• Blogi
  • Kohteet
  • Kuvat
  • About

(c) Matti Remonen
All Rights Reserved


25
heinä
2015

Helsinkiä pakoon



hankoon helsinkiä pakoon
soudan hankoon
lippu mastoon
joo mä oon sun jacques cousteau *)

Tai sit ei. Mutta Hankoon kuitenkin kävi matka. Ei nyt vadelmaveneellä, vaan Möhköllä mentiin viimesen päälle hienosti. Olen viimeeksi käynyt Hangossa joskus 20-vuotta sitten, kun teimme sukellusseuran kanssa vuotuisen Utön retken ja yövyimme Hangon vierasvenesatamassa joskus loka-marraskuussa. Voin kertoa, että tilaa oli enemmän kuin heinäkuussa 2015, jolloin satama näytti olevan täynnä veneitä. Vaikka uimarannat olivatkin tyhjiä.

Miksi Hankoon? Miksipä ei. Ja varsinkin kun samaan reissuun sai yhdistettyä käynnin Bengtskärissä ja Russarössä. Etenkin jälkimmäinen on varsinainen uudiskohde, koska saari on ollut puolustusvoimien hallussa näihin päiviin asti. Tai onhan se sitä vieläkin, mutta nyt siellä pääsee kesällä muutamana kertana vierailemaan.

Ja onhan Hanko mitä mukavin kesäkaupunki. Vaikka ei tosin mikään kovin edullinen; majoitus ja peruselintervike olut pääkaupungin hinnoissa. Toisaalta kun ymmärtää, että tili on tehtävä käytännössä kahden kuukauden aikana, ei ehkä heinäkuu sitten ole se oikea aika pitää mitään mustan perjantain hinnoittelua.

Fiskarsin ruukki

Ennen kuin Hankoon asti päästiin, pysähdyimme matkan varrella toisessa turistirysässä: Fiskarsin ruukkialueella. Kävimme tosin myös Billnäsin ruukissa, mutta siellä ei oikeastaan ollut mitään. Edes itse alueelle ei päässyt kävelemään puhumattakaan, että siellä olisi ollut juurikaan mitään palveluja turisteille. Sen sijaan Fiskarsissa on. Ja paljon ja isosti. Ja ympäristöhän on varsin viehättävä ja kuvauksellinen. Emme tosin tuollakaan viipyneet kovin pitkää, vaan jatkoimme matkaa eteenpäin kohti määränpäätä.

Hanko

Aikanaan sitten saavuimmekin Hankoon. Hotelliksi oli valikoitunut Villa Tellina, joka sijaitsee varsin viehättävässa vanhassa huvilassa aivan rannan tuntumassa Hangon keskustassa. Meidät majoitettiin Villa Thalattan piharakennukseen, jossa sijaitsee muutamia majoitushuoneita. Villa Thalattassa on yöpynyt aikanaan myös Marsalkka Mannerheim, joka myös piti 1920 ja -30 -lukujen vaihteessa Hangossa yhä toiminnassa olevaa kahvilaa, Neljän Tuulen Tupaa.

Neljän Tuulen Tupa, Hanko

Neljän Tuulen tuvalla, sans Mannerheim

Ensi töiksemme vuokrasimme polkupyörät. Hanko on juuri sopivan kokoinen kaupunki fillarilla liikkumiseen. Kävellen on moneen paikkaan helposti liian pitkä matka ja taas autolla menemisessä on lomalla omat hankaluutensa. Ja tuleehan fillaroidessa edes hieman liikuntaa nautittujen kaloreiden vastapainoksi. Fillarit olivat tietysti Jopoja, valmistetaanhan ne Helkaman tehtailla Hangossa.

Jopo by Helkama

Jopo poikineen

Ensimmäinen päivä hujahti sitten orientoituessa ja Mannerheimin ex-kippolaan tutustuessa. Seuraavana päivänä ohjelmassa oli vierailu Russarössä, mutta koska vene lähtisi vasta viiden pintaan, meille jäi koko aamupäivä aikaa muuhun toimintaan. Päätimmekin lähteä käymään manner-Suomen eteläisimmässä pisteessa, Tulliniemessä. Olin elätellyt toiveissani, että sinne pääsisi polkupyörällä perille asti, mutta niin hyvä onni ei meillä kuitenkaan ollut. Polkupyöriltä piti kävellä vielä reilut kolme kilometriä niemen kärkeen. Menihän se, kun ei asiaa ajatellut. Matkalla näimme niemellä olleen naisten vankisiirtolan rauniot, mutta ne oli tiiviisti aidattu pääsyn estämiseksi, päin vastoin kuin vastaavat nähtävyydet Virossa. Josta pääsemmekin kestoaiheeseeni: Suomessa kaikki aidataan tai puretaan. Tai ja. Joka tapauksessa mihinkään mielenkiintoiseen ei laillisesti ole pääsyä. Ihme körttimeininkiä täällä meillä. Onneksi Viro on tuossa vieressä.

Tulliniemi, Hanko

Manner-Suomen eteläisin piste

Paluumatkalla bongasin rannalta vanhan laiturin raadon. Mielessä kehkeytyi ajatus, josko ajaisi tuonne joskus syksymmällä kuvaamaan laituria pimeää tähtitaivasta vasten. Jätetään asia hautumaan, jollei sitten ystäväni Maffer käy kuittaamaassa kohdetta pois.

Tulliniemi, Hanko

Yhteensä vajaan seitsemän kilometrin kävely ja n. samanpituinen pyöräily oli aiheuttanut niin ankaran nestevajauksen, että se pitikin sitten pikimmiten käydä hoitamassa pois.

Russarön yhteysaluksen lähtöön oli vielä sen verran aikaa, että päätimme käydä Hangon vesitornissa, joka kuulemma on must-kohde kaikille turisteille. Ja mikäs siitä, varsin näyttävän näköinen rakennushan se onkin ja hallitsee kaupungin silhuettia joka suunnasta. Vesitorniin kulkee sivistyneesti hissi, joten ylös pääsee ilman että paita pitää vaihtaa välillä.

Hangon vesitorni

Take me to Your Leader…

Aikanaan sitten Russärön paattikin lähti. Saari oli pienoinen pettymys minulle. Se on vielä niin pieneltä osin avoinna yleisöllle, ettei oikein mitään pääse näkemään. Osin fiilikseen vaikutti myös pilvinen keli, joten valokuviakaan ei tullut oikein otettua. Ei edes majakasta. Siis sellaisia, joita tähän viitsisi laittaa. Saarella pääsi tutustumaan myös vanhaan kasarmirakennukseen, jossa varusmiesten tuvat on jätetty ennalleen. Sekä tietysti pääsi myös Sotkuun munkkikahville. Pelkästään sen takia tuo oli tekemisen arvoinen reissu. Toinen anti oli vanha 9,2″-tykkiasema, joka antoi hyvää kuvaa siitä, mitä Saarenmaan ja Hiidenmaan puolella on odotettavissa, jos joskus nyt pääsen niihin bongaamiini tykkiasemiin sisälle ihmettelemään.

Russarö

Oppaamme Pekka Silvast

Russaröllähän on ollut Suomen puolustamisessa merkittävä rooli, kun talvisodan toisena päivänä saaren tykit (juuri ne näytillä olleet Bethlehem Steelin ysituumaiset) karkoittivat Neuvostoliittolaisten Kirov-risteilijän, kun itämaan pojat ajattelivat tulla käymään. Eivät tulleet. Tuohonhan liittyy se talvisodan rannikkopuolustukseen liittyvä ”hauska” temppu, jonka suomalaiset järjestivät neuvostoliittolaisille koko rannikkorintaman alueella: neuvostoliitollahan oli Venäjän ajan peruja tiedot kaikista Suomen rannikkopuolustuksen tykkien ampumasektoreista ja kantomatkoista. Suomalaisetpa ilkeyspäissään -30 -luvulla modernisoivat tykkejä, niin että kantomatkaa tuli 20-30% lisää. Kirovkin jäi ”turvallisen” 24 kilometrin päähän Russaröstä ja tykeistä joiden kantomatkan piti olla 18 km. Se olikin modifikaatioiden jälkeen 24 km, jonka Kirov huomasi melko pian. Kyllä siinä on sitten naurua riittänyt puolin ja toisin…

Hanko

Kolmas päivä oli sitten varattu Bengtskärin reissulle. Aamu valkenikin kirkkaana ja tuulisena. Juurikin meidän tuuria. No, ei muuta kuin nokka kohden rantaa. Siellä meillä oli hetki aikaa ja jäimme juttusille varustamon kipparin kanssa. Hän vakuutteli, ettei mitään hätää, kyseessä on maatuuli ja vielä kevyt sellainen. No, ennen kuin vene irtosi laiturista, oli tuuli kääntynyt etelän suuntaan ja voimakkuuskin kasvanut hieman. Sillä seurauksella, että kaikki matkalla olleet lapset oksensivat ennen puolta väliä… et meno oli kuin abiristeilyllä.

Bengtskär

Bengtskärin majakka edessä keskellä…

Tuulta ja maininkia oli sen verran, että rantautuminenkin suoritettiin lennosta. Saaressahan ei varsinaisesti ole mitään kiinnittymispaikkaa tai selvää laituria, vaan venettä pidettiin koneella keula kiinni rannassa ja siitä sitten laakonkia pitkin maihin. Vene siirtyi sen jälkeen läheisen luodon taakse suojaan ja me jäimme saareen.

Bengtskär

Bengtskärin majakka on Pohjoismaiden korkein ja se kohoaa 52 metriä merenpinnan yläpuolelle. Majakkasaari on varsin pieni, ehkä parin hehtaarin kokoinen. Se on myös varsin matala kauttaaltaan, joten kunnon myrskyllä aallot pääsevät lyömään saaren yli. Nyt ei ollut sentään niin kova keli, mutta ihan kivat tyrskyt kuitenkin rantakallioon löivät.

Bengtskär

Nykyään majakka on Turun yliopiston omistuksessa ja majakkarakennuksessa toimii hotelli ja kahvila/ravintola. Majakkaan pääsee kiipeämään ylös asti ihailemaan maisemia, kunhan selviytyy sinne menevistä 250+ askelmasta. Ylhäällä ei kuitenkaan pääse ulkotasanteelle, vaan näkymiä on ihailtava lasin läpi. Ylös on jätetty myös vanha prisma, joka ei ole enää käytössä. Se ei kuitenkaan ole alkuperäinen, koska itänaapurin suorittamissa koeammunnoissa vuonna 1941 sen ei todettu kestävän 45-millisen laivatykin ammusta.

Bengtskär

Vain 250-jotakin askelmaa…

Paluumatka sitten sujuikin paljon leppoisemmissa merkeissä, kun tuuli ja aallot tulivat takaa.

Bengtskär

Sen jälkeen Hangon loma alkoi olemaankin koko lailla taputeltu. Seuraavana aamuna sitten suuntasimme nokan kohden Helsinkiä.

Hangolle voisin antaa neljä ja puoli tähteä. Puolikas menee kaupungin hintatasosta, muuten olisi viiden tähden paikka.

[envira-gallery id="7543"]

Merellisissä tunnelmissa mukana Sony ILCE-6000 + Sony Zeiss 24f18 + SEL50f18 sekä IR-konvertoitu Sony NEX-5N + SEL1855 + 720nm IR-suodin. Ja parit räpsyt Lumialla…

*) Vadelmavene by Kasimir



Tagged - Bengtskär, Hanko, Mannerheim, Russarö


Previous Post
Silppua ja sälää
Next Post
Hämeen linnassa Hämeenlinnassa




4 Comments

Mika Latokartano
July 26, 2015, 13:32

Mukava matkakertomus ja hienoja kuvia. Minullakin on tuosta laiturinrämästä pari kuvaa viime reissulta sinne Tulliniemeen Mafferin kanssa, mutta kuvakulma jäi lopulta epätyydyttäväksi. Otin sitten pari perusmaisemaa pitkältä kiviseltä rannalta. Ehkä syssymmällä uudestaan, tierä häntä.

Kotimaan matkailu on jäänyt kyllä todella vähäiselle. Vapaat ajat tulee nökötettyä kesäpaikalla. Pitäisi kyllä tehdä tuollaisia reissuja kuin tämä teidän Hangon reissunne. Nähtävää ja mukavaa koettavaa on kummasti, kun vaan viitsii lähteä katsomaan.

Reply

    mattiR
    July 26, 2015, 15:24

    Joo, me teimme tänä vuonna tietoisen päätöksen, että lomailisimme Suomessa (pl. se mun Viron reissu, mutta sehän ei ollutkaan lomaa 🙂 ). Mutta siis kyllä kotimaassakin kannattaa kierrellä ja samalla hyödyntää valokuvausmahdollisuudetkin. Eikä ihan pahimpiin ruuhkiin kannata tunkea, siksi mekään emme olleet Hangossa Regatan aikana (tai Kotkassa Meripäivillä).

    Voi olla, että menen Hankoon vielä syyskuun alussa kokeilemaan saisiko tuosta laiturista jotain järkevää irti.

    Reply

RAnt
October 7, 2016, 15:30

Eikö tuo laiturinrämä ole kuitenkin laivan runko? Palawan taisi olla aluksen nimi. Sillä oli huonoa tuuria, kuten tulipalo ja ajomiina.

Reply

    Matti Remonen
    October 7, 2016, 18:10

    Ookoo… tuota en tiennytkään. Tosiaan kun sitä katsoo tarkemmin, niin miksei se voisi olla laivankin raato. Palawanista (Palavanista?) ei netissä paljoa ole, yhden sivun löysin, jossa mainittiin tuo tulipalo.

    Hauskaa, että olet löytänyt sivustoni ja vielä aika vanhan postauksen 🙂

    Reply


Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

6 + three =