---

 Note: päivitin tätä vielä yön yli nukuttuani Docendon ja Nikonin osalta

Syksyn perinteinen expopläjäys on nyt taas kierretty ja hieman jäi pettynyt fiilis. Tosin näin oli muistaakseni viime vuonnakin. Ja näin taisi olla sitä edellisenäkin vuonna. Hmmmm… sitä ei vaan vanha koira sittenkään opi uusia temppuja. Viimeiset positiiviset kokemukset SkiExposta taitaa olla jostain viiden vuoden takaa. Silloin oli vielä kotimaistenkin hiihtokeskusten ständeillä draivia: Messilän luukulta myytiin kaakaota ja hissilippuja. Muistaakseni ostin ahneuksissani kahdekan puolipäivälippua, joista neljä mätäni käsiin, kun talvella satoi vettä. Ehkä on vain hyvä, että Expot eivät saa minua enää mihinkään shoppingfrenzyyn.

Tänä vuonna messut levittäytyvät koko alakerran alueelle, yläkerrassa ei ole mitään (pl. HifiExpo, josta tuonnempana). Kamapörssi on siirretty SkiExpon yhteyteen, joka lienee hyvä ratkaisu: nyt se ei ole erillinen ”kirpputori itä-helsingissä” vaan osana kaupungin sykettä. Osastoja ja expoja oli ryhmitelty paremmin kohderyhmien mukaan, joka sekin lisännee asiakastyytyväisyyttä. Lisääntyneen tilan ansiosta kulkuväylät ainakin näyttivät todella leveiltä, mutta minä ja neljä muuta kävijää perjantain klo 12.00 emme saaneet ruuhkaa aikaiseksi yrityksistä huolimatta. Lauantai sitten näyttää mitä tuleman pitää.

Alunperin oli tarkoituksena mennä katsomaan DigiExpon puolelta Docendon ”Digikuvat kehyksiin”-opasta, mutta sitähän ei tietenkään osastolta löytynyt. Sen sijaan mukaan tarttui varsin mainio Tommi Laurinsalon ja Markus Hotakaisen ”Kuu Taivaalta” ja loppujen lopuksi sain tilattua myös tuon kaipaamani oppaan alennettuun hintaan ja ilman postikuluja kotiin toimitettuna. Loppu hyvin, kaikki hyvin sillä rintamalla.

Docendon osastolla oli muutenkin hyvä meininki:mm. Docendon mainosflaijerissa on useita eri alennuskoodeja KuvatKirjaksi-palveluun. Kannattaa hyödyntää, jos on kirjaprojekteja menossa.

Kamerapuoli on käytännössä Rajalan valtakuntaa, joten tarjonta sillä osastolla on sitä mitä rahala haluaa myydä. Olisin mielelläni katsastanut Sonyn NEX-kameroihin sopivan uuden 10-18/4 -laajakulmaobjektiivin, mutta NEXejä ei koko messuilla näkynyt. Sonyn osasto oli sanalla sanoen aneeminen.

Nikonin osastolla järkkäripuolella pääpaino oli D600:n esittelyssä, onhan D800(E) so last season ja toisaalta muut uutuudet, kuten uusi 70-200/4 -tsuumi ja D5200 eivät ole vielä saapuneet. D600:n tai D800:n ostamalla olisi saanut kaupan päälle Markku Saihan toimittaman ”Luontokuvauksen käsikirjan”, Docendolta sekin. Erikseenkin tuota olisi saanut ostettua, mutta pitää odottaa että sitä saa alennuslaarista parilla kympillä. Ensi vuonna sitten. Muuten Nikonilla oli standillä painotus Nikon 1-sarjaan ja sen uusiin versioihin. En niitäkään jaksanut sen enempää hämmästellä, kun mikrojärkkärin pestiä itsellä hoitaa Sony NEX 5N (jolla tämän blokin kuvat on otettu).

Canonin osastolla en jaksanut tällä kertaa käydä kun sille puolelle ei ole intohimoja. On niillä kuitenkin hienot putket:

Lätkä- ja SäbäExpot olivat kovin väsyneen ja tyhjän näköiset. Toisaalta pitääkö tuonne tunkeakaan perjantaina puolen päivän aikaan, kun teinit vielä nukkuvat. Tai ovat koulussa – ja nukkuvat. Nuo expot rakentuvat enemmän toiminnallisten standien varaan, eikä niinkään intersporttien myymälän jatkeiksi, joten väen puute vetää alueen hiljaiseksi. Tosin lätkämailan sain kuitenkin ostettua. Ei niin pientä messua, ettei jotain lähde mukaan.

BoardExpo oli tänä vuonna rakennettu fiksusti pelimaailman kanssa yhteen: nyt teinit voivat skedeämisen välissä käydä ampumassa parit Covenantit Halo 4:ssä. Muutenkin tuntui, että alueella oli enemmän tilaa. Tosin sielläkin tunnelma oli kuin Pohjois-Koreassa Kim Tsing-Tsungin poismenon jälkeisenä aamuna: leveät avenuet huusivat kulkijoita. Veikkaan, että lauantaina ja sunnuntaina nuo entistä leveämmät kulkuväylät pääsevät oikeuksiinsa.

 

Itse SkiExpossa, joka siis on tämän tapahtuman esi-isä, meno oli aika ennaallaan. Siis lähes. Tosin kohderyhmänä ei taida olla viiskymppiset hapannaamat. Varsinaista lasketteluun liittyvää tavaraa, on se sitten vaatteita tai välineitä, oli mielestäni vähemmin kuin ennen. Sen sijaan paikalla oli toki kaikenlaista autofirmaa (Audilta ei saanut pysäköintilippuja tänä vuonna) ja tietysti saumattomasti lasketteluun liittyvä Suomen Puolustusvoimat Ry, joka edusti itseään helikopterilentäjien, rannikkojääkärien ja taistelusukeltajien voimin. No, mikäs siinä. Standin jantterit olivat sen verran heikosti päässeet sotkuun munkkikahville, etten viitsinyt kysyä onko pv:ssä tarvetta satakiloiselle taistelutorpedolle… ”Lean, mean fightinmachine”. Not.

HifiExpo oli taas jemmattu jonnekin kongressisiipeen ja erillisiin neuvotteluhuoneisiin. Tämä lienee pakon sanelema ratkaisu, kun kaikki haluavat hifistellä omia putkivahvistimiaan ilman, että teinin ghettoblaster pääsee pilaamaan feng shuita. Toisaalta se tarkoittaa sitä, että näyttely on tosi vaikea löytää ja sitten kun sinne joskus osuu, pois ei löydä kuin Mordorin kartan avulla. Lisäksi tavarat on siellä hujan hajan myyjäliikkeiden valikoiman mukaan, joten tällaiselta peruspentiltä jäi Yamahan Soundbar-kaiutin hankkimatta. Riittääpähän rahat kaljaan…

Summa summarum: en tiä. Vähän kuin Kotkan Meripäivät: joka vuosi sinne pitää tunkea ja joka vuosi pettyy. Jotenkin näissä molemmissa mennään ns. vanhoilla kuvilla eikä vika liene tapahtumissa vaan kävijässä.

---

Previous Post

Citius, Altius, Fortius...

Next Post

Bitit paperille, osa 1

---