Joopa joo, nuo Roihuvuoren kirsikkapuut ovat olleet mielessäni koko ajan tämän kevään aikana siitä lähtien kun siellä kävin. Ensin näytti, että ne puhkeavat kukkaan jo pari viikkoa sitten, mutta kevään otettua hieman aikalisää saman tekivät myös kirsikkapuut. Nyt kuitenkin h-hetki oli koittanut ja kaikki puut olivat kukassa. Harmi vain, että sää oli kovin pilvinen, kun kävin tuolla kuvaamassa. Toisaalta, jos odottaa sitä auringonpaistetta, niin kukat saattavat olla jo menneen kevään kukintoja.
Kirsikankukka kyllä edistää zeniläistä meditaatiota: ensin odotat, että ne alkavat kukkimaan, sitten yksi sade vie ne kaikki edellisenä yönä. Been there, done that. Didn’t buy the T-shirt… Meinaan pari kevättä sitten kävi juuri näin. Ja sitten jos satut osumaan paikalle, kun puut ovat kukassa, ei aurinko paista. Ja jos paistaakin, niin ainakin tuulee. Kukat ovat suhteellisen suuria ja niitä on paljon hennon oksan varassa, joten tarkan kuvan saaminen niistä on melkoista arpapeliä. Joten ohjeeni kirsikkakuvaajalle on: hegitä syvään, tee Zen-meditaatio, lausu UMMM…. tai sitten vaan vedät parit Pamit oluen kanssa ja kamera laulamaan. Molemmat toimii.
![]() |
![]() |
![]() |
Kirsikkaa nuuhki D800E + Micro-Nikkor AF 200/4D + Fisheye Nikkor AF 16/2.8D sekä infrapunaa tallensi NEX-5N + Zeiss Flectogon 35/2.4 (aito DDR:n laatutuote ajalta kun miehet oli rautaa ja kommunistit punaisia).