(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
Tie Helvettiin on kivetty hyvillä päätöksillä. Kuten vaikka päätöksellä pitää ja päivittää valokuvablogia. Toisaalta päätökset on tehty rikottaviksi, joten jotta tasapaino maailmassa säilyisi, minun oli suorastaan pakko pidättäytyä kirjoittamasta tätä blogia. Toki se, etten ole ottanut kuvan kuvaa sitten Malmin lentonäytöksen, edesauttoi tässä päätöksessä.
Mutta tämäkin päätös olla kuvaamatta oli tehty rikottavaksi, joten nyt tässä on ilmeisesti siis kahdesti rikottu blogaus. Seuraavaksi ajattelin siirtyä päivänpolitiikkaan, kun rutiinitkin menevät jo sujuvasti.
Mikä sitten ajoi porsaan ulos kuvaamaan? No routahan se. Tai lumisade nyt kuitenkin. Oli pakko lähteä katsomaan, että miltä maailma näyttää lumisateessa kuuman ja kuivan kesän jälkeen.
Ja se näytti… märältä. Ja tuuliselta. Ja räntäsateiselta. Mutta päättäväistä kuvaajaa ei mikään pitele eikä estä. Joten suuntasin Aurinkolahden uimarannan suuntaan, josko siellä olisi kuvattavaa. Suureksi yllätyksekseni uimaranta oli täysin tyhjä ja pimeä. Kumma juttu. Myöskään Vuosaaren kanavan varrella ei kulkijoita ollut riesaksi asti näin keskiviikko-iltana. Joten päädyinkin sitten kuvailemaan miljöötä ja valoja.
Vuokista ajelin vielä Itäkeskukseen ja Tallinanaukiolle, sillä siellähän varmasti olisi jotain. Mitään FotoFinlandiaan lähetettävää ei nyt tällä kertaa (kuten ei koskaan aiemminkaan) kennolle sattunut tarttumaan, mutta jotain kuvia kuitenkin.
Olin odottanut, että Itiksessä olisi ollut hieman enemmän toimintaa, kun kerran oli kuun vaihde ja fattasta olivat rahat saapuneet. Ilmeisesti ne oli jo ehditty juoda tai sitten niitä oltiin vasta juomassa sisätiloissa.
Eipä tuolla sitten pidempään jaksanut kameran kanssa pyöriä, joten palasin kotio lämpimään. Josko tästä nyt sitten saisi taas kuvaushanat auki…
Road to Hell
P.S. “Pyryinen yllätys” on Richard Scarryn kuvakirja. Suosittelen. Olen lukenut sen aikanaan jonkun 50+ kertaa iltasaduksi lapsilleni.