(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
Ei ole Viron reissun jälkeen oikein tullut paneuduttua valokuvaamiseen oikein tosissaan. Mennyt enemmän lomaillessa tämä loma, mutta kaipa se sen tarkoitus onkin. Ja kun puhutaan harrastamisesta, niin eiköhän siitä voi jättää pois pakonomaisen yrittämisen, jos homma ei vain jostain syystä luista.
Sen verran on tullut kuitenkin kameran kanssa kuljeskeltua, että sain vihdoin kuvattua Sibieliusmonumentin. Kuvista nyt tuli 100% turistiräpsyjä, mutta minkäs teet. Tuonne kyllä pitäisi mennä ajan kanssa ja miettiä, miten kuluneesta aiheesta saisi jotain uutta irti. Sama koskee tosin kaikkia muitakin maailman turistikohteita: käytännössä kaikki kuvat on jo maailmassa otettu, loppu on vain toisintoa. Toisaalta onhan siinä itse otetussa kuitenkin arvo sinänsä.
Toinen ”lomareissu” suuntautui Lonnaan ja Suomenlinnaan. Ei sieltäkään oikein sitä inspiraatiota löytynyt, mutta jonkun kuvan sieltäkin sai mukaansa.
Huomenna on tarkoitus suunnata Hankoon ja siellä on varattuna risteilyt Bengtskäriin ja Russaröhön, joten josko se ilmaston vaihto auttaisi löytämään sen inspiksen. Jää nähtäväksi…
Kameroina ikävän karkoituksessa on toimineet Sony ILCE-6000, IR-konvertoitu Sony NEX-5N ja Nikon D810. Objektiiveina vastaavasti Sony Zeiss 18f24; SEL1855 ja Micro-Nikkor AF-S 105/2.8G.
2 Comments
Tunnistan itsessäni tuon saman ilmiön (jos nyt voidaan tällä otoksella ilmiöstä puhua). Reissun jälkeen ei kotona näe mitään kuvattavaa. Olisiko niin, että on matkamoodi ja kotimoodi. Moodi ei olekaan raja-asemalla vaihtunut. Tuskaillaan, että eihän täällä ole mitään kuvattavaa eikä kuuluisikaan olla, koska ollaan kotona. Minulla kotimoodi on, että mennään mettään ja ristiriita matkamoodin kanssa on melkoinen. Ehkä onkin niin, että alitajuisesti tuntee antaneensa kaikkensa ja alitajunta jarruttelee, että luovuus saisi edes hetken levätä. Näin se varmaan on. Vai pitäisikö ottaa kamera käteen ja mennä kaupungille.
Näinhän se taitaa olla. Pitäisi vaan oppia näkemään koko ajan kuten reissussa. Ja kuten toteat, niin pitää ottaa kamera mukaan ja lähteä pois siitä nojatuolista, kyllä se kuva siellä josain on, se vain odottaa ottajaansa 🙂