säästynyt, jos… Enivei, tuohon aikaanhan Wien oli aika lailla kaikkien radikaaliainesten suosima kohtauspaikka.

Cafe Central

Päivä kolme

Kolmaskin päivä koitti ja tarkoituksena oli mennä Schönbrunnin linnalle ja sinne suuntasimmekin keskustan kautta. Valitettavasti vain kauniin aamun jälkeen sää muuttui nopeasti sateiseksi ja harmaaksi, joten valokuvauksen kannalta päivä oli koko lailla taputeltu.

Mutta ei hätää. Aina voi harrastaa muuta. Ja päätimmekin panostaa ruumiinkulttuuriin ja kiertää oluttuvan, jollei kahta. Loppuillasta päädyimme kaupungin laitamille johonkin viinitupaan. Wienissähän on myös viinitiloja kaupungin välittömässä läheisyydessä. Nämä tilat sitten myyvät tuotteitaan Heurigereiksi kutsutuissa viinituvissa. Ajoimmekin ensin metrolla ja sitten raitiovaunulla johonkin Wienin Kontulaan, jossa tällainen Heuriger piti olla. Ensin olimme, että mitä häh, mutta löytyihän se viinitupakin. Ja samalla ympäristö muuttui varsin viehättäväksi Itävaltalaiseksi pikkukyläksi (tämä tapahtui jo ennen kuin menimme viinitupaan sisälle). Suosittelen noissa käymistä, jos tuolla päin kulkee. Aikamme sitten tuolla istuttuamme läksimme samaa reittiä takaisin ja oluttuvan kautta hotellille. Eli kolmas päivä oli aika lailla kostea monessa mielessä.