---

Tuli taas se aika vuodesta, jolloin tehdään matka etelänristeily. Siis vuoromoottorilla Tallinnaan. Tällä kertaa säät eivät oikein suosineet, vaan taivas oli pilvessä ja sataa tihuutti. Siitä huolimatta pari päivää eteläisessä naapurissa vierähti mukavasti. Tähän aikaan sinne matkustaessa on se hyvä puoli, että porukkaa on melko vähän. On siellä vieläkin vanhan kaupungin täydeltä kännisiä suomalaisia, mutta ei ehkä ihan siinä mitassa kuin kesällä. Ja kun terassit ovat kiinni, pysyvät pahimmat känniääliöt neljän seinän sisällä.

Hotelliksi oli valikoitunut taas vanhan kunnon Vana Wiru, joka on sijaintinsa ja hintansa puolesta varsin hyvä valinta. Ei mitään ihmeellistä, mutta sijainti Muurivahen varrella, siistit huoneet ja hotellin yhteydessä oleva mukiinmenevä pubi ovat loistava yhdistelmä.

Perjantai meni joulumarkkinoita ihmetellessä ja illallista syödessä. Illallispaikaksi valikoitui perinteinen virolainen ravintola Kuldse Notsu Kõrts siinä raatihuoneen nurkilla. Sieltä olisi saanut kaikenlaista virolaista perinneruokaa, mutta sitä tuli kesällä syötyä Saarenmaalla ihan tarpeeksi. Tällä kertaa otin kunnon sisäfileepihvin, joka olikin varsin hyvä ja oikeaoppisesti tehty. Viime kesä vahvisti sen, että Tallinnan ulkopuolella ei oikein kunnollista pihviä tahdo saada. Yleensä, pyytää mitä vain, pihvi paistetaan läpikypsäksi.

Seuraavana päivänä oli sitten aika kulttuurin. Suuntasimme kohti nykytaiteen museo Kumua ja siinä matkalla vierailimme myös Kadriorgin palatsissa. Onhan tuo palatsi varsin hieno ja alkuperäisessä kuosissa, mutta kun on Pietarin palatseja nähnyt, niin aika pieneltä tuo vaikuttaa. Kumu oli ihan kiinnostava paikka ja siellä oli varsin laaja kattaus virolaista taidetta laidasta laitaan. Valitettavasti kun en ole mikään perinteisen (maalaus)taiteen fanittaja, niin eipä tuo jaksanut kiinnostaa akateemisessa mielessä, kun kaikki taitelijat olivat minulle tuntemattomia. Mikä nyt ei ole kovin suuri ihme, tunnen ehkä AK-G:n ja Tove Janssonin.

Lisäksi Kumussa oli Art Deco-ajan vaatteita esittelevä näyttely.

Iltapäivällä menimme lounaalle Olde Hansaan… joo, tiedän. Kliseiden klisee, mutta ei aina jaksa. Siellä tulikin syötyä sen verran tukevasti, ettei illalla ollut enää kiinnostusta mihinkään suurempaan illallishömmppän, vaan kävin läheisesti Siwasta hakemassa muutamat juustot, vähän keksejä ja punkun. Siinä sitten hotellihuoneessa vietettiin Suomen Itsenäisyyspäivää ja katsottiin telkkarista Pressan vastaanottoa. No, tästä reisusta ei nyt kannata ehkä kirjaa tehdä…

Seuraava aamu valkeni, tai ei oikein valjennut, kun oli edelleen harmaata. Laiva onneksi lähti puolen päviän maissa, joten suuntasimmekin nokan kohti satamaa ja kotia.

Valokuvauksen kannalta tuo reissu oli aika yhdentekevä. Mitään järkevää kuvaa ei oikein saanut aikaiseksi, mutta ehkä sitten ensi kerralla.

Etelän lämpöön pääsi Sony a6000 + SEL1018 ja Sony Zeiss 24f18

---

Previous Post

Meidän Helsinkimme

Next Post

Öljyä laineille

---