---

Taas koitti aika vapaa-ajan messujen. Kuva&Kamera -messut valtasivat messukeskuksen viikonloppuna. Eivät ne ihan yksin sitä pystyneet täyttämään, mutta kun mukaan otettiin kavereita golfista, hevosharrastajista, BMX:stä, kalastuksesta, puutarhanhoidosta, Fitnessistä ja Keuruun Martoista, niin johan siitä saatiin aikaiseksi melkoinen häppening. Tosin Keuruun Martat eivät tällä kertaa päässeet, mutta muuten porukkaa ja näytteilleasettajaa oli kuin Kiovan torilla.

Itse tungin tuonne taas lähinnä Kuva&Kamera-osuuden takia, mutta kyllähän siellä muutakin näkemistä tosiaan oli. Ja nyt näyttää siltä, etten pysty enkä pääse osallistumaan mihinkään ilman että siellä on mukana hevosia. Toivottavasti kukaan ei kutsu minua vaikkapa häihin, sillä hevoinen kirkossa saattaa aiheuttaa jollekin pysyviä vammoja. Tosin tekihän Galigula hevosesta senaattorin. Ja meilläkin on Stubb… Jaa, taas meni ohi aiheen ja pahasti.

No, mutta kuitenkin. Lauantai-aamuna pakkasin itseni Äksyyn (meitin Seatti) ja suuntasin keulan kohti messukeskusta. Näyttely aukesi jo kello 10, joka mielestäni on tuntia aiemmin kuin esimerkiksi SkiExpo. Hällä väliä, mullehan se sopii ja aikaisin (?) aamulla porukkaa on aina vähemmän liikkeellä, joten osastoihin ehtii tutustumaan paremmin. Messukeskuksessa sitten menin suoraan Kuva&Kamera -osioon katsomaan mitä uutta siellä on tarjolla. Jostain syystä tämä valokuvaushomma on jakaantunut kahden eri näyttelyn välille: alkuvuodesta on tämä Kuva&Kamera ja loppuvuodesta sitten DigiExpo. Ja näytteilleasettajat sitten preferoivat vain toista. Esimerkiksi Rajala, Olympus ja Nikon näköjään keskittyivät DigiExpoon ja sitten Kuva&Kamerassa oli Canon. Ilmeisesti messukeskus on liian pieni paikka Canonille ja Nikonille oll yhtäaikaa paikalla. Sen sijaan Foka, Color-Kolmio ja Sony ovat kiltisti osallistuneet molempiin. Rajalan poissaollessa tapahtumassa oli yhden ison jälleenmyyjän mentävä aukko, kun TopShot:kin on pannut kivijalkatoiminnassa lapun luukulle. Sitä paikkasi jonkun verran Kameratori ja JAS Tekniikka. Mutta muutenkin tuolla oli hieman heikosti mahdollisuuksia kalustorunk… runnutukseen. Jalustoja oli parilla ständillä, lennätettäviä kamerarigejä useammallakin, mutta varsinaiset uutuudet kamera- ja objektiivirintamalla loistivat poissaolollaan.

Joista varsinkin jälkimmäinen on kiinnostava tulokas vaihtolaitealueelle. He olivat myös saaneet ostaa/ostaneet jonkun kamerakeräilijän jäämistön ja myivät muutamalla eurolla vanhoja “laatikkokameroita”. Hetken mietin sellaisen hankkimista, mutta tilaa on valitettavasti liian vähän… Mutta komean näköisiä olivat. Foka on ottanut Billinghamin laukkujen maahantuonnin hoitaakseen. Se on hieno asia, vaikka mitään volyymituotetta niistä tuskin tulee. Oma Billingham-kiintiö saavuttaa täyttymyksensä huomenna, kun lunastan DC.netin myyntipalstalta ostamani 335-laukun. Kyllä talossa yksi Billingham pitää olla. Siinä Remingtonin ja täytetyn riekon välissä.

Se, mikä tuolla Kuva&Kamerassa on mielestäni hyvää ja mielenkiintoista, on nuo valokuvanäyttelyt. Erittäin kannatettava suuntaus. Nyt nähtävillä oli FotoFinlandia-finalistit, Vuoden Lehtikuva-finalistit, Metro Photo Challenge-sarjavoittajat, vaikuttava Krister Löfrothin Anti-Gravity Women-sarja ja parit muut teemoitetut näyttelyt. Niitä oli paljon. Olipa siellä kuvia “hyvän päivän tutultani” Esko Kilveltäkin “Meri ja Purjeet”-näyttelyssä. Hauska havaita, että Eskolla on tuollaisiakin taipumuksia.

Muuten noista näyttelyistä ja lopputuloksista on kirjoitettu sen verran ja asiantuntevampien tahojen puolesta, etten tässä lähde niitä sen pidemmälle ruotimaan. Jossain tapauksissa vain herätti hieman ihmetystä tämä ammattikuvaamisen taso Suomessa, kun tuntuu että jopa itse hyvänä päivänä pääsee samaan lopputulokseen. Päinvastoin kuin vaikka sadan metrin aidoissa, joissa en pysty hätyyttämään SM-tasoa edes polkupyörällä. Joka aitajuoksussa onkin hieman hankala hallita…

Tämän lisäksi kolmella erillisellä lavalla pidettiin esityksiä ja tietoiskuja. Itse kävin katsomassa esityksen värinhallinnasta ja kuuntelin hetken juttua vedostamisesta. Siinä piti esiintyjänä olla Potkan Pekka, mutta mielestäni puhuja ei kuitenkaan ollut hän. Esitys oli kuitenkin varsin mielenkiintoinen, vaikkei mitään tajuntaa räjäyttävää uutta tietoa tarjonnutkaan.

Yksi juttu pisti silmään, oli kun kiertelin tuolla vedostuksia tekevien firmojen osastoilla, niin ainakin kahdessa oli vedostettuna kuva ns. Emäsalon hylystä. Joku voisi tehdä Etelä-Suomen valokuvaukselle palveluksen ja upottaa jonkun toisenkin lotjan johonkin rantaan, jonne pääsee autolla mukavasti. Saataisiin vähän vaihtelua tähän hylkygenreen.

Sinänsä tuo vedostushomma alkaa nykyään olemaan aika monipuolista. Peruspaperille tai Canvakselle vedostaminen alkaa olla so last season. Nyt vedostetaan puulle, metallille, ja ties mille. Alumiinilevylle suoraan vedostaminen tuottaa näköjään melkoisen värikylläisen lopputuloksen, lähtökuvan vain pitää olla täydellisen skarppi. Chromaluxen menetelmässä kuvaa ei tulosteta suoraan metallin päälle, vaan se siirretään metallissa olevaan kalvoon (tms.). Tällä saavutetaan se etu, että pinta ei ole kovin herkkä vioittumaan. Dialab, joka tulostaa perinteisemmin menetelmin – tosin myös metallille, käyttää tulostimina Epsonin vehkeitä, joten jos kotona kuva näyttää oikealta, on todennäköistä että se on sitä myös Dialabilta tilattuna.

Ja sitten vielä ne muut… Uskaltauduin sitten viimein tuolta valokuvausosastolta rahvaan pariin ja menin kiertelemään muita osastoja. Ihan vahingossa ja tilaamatta havaitsin seisovani ihmisjoukossa juuri kun Fitness, MS Bikini ja joku joutava miesten sarja -kisa oli alkamassa. Vaikka kuinka yritin siirtyä eteenpäin, väkijoukon paine esti minua liikkumasta. Joten jouduin pakosta jäämään seuraamaan tuota ihmisnäyttelyä. Mikäs siinä, pakostahan sitä tekee vaikka mitä. Kisassa oli kolme kategoriaa ihmisiä: naisia coctail-puvussa, miehiä ties missä vaatteissa ja sitten naisia bikineissä (saattoi olla vaatimus MS Bikini-kisaan osallistumiselle). Siinä sitten keikistelivät arvovaltaisen tuomariston edessä. Niinqu siis Jone Nikulan. Hei pliis… eiks ollu vähä noloo?

No, enivei, en tiedä kiinnittikö kukaan muu siihen huomiota, mutta yli puolet osallistujista oli Yhdysvalloista. Ja kaikki tai lähes kaikki ilmoittivat asuinpaikakseen armeijan kasarmit… Ketkä siis asuu armeijan kasarmeilla? Ei ainakaan sotilaat, jos tuosta itänaapurista kysytään. Ja yhden ammatti oli hävittäjälentäjä, yleinen siviilipuolen ammatti rapakon takana. Mutta mitä tekee puolet Yhdysvaltain merijalkaväestä Suomen kamaralla tähän maailmanaikaan? Jaa-a… Veikkaan, että kohta alkaa tapahtumaan Uhtualla. Tein taktisen harhautuksen ja poistuin paikalta ennen kuin aletaan kysymään passien perään. Ja eikös se Nikulakin ole joku res. yliluutnantti…

Kiertelin vielä siellä ja täällä ennen kuin päädyin hevosten joukkoon. Hevoiset on mun kohtalo… Eihän siinä mitään, kivoja elukoita. Katsoin jonkun demon, jossa esiteltiin Suomessa kehitettyä videokuvausjärjestelmää, jossa maneesiin kiinteästi asetettu kamera seuraa ja kuvaa automaattisesti ratsastajaa ja ratsua. Kuvan saa talteen verkkoon ja samalla voi syöttää myös live-kuvaa eteenpäin. Tämä avaa varmasti uusia mahdollisuuksia ratsastajien valmennukseen. Valmentaja voi istua mukavasti himassa laiskanlinnassa sikari toisessa ja konjakkilasi toisessa kädessä ja käskyttää valmennettavaa ilman että pitää mennä lannanhajuun seisoskelemaan. Hittituote.

Neljä tuntia tuolla vierähti. En ostanut tällä kertaa mitään ja kun lipunkin voitin DC.netin arvonnassa (kiitokset siitä sinne päin), niin tämä reissu oli aika halpa. Hinta-laatusuhde: erinomainen.

Dokumentoinnista vastasi Sony NEX-6 kera SEL24f18, SEL1855 ja SEL1018

---

Previous Post

Juokse sinä humma...

Next Post

Tullisaari... osa 105: Entit

---