Eilen päätin lähteä pitkästä aikaa ison kylän keskustaan töiden jälkeen. Sinne ei vetänyt alkanut pikkujoulukausi vaan Lea Kömin Dramaattisia Varjoja-valokuvanäyttelyn avajaiset. Asia liippasi itseänä läheltä siksikin, kun olen usemmallakin Lean kurssilla käynyt ja varsinkin siksi, kun olen nimenomaan käynyt Lean film noir-teemakurssin parisen vuotta sitten.
No, saavuin sitten Lasipalatsille h-hetken tietämissä ja näyttelytila alkoi pikkuhiljaa täyttymään vieraista. Itselle nämä näyttelynavajaiset olivat ihan ensimmäinen kerta. Ei oikein ole tullut tähän taideskeneen tutustuttua aiemmin, mutta eihän sitä tiedä miten sitä vielä innostuu. Ilmaiseen sampanjaan voisi vaikka tottuakin…
Paikalle tuli aika paljon tuttavuuksia valokuvakursseilta ja kömiläisten kuvausreissuilta. Ja mukavahan sitä on aina tuttuja tavata ja turista joutavia. Olin ottanut mukaan myös kameran ja tällä kertaa poikkeuksellisesti myös käsisalaman. Taisi olla eka kerta kun mun salama pääsi reissuun, en oikein ole mikään salamakuvaaja. Muuten vaan nopea ja kirkas. Sen verran mulla oli ollut järkeä mukana, että olin ottanut salamaan erillisen diffuuserin, mutta ihan tuubiin ei sekään mennyt. Otin nimittäin valkoisen, kun mulla olisi ollut myös kullanvärinen saatavilla. Ja tietysti ei voinut ottaa mukaan molempia. Joka sitten tarkoitti sitä, että kuvien valkotasapainon kanssa tuli heti ongelmia, kun näyttelytilassa oli varsin lämpimänvärinen valaistus ja salami ampui sitten sitä vakiota 6500 kelviniä. No, aina oppii.
Porukkaahan tuolla oli kuin helluntaiepistolassa. Ja kun kaikki olivat sulloutuneet sisään, varsinainen ohjelma pääsi alkamaan. Lean puheen
lisäksi kuulimme runonlausuntaa
ja saksofonin soittoa.
Paikalla oli myös lammashuutokauppa. Onneksi Sini Saarela oli samaan aikaan lukittuna hiililaivaan…
Tilaisuus oli muutenkin lämminhenkinen ja ajoittain jopa riehakas
vaikka joillain aina mopo keulii kun on ilmaista sihijuomaa.
Mutta pääasiahan oli, että juhlakalu oli onnellinen.
Taidetta mesenoi Nikon D810 + Nikkor AF-S 24-70/2.8G + SB900-salami
BTW. jos jäi epäselväksi, että mitä näyttelyssä nyt sitten oikein oli, niin suosittelen lukemaan Sirpan ylläpitämästä blogista ihan toimittajan kirjoittaman artikkelin. Ja näyttelyyn ehtii vielä tutustumaan loppuviikon ajan, se on avoinna 8.11. asti joka päivä.