(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
Joulu meni, mutta virsi jäi. Tai ainakin tulee mieleen joululaulun sanat ”No onkos tullut kesä nyt talven keskelle”. Siis jos helmikuun puolessa välissä on +10 astetta lämmintä, niin sanoisin että on. Tullut kesä. Suurin osa Juhannuksista vietetään kylmemmässä säässä, myös lunta on suunnilleen saman verran. Tosin se, mikä erottaa Juhannuksen Joulusta ainakin vielä on jäätynyt meri.
Meitä on tosiaan nyt hellitty läpimillä ilmoilla jonkin aikaa. Samalla on ollut kuitenkin hyvin aurinkoista ainakin tämän viikon. Ja sen seurauksena on myös päästy nauttimaan komeista auringonlaskuista. Taivas hehkuu vaaleanpunaisena tuossa ilta puolikuuden maissa. Tämä tietysti edellyttää, että taivaalla on myös pilviä sopivassa määrin.
Tätä luonnonihmettä minunkin piti lähteä metsästämään ja ikuistamaan. Vaikka joku onkin joskus todennut, että kaikki auringonlaskukuvat on jo maailmassa otettu. Se varmaan kyllä pitääkin paikkansa, auringonlasku sinänsä ei ole valokuvaksi siirrettynä läheskään niin kiinnostava eikä näyttävä kuin au naturel. Valokuvassa kuitenkin aina pitää olla se jokin, joka tekee siitä valokuvan. Pelkkä pinkki pilvi ei sitä tee.
No, en nyt sano, että nämä auringonlaskukuvat mitenkään eroavat valtagenrestä, eli ei näistä valokuviksi ole. Sen sijaan olen aika tyytyväinen noihin pilviheijastuskuviin, jotka otin auringonlaskua odotellessa.
Muuten oli kyllä kiva olla kuvaamassa: ei ollut kylmä ja paikkakin oli hieno. Aurinkolahti on ihan kirkkaassa jäässä ja siellä oli muutamat hurjat luistelemassakin. Toivottavasti edes jonkinlaisia pakkasia riittää vielä pari-kolme viikkoa, ennen kuin kevät sitten voisi tulla ja viedä loputkin lumet mennessään.
Pinkkiä tunnelmoi Nikon D810 + Nikkor AF-S 24-70/2.8G sekä Benron kolmijalka.