Syksy on mennyt rattoisasti Kömin Lean valokuvauskurssilla. Olen jotenkin nyt hurahtanut noihin kursseihin, kun ensimmäisellä sellaisella kävin pari vuotta sitten. Ja mikäs siinä, esimerkiksi työväenopistot ovat täynnänsä toinen toistaan mielenkiintoisempia kursseja pilkkahintaan: muutamalla kympillä pääsee lukukaudeksi sateelta suojaan. Vastaavat kurssit ”vapailta markkinoilta” ostettuna maksavat helposti pari-kolmesataa.
No, tähän kurssiin, jota olen uskollisesti tahkonnut, kuuluu aika paljon kaikenlaisia harjoitus- ja ryhmätöitä. Varsinainen Grande Finale on Oulunkylän kirjastoon pystytettävä näyttely, johon kaikkien kurssilaisten tulee tuottaa 3-5 kuvan sarja jostain Helsinkiä käsittelevästä aiheesta. Mulla oli pitkään päässä tuon osalta pelkkää tyhjää, enkä oikein saanut kiinni mistään mitä olisin Helsingistä halunnut kuvata. Varsinkaan marraskuussa. Siis kesällä olisi vaikka mitä, alkusyksystäkin ruskaa, tammikuussa valoviikot. Mutta marraskuussa. Hei oikeesti. Marraskuussa Helsinki on kuin… marraskuinen Helsinki marraskuussa. Voiko sen selkeämmin todeta?
Mutta sitten päähäni pamahti ajatus ja idea. Siitä toivuttuani jatkoin miettimistä ja lopulta päädyin aiheeseen ”Helsingin Metro”. Keksin projektille vielä vetävän nimenkin ”MetroPol.Helsinki” (You got it?)… Enää puuttuivat vain kuvat. Valokuvaprojekti oli siis kuvia vaille valmis. Ei paha.
Selvitin hieman asiaa ja Helsingin Metrossa saa kuvata vapaasti, kunhan ei häiritse tietysti liikennettä (kiskoille meno on ehdoton no-no, vaikka kuvat olisivat dramaattisia) eikä myöskään matkustajia tai heidän liikkumistaan saa estää (siinä menivät valot ja avustajat). Ja jos aikoo kuvata vähänkään pidempään yhdessä paikassa, siitä on hyvä ilmoittaa HKL:n turvavalvomoon. No, sitten yhtenä iltapäivänä, kun salivuorokin oli peruttu, pakkasin kameran laukkuun kera jalustan ja suuntasin Mellunmäen metroasemalle. Ostin sieltä kokopäivälipun, jottei tarvitse miettiä koska joku kysyy sen perään ja hyppäsin metroon. Vietinkin sitten Helsingin laajassa metroverkossa kolmisen tuntia ja kävin kaikki asemat läpi.
Seuraavana päivänä kävin sitten kuvat läpi ja niistä tuli vielä muutama uusi idea lisää. Eli piti palata metroon. Tällä kertaa valitsin ajan enemmän ruuhkan toivossa siihen kolmen jälkeen iltapäivälle, jotta kuvissa olisi enemmän kuin yksi ihminen. Ja enkä minä mihinkään turvavalvomoon soittanut. Maalaisten hommia tuollaiset. Sillä seurauksella, että Ruoholahdessa kun olin puolisen tuntia kuvannut seinää, vartijapoju tuli kysymään, että mitäs täällä tapahtuu. No, puhejudolla siitäkin selvittiin, ilman että sain pippurisumutetta naamaan.
Muuten kuvaaminen meni oikein hyvin. Jännä juttu oli se, että en oikein koskaan ole tuntenut itseäni kovin varmaksi, kun olen yrittänyt harjoittaa katukuvausta. Mutta metrossa ei tullut kyllä mitään tirkistelymentaliteettia. Asiaa auttoi varmaan se, että siellä ei kukaan kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Ilmeisesti metrossa matkustajat ovat niin tottuneet kaikkiin ympärillä pyöriviin mentaalipotilaisiin, että yksi vaari kameran kanssa ei ylitä tapahtumahorisonttia.
Kaikista ottamistani kuvista koostin sitten kuuden kuvan kuvasarjan, joka on nyt sitten tässä blokissakin näytillä. Mielestäni ihan onnistunut kokonaisuus. Metrossa kuvatuksi.
Metrossa reissasi Nikon D810 + Sigma 35/1.4 Art + Nikkor AF-S 24-70/2.8G sekä tukea toiminnalle antoi Benro C1580T-jalusta. Pitkiin valotusaikoihin mahdollisti 3-stopin harmaasuodin.