---

Kaikki loppuu aikanaan, myös tämäkin matka.

28.6.2015

Tälle päivällä ei ollut muita suunnitelmia, kuin käydä Kübassaare tuletornia katsastamassa. Se on pitkän niemen päässä koillis-Saarenmaalla. Aamusta sitten läksinkin ajelemaan sinnepäin ilman suurempaa suunnitelmaa. Matkalla törmäsin yhteen ortodoksiseen kirkkoon, joka oli mukavannäköisesti kukkulan päällä, vaikkei muuten nyt ollutkaan ehkä kympin arvoinen. Varsin perinteisen näköinen, tuli jotenkin mieleen Kotkan vastaava. Joka muuten on Kotkan vanhin rakennus, säilyi myös englantilaisten hävitykseltä silloin oolannin sodassa. Joka oli kauhea. Sumffaraa, sumffaraa…

Siitä sitten jatkoin matkaa hylättyyn satamaan, jonka olin jostain syystä bongannut kartalle. Satama sinänsä ei ollut mistään kotoisin, mutta sen vieressä oli sen sijaan varsin hyväkuntoinen hylätty puinen asuinrakennus. Jäljistä päätellen sieltä on aikanaan lähdetty ns. seisovilta jaloilta: kaapeissa oli vielä hillopurkit ja muutakin roipetta oli vaikka kuinka paljon. Rakennusta ei myöskään oltu ryöstelty tyhjäksi, en sitten tiedä miksi. Johtuuko syrjäisestä sijainnista, vai onko sitten hylätty vasta hiljan.

[envira-gallery id="7551"]

Kun olin tuon katsastanut läpi, suuntasin majakalle. Se oli melkoinen pettymys: itse majakka-alue oli jostain syystä yksityisaluetta (näin päättelin “eraval”-kyltistä ja piikkilangasta). En sitten jaksanut lähteä kiertämään meren kautta, kun ei majakasta kuitenkaan olisi saanut kunnon kuvaa.

Palasin sitten niine hyvineni takaisin Kuressaareen ja leikin loppupäivän turistia.

29.6.2015

Koitti sitten lähtöpäivä. Ei muuta kuin tavarat autoon ja nokka kohti Tallinnaa. Siinä välissä kuitenkin otin suunnaksi Tallinnan itäpuolella olevan Jägala juga-putouksen (tai siis Jägälan putouksen, juga on “vesiputous”). Olin taas netistä bongannut kohteen etukäteen ja kun aikaa oli, niin kävin tuon sitten katsastamassa. Varsin kuvauksellinen paikka. Puolen päivän aikaan vaan valo ei ollut oikein kohteelle suosiollinen, tuo vaatisi uudemman käynnin paremmalla ajalla.

Näitä putouksia on Viron puolella enemmänkin. Minulla on tällä hetkellä tiedossa ainakin Keila juga ja Valaste juga, joka onkin korkein putous Balttiassa. Suosittelen käymään, jos noilla suunnilla liikkuu.

Ja sitten suunta kohti Tallinnaa. Ristus, että meinasi pää hajota vanhassa kaupungissa (muiden) turistien keskellä. Minulla oli tarkoitus vierailla Valloitusmuseossa (Museum of Occupation), mutta se oli tietysti maanantaisin kiinni. Ensi kerralla sitten.

The gear

Romua oli reisussa mukana enemmän kuin tarpeeksi, eli käytännössä kaikki mitä omistan valokuvauspuolella. Pääkamerana toimi Nikon D810 ja yleisimmin käytetty objektiivi oli AF-S 24-70/2.8G. Joitain kuvia on otettu AF-S 80-400/3.5-5.6G VRII:lla ja ehkä jollain muulla. Mustavalkokuvat on otettu IR-konvertoidulla Sony NEX-5N:llä, jossa on ollut kiinni SEL1855 + 720nm IR-suodin. Jotain Kuressaari-kuvia on sitten otettu Sony ILCE-6000 + Sony Zeiss 24f18 -kombolla. Jalustoja oli parit kappaleet, Benroja molemmat.

Muuta roinaa edusti Möhkö kuljetusalustana ja kamerankantolaitteena Löwepro Street&Field-systeemi. Molemmat hoitivat leiviskänsä loistavasti: Möhkö vei minne piti ja toi vielä takaisinkin. Löwepro sitten kuljetti kamerat siinä vaiheessa kun jalkauduttiin. Löwepron pakettia on sitten viime näkemän täydennetty erillisellä kuvausliivillä (joka korvaa valjaat) ja Löwepron omalla S&F repulla, johon tuon koko paketin kameroineen kaikkineen saa näppärästi heitettyä ja siellä säilytettyä.

Jos Möhkö huolehti kuljettamisesta niin sen navi sitten siitä, että päästään mihin ollaan menossa. Tosin autonavigaattori ei näillä reissuilla riitä. Se tuli viime vuonna todistettua: se ohjaa välillä kyllä niin kummallisesti, ettei siihen voi täysin luottaa. Siksipä sen kaverina oli Samsung Galaxy Tab 10.5″, johon hankin Viron puolelta pre-paid -kortin, kun Suomesta hankittu Soneran pre-paid ei Virossa toiminut vaikka olisi pitänyt. Sen sijaan tuo Viron pre-paid toimii tällä(kin) hetkellä täällä Suomessa. Go Figure… Enivei, tabletilla ja google-mapsilla sitten pystyi navigoimaan paremmin ja muodostamaan kokonaisnäkymän, että missä ollaan ja mihin pitäisi mennä. Tabletti kulki autossa mukitelineeseen asennettavassa telineessä, niin että sitä pystyi käyttämään ajon aikana (ei me sellasta). Tabletti oli lisäksi pakattu erilliseen suojakoteloon, joka suojasi näyttöä ja koko tablettia esim. kun sen heitti reppuun. Suojakuori ei kuitenkaan estänyt tabletin käyttöä mitenkään.

Sitten oli tietysti kaikenlaista survival-tavaraa, kuten paracord-narua, taskulamppuja, kumisaappaat, sipsejä ja namia. Tavaraa oli liikaa, mutta toisaalta kun auto kuljettaa, niin eipä sillä suurempaa väliä ole.

Että näin tänä vuonna. Katsotaan sitten, josko ensi vuonna taas. Paljonhan tuolla on nähtävää, ei tullut aika pitkäksi.

---

Previous Post

Duke Nukem

Next Post

Silppua ja sälää

---