(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
Koitti sitten se ensimmäinen varsinainen kuvauspäiväkin. Ohjelmassa oli parit bunkkerit / vartiotornit, majakka ja satama.
Bonuskohteeksi osui Kihelkonnan kirkkorakennus ja kellotorni. Varsin viehättävällä paikalla oleva keskiaikainen kirkko ja eritoten pienen kukkulan päällä oleva erillinen matala kellotorni. Joka onkin ainoa lajissaan nyky-Virossa.
Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka, jos ajomatka osuu tuolle suunnalle. Ns. koko perheen kohde 🙂
| Kohde: | [rating=4] |
| Panos/tuotto: | [rating=5] |
Maastoautolla maastossa…
Ensimmäinen kohde oli saaren länsirannalla oleva Karalan bunkkeri / valvontapiste. Se jäi kyllä tällä kerralla näkemättä, kun yksinkertaisesti en löytänyt sellaista reittiä, jota pitkin olisin bulevardisportillani uskaltanut ajaa. Osa noista Google Mapsin näyttämistä reiteistä on jopa kärripoluiksi huonokuntoisia ja siellä ei ilman nelivetomaasturia tee mitään. Neliveto mulla kyllä oli, mutta lasketulla alustalla varustettu coupe ei nyt ihan kaikkeen sovi.
| Kohde: | [rating=3] |
| Panos/tuotto: | [rating=2] |
Kureveren vartiotorni sen sijaan oli autolla saavutettavissa, vaikka ei sekään kestopäällystettä ollut perille asti. Paikan päällä on vartiotorni, laituri ja vähän matkan pääässä bunkkeri. Paikka näyttää olevan myös retkeilijöiden suosiossa, sillä siellä oli ainakin tällä kerralla yksi ryhmä useamman auton voimin saapunut paikalle. Myös aiemmat tulentekopaikat kielivät siitä, etten ollut tuolla ensimmäinen kävijä sitten Neuvostoliiton hajoamisen.
Laituri on myös aktiivikäytössä ja siihen oli kiinnittynyt yksi kalastusalus.
Itse vartiotorni on suhteellisen hyvässä kunnossa ja sinne pääsee myös kiipeämään, jos sellaisesta pitää. Bunkkeri on sitten huonommassa kunnossa, mutta kyllä sen vielä betonisuojaksi tunnistaa.
| Kohde: | [rating=3] |
| Panos/tuotto: | [rating=4] |
Kiipsaaren majakka on aikanaan rakennettu hiekkasärkälle ja sisämaahan n. 150 metriä rannasta. Merenkäynnin aiheuttaman eroosion vuoksi majakka on nyttemmin n. 50 metriä rannasta. Meren puolella. Samasta syystä se on myös vinossa. Majakka on poistettu käytöstä 1992, mutta jätetty pystyyn oman onnensa nojaan. Majakkaan pääsee sisälle, jos haluaa kahlata / uida. En kokeillut kuinka syvää tuossa kohtaa on, mutta tuskin kovin syvää. En ollut myöskään hirvittävän innostunut kiipeämään majakan sisälle johtuen useastakin syystä, kuten vaikka siitä, että tikkaat tuskin ovat Norske Veritaksen edellyttämässä luokituskunnossa.
Majakan luokse joutuu kävelemään melkoisen matkan. Auton saa n. 4,5 kilometrin päähän parkkipaikalle, josta on sitten mentävä jalkapatikassa kahta vaihtoehtoista reittiä itse majakalle. Matkan varrella on nähtävyyksinä mm. vartiobunkkeri, joten ihan pelkkää monotonista kävelyä tuo ei ole. Noin kolmen kilopmetrin päässä parkkipaikasta on myös leirialue, jossa voi istahtaa ja keittää vaikka kaffet. Mitään palveluja alueella ei ole. Sieltä ei saa vettä, ei mitään.
Kävelymatka on pääosin kovapintaista huoltotietä, mutta viimeisen kilometrin matkalla on n. puolisen kilometriä pehmeää hiekkaa, jossa on hankala edetä. Eli millään lastenvaunuilla tuonne on turha lähteä rohnustamaan. Eikä kovin huonokuntoisenakaan tai huonoilla jalkineilla.
Kohde on kyllä vaivan arvoinen. Sieltä on mahdollisuus saada todella näyttäviä kuvia, jos vain sää suosii. Minua ei oikein suosinut, aurinko ei paistanut eikä kuu kumottanut.
| Kohde: | [rating=5] |
| Panos/tuotto: | [rating=4] |
Viimeisenä kohteena olin valinnut Veeren vartiotornin. Siihen en ollut ladannut kauheasti odotuksia, kohde oli enemmän sellainen täyte tässä ohjelmassa. Enkä sitten koskaan sinne päässytkään, kun matkan varrelle osoui hylätty öljysatama. Kohde löytyy ajettaessa tietä nr. 114 kohden Veeren satamaa. Se jää tien oikealle, eli rannan puolelle. Mikä toki sataman kyseessä ollessa on hyvä asia. Satamassa on vielä jäljellä vanha satamarakennus ja laiturit rakennuksineen. Ihan käymisen arvoinen paikka, joskaan ei nyt ehkä ihan oman reisunsa väärti.
| Kohde: | [rating=4] |
| Panos/tuotto: | [rating=3] |
Joopa joo. päivä alkoi toivorikkaasti ja päättyi… väsyneenä. Jo heti ensimmäiselle kohteelle ajaessani havaitsin, ettei tästä tule mitään kävelyä puistossa. Tai siis kävelyä tuli, mutta ei puistossa. Navigaattorin kanssa kun ajaa, ongelmana on se, että päällystämättömille teille on vain yksi luokitus: päällystämätön tie. Ja se voi olla mitä tahansa suomalaisesta kahden auton levyisestä hiekka/soratiestä aina hevosella vaivoin kuljettavaan metsäpolkuun. Jossa ei todellakaan voi ohittaa ketään. Ensimmäinen kohde piti jättää kesken, kun tiet alkoivat kapenemaan uhkaavasti ja todellakaan mun kulkuvälineessä ei ole liikaa maavaraa käytössä. Joten kieli keskellä suuta piti yrittää ajaa toiset renkaat pientareella ja toiset tien keskikohdalla, jotta öljypohja olisi ehjä vielä iltapäivälläkin.
Kuressaaren piispanlinnan torni
No, toinen kohde sitten oli helpompi ja antoi harhakuvitelman siitä, että homma on ns. hanskassa. Joten ajoinkin sitten kolmannessa kohteessa todella huolella ”metsään”. Edelleen navi haluaa ajattaa mahdollisimman pitkään ”isoja” teitä ja sitten vasta mennään niille pienille. Ja koska kaikki pienet tietä ovat samanarvoisia, niin navin mielestä mun olisi pitänyt ajaa majakalle lähes koskemattoman metsän läpi. Aikani sompailtuani saavuinkin yhden mökin pihaan, jossa oli Volvon XC90… totesin, että saatan olla hieman väärässä paikassa. Ei muuta kuin nokka ympäri ja takaisin. Tapasinkin siinä sitten lenkkeilevän suomalaisrouvan, joka vahvisti käsitykseni siitä, että pielessä ollaan. Siis teknisesti olisin päässyt valitsemaanikin (navin valitsemaa) reittiä perille, mutta autosta loppui ominaisuudet.
Lopulta sitten löysin majakalle johtavan tien melko helposti, kun se oli minulle rautalangasta väännetty ja saavuin parkkipaikalle. Josta oli siis se 4.5 km kävelyä majakalle. Siirsin kameratarvikkeet reppuun, koska mitään laukkua ei tuota matkaa jaksa raahata, otin vesipullon mukaan ja lähdin matkaan. Majakalle vei myös toinen reitti, 11 km. Arvatkaapa kumman valitsin? 11 km vai 4.5 km? No, lopulta valitsin ne molemmat: kävelin ensin sitä 11 km reittiä varmaan 3/4 -matkaa ja sitten päätin siirtyä sille lyhyemmälle. Jonne (reitille) oli varmaan joku 3 km. Eli kävelin kaikkineen n. 15 km… No, onneksi sää oli kävelemisen kannalta hyvä: ei satanut, ei paistanut. Vesi vain uhkasi loppua ja loppuikin sitten kun olin majakalla. Kaikki se kävely ja pilvinen ilma tekivät sen, ettei itse majakalla jaksanut kovin luovia kuvakulmia mietiskellä. Muutamat kuvat vain ja paluumatkalle. Jota oli siis se 4.5 km vielä jäljellä.
Matkan varrelta löytynyt vartiobunkkeri oli varsin mukavan ja toimivan tuntuinen. Kyllähän tuolla on aikanaan kelvannut viettää marraskuista yötä pimeyteen tähystelleen, josko sieltä olisi ruotsalaiset tulossa hiusverkkoineen. Bunkkeri lienee ”volksbunker”-mallia, koska näitä samoja modulirakenteisia betoniloukkuja oli muuallakin. Mikäs siinä, tehokkuus ennen kaikkea.
Kuressaaressa maistui olut, jos toinenkin. Kiitos kysymästä.
Tänään opittua: naviin ei voi luottaa. Google maps olisi parempi, mutta vaatii sitten sen toimivan nettiyhteyden. Jota mulla ei ollut, kun kaupat & R-kioskit olivat kiinni… Tosin: kävely on terveellistä. Ja etiäppäin…
Historia tallentuu viemärinkansiin