---

Sunnuntaina piti sitten vääntäytyä ihan ulkosalle, kun viikolle oli luvattu vesisateita (jotka sitten saapuivatkin, lat.huom.). Piti päästä nauttimaan edes hetkeksi lumisesta maisemasta, vaikka sää ei muuten houkutellut. Eikä ollut kuvaamisellekaan kovin suotuisa. Valkoinen lumi täysin tasaisessa valossa ei ehkä sittenkään ole se kaikkein valokuvauksellisin maisema.

Mutta mitäpä näistä. Tulipahan ulkoiltua ja samalla hieman ulkoilutettua kameraa. Tuntuu vaan tämä kuvaamisen käynnistäminen olevan yhtä hankalaa kuin kävelemään opetteleminen aikanaan sappikivileikkauksen jälkeen. Siis siihen aikaan, kun sappikivien poisto tarkoitti metrin viiltoa mahaan. Nythän se hoidetaan ultraäänellä ja oluella. Sittemmin olenkin harjoittanut 50%:sta sappikiviohjelmaa…

Uutelaan vei meidän tiemme ja sieltä nyt sitten tuli bongattua kauas kadonnutta vesirajaa ja lumikäärmeitä. Jälkimmäisiä olikin sitten vähän joka oksalla ja koko ajan sai varoa, ettei joku käärme sieltä pudottaudu niskaan. Tällä kertaa selvisimme ilman suurempia tappioita.

Tosiaan aika mollivoittoista kuvaa tuolta nyt sitten tuli. Olisi pärjännyt kyllä sillä mustavalkoisella Leicalla, jos sellaisen nyt olisi sattunut omistamaan. Tulipahan oltua ulkona ja luonnossa edes tämä hetki.

Käärmeitä metsästi Nikon D810 + Nikkor AF-S 24-120/4G VR

---

Previous Post

SoLastSeasonExpo

Next Post

Koulun hevoset

---