(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
Vuosi on kääntynyt jo syksyyn ja syksyisiin puuhiin. Syksy on tuonut mukanaan myös TSL:n valokuvauslinjan jälkimmäisen puoliskon ja osana sitä kävimme tutustumassa Francesca Woodmanin näyttelyyn ”Enkelinä olemisesta – On Being an Angel”. Francesca Woodman eli lyhyen, mutta intensiivisen ja tuotteliaan elämän. Jaetaanhan hänen tuotantonsakin viiteen eri vaiheeseen ja se on 22-vuotiaana kuolleelta taiteilijalta jo melkoinen saavutus. Francesca Woodmanin elämä ja työt ovat toimineet myös monen nykykuvaajan innoittajana.
Meille oli järjestetty opastettu kierros ja se olikin tämän näyttelyn kohdalla varsin hyvä asia. Kuvat, joita on kyllä paljon, ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta varsin pieniä ja niitä pitää katsoa todella läheltä. Pienuutensa johdosta kuvat jäivät kuitenkin itselleni hieman etäisiksi, vaikka kuvissa onkin hyvin vahva tunnelma ja ne ovat erittäin henkilökohtaisia.
Francesca kuvasi lähinnä vain itseään ja usein alasti. Kuvissa näkyy myös vahva vuorovaikutus ympäristön kanssa. Ainakin näyttelyyn oli valikoitunut lukuisa kuvia, joissa Francesca oli jossain hylätyssä tai muuten ränsistyneessä talossa ja melko usein myös nurkassa tai kietoutuneena tapetinriekaleeseen.
Minulle ei näyttelyn kiertämisen aikana tai sen jälkeen tullut oikein minkäänlaista enkeli-fiilistä, eikä se välittynyt (minulle) kuvistakaan. Sen sijaan itse samaistin Francescan kuvat antiikin aikaisiin patsaisiin, joita Francesca oli myös tutkinut ja ihaillut. Hänhän oli perheineen viettänyt lapsuuden kesät Italiassa käyden siellä jopa yhden kokonaisen vuoden koulua ala-asteella.
Tosin näyttelyssä kuvia on laidasta laitaan Francescan eri kausilta. Osa on helppoja, osa taas ei päästä katsojaa mitenkään otteestaan. Varsinkin kun tietää tarinan lopputuloksen, niin kuvat joissa Francesca katsoo suoraan kameraan ovat aika syväluotaavia.
Francesca Woodman päätti päivänsä oman käden kautta 22 vuotiaana. Sitä ennen hän ei ollut pitänyt juurikaan näyttelyitä, eikä hänellä ollut nimeä valokuvaajana. Kaikki maine ja kunnia on tullut postuumisti. On sitten vaikea sanoa, miten tarina olisi jatkunut, mutta sen verran molemmista päistä kynttilää on poltettu, että lopputulos on ollut valitettavasti aika arvattava.
Kaiken kaikkiaan käymisen arvoinen näyttely, jos sattuu Helsingissä päin liikkumaan.
Näyttelyssä Sony a6000 + SEL50f18.