---

”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: Länsimetro on valmis”. Ja katso, niin oli tosiaan tapahtunut. ”Menkäämme nyt Matinkylään katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä HSL meille ilmoitti”.

Ja niin Matti ja Liisa (no, Susanna, mutta kuitenkin) lähtivät tätä suurta ihmettä katsomaan ja Länsimetroon tutustumaan. Aamusella vesisateessa rontustivat kohden maailman pohjoisinta metroasemaa tarkoituksenaan matkustaa maailman ääriin. Tai Matinkylään asti ainakin.

Oli niin suuri tämä tapahtuma, että kaikki kansa oli paikalle kerääntynyt mukanaan mirhaa ja kultaesineitä. Suuri oli juhla ja juhlakansan määrä.

 

No, tuota. Ehkä vielä muutama olisi mukaan mahtunut. Joka tapauksessa aikansa ajeltuaan koitti se odotettu hetki ja seikkailijakaksikkomme siirtyi kohden tuntematonta.

Ja mikä uusi ja ihmeellinen maailma sieltä avautuikaan. Ei ollut turhaan asiasta puhuttu ja monilla suilla julistettu. Ei oltu rahoja säästetty, eikä aikaa. Sillä molempiahan on rajattomasti.

Paikalliset olivat asemalla vastassa ja ystävällisesti käsiään heiluttivat he.

Kyllä tämä marmorin, lasin ja arvometallien määrä löi katsojan ällikällä. Ei ole vaivoja ja resursseja säästetty täällä, ei.

Aikanaan sitten saavuimme pääteasemalle Matinkylään lukuisten muiden matkaajien kanssa. Tosin oheisessa kuvassa olemme jo lähdössä väkijoukkoja pakoon kohden sivistystä.

Välillä nousimme maan alta ihmettelemään paikallisten elämää ja olosuhteita täällä suuressa lännessä.

 

Ja lopulta reissumme oli ohi. Olimme ajaneet metrolinjan päästä päähän ja lähes takaisin. Oli aika sulkea kannet tältä kirjalta ja jatkaa tarinaa jossain toisessa paikassa ja toisella aikaa.

Metrossa matkusti Sony a6000 + SEL1018

---

Previous Post

Matkaan lähde

Next Post

Sininen hetki

---