---

Ei tämä nyt ihan Brideshead Revisited-juttu ole, mutta aika lähelle… alkukesästä fb:n Ypäjä-ryhmässä oli ilmoitus kesän lopulla pidettävästä valokuvauskurssista. Multa oli pari aiempaa kurssia mennyt jostain syystä sivu suun, mutta nyt päätin että tälle kurssille on päästävä, olihan taas luvassa hulvatonta menoa ja tymäkkää opetusta. Ilmoittauduinkin kurssille saman tien ja merkkasin päivät kalenteriin, ettei vain tulisi lupauduttua johonkin turhanpäiväisempään. Kuten vaikka ilmaiselle maailmanympärimatkalle tai tankotanssikurssille.

Aikanaan sitten hetki kurssin koittikin. Säätkin loppujen lopuksi näyttivät ihan hyviltä, vaikka aluksi oli näyttänyt siltä, että loppukseän helteet purkautuvat sateeksi juuri tuona valittuna viikonloppuna. Mutta valokuvauksen jumalat olivat olleet hereillä ja päättäneet järjestää meille kunnon kuvauskelit. Kiitos siitä heille. Tai Irinalle, jonka iltarukouksia oli selvästi kuultu.

Läksin sen verran ajoissa liikkeelle, että päätin ajaa Koski TL:n kautta ja kuvata sen pitäjän läpi kulkevan kosken (kunnanisillä aikanaan ollut sahti lopussa, kun nimeä mietitty). Pysähdyinkin siellä ja räpsäisin kuvan tai pari, mutta ei niistä mitään tullut. Hyvin lupaavan näköinen maisema ja paikka, mutta vaatisi enemmän aikaa ja paneutumista, jotta kohteesta saisi hyviä kuvia. Ehkä ensi kerralla…

Koski TL:stä ei sitten Hevosopistolle olekaan enää kuin pollenkusema, joten olinkin siellä ns. kello hyvissä ajoin. Paikalla ei vielä ollut ketään, mutta hetken päästä sitten alkoi porukkaa ilmaantua. Ensimmäisenä opettajakaksikko Juhani (Länsiluoto) ja Seppo (Pöllänen). Samat veijarit kuin vuosi sitten. Ja mikäs siinä, Juhanin ravikuvaustaitoja tuskin kukaan asettaa kyseenalaiseksi ja Seppokin saa hyvänä päivänä jonkun terävän kuvan aikaiseksi. Pikkuhiljaa sitten muutkin leiriläiset saapuivat paikalle. Meitä oli (taas) tällä kertaa sekalainen seurakunta: osa oli ns. “vanhoja konkareita” ja osa kuvausuransa alkutaivalta aloittavia. Mukana oli myös Hevosopistolla opiskelevia nuoria, jotka olivat uhranneet vapaan viikonlopun valokuvauksen alttarille. Ihan toivotonta tämä meidän nuoriso ei siis taida olla.

Alkujohdantojen ja -löpinöiden (tällä kertaa ei ollut kuohuviiniä) jälkeen lähdettiin kuvaamaan auringonlaskua läheiselle niitylle, jossa rouvahevoiset lapsineen laidunsivat. Tai siis olisi kuvattu, jollei aurinko olisi ollut jo maillaan. Seppo innostui puristamaan oman 15-minuuttisensa hieman runsaaseen 45 minuuttiin, joten olimme myöhässä jo aloittaessa. Haastavaksi homman teki vielä se, että suurimmalla osalla nuorisoa ei kuvauskalusto ollut yökuvaukseen varsinaisesti suunniteltua. Mutta toisaalta tunnelma oli mahtava: hevosilla oli selvästi ollut laitumella tylsää, koska ne tulivat välittömästi meidän tykö ja koittivat tehdä lähempää tuttavuutta. Esimerkiksi syömällä kamerat. Myös kuvaaminen oli aavistuksen haastavaa, kun hevosen turpa oli vastavalosuojan sisäpuolella. Ei sillä, että vastavalosuojalla tuolla pimeydessä mitään muuta olisi tehnytkään, mutta etäisyydet hevosiin alkoivat olemaan kaveriselfien luokkaa. Mutta kyllähän sieltä muutaman kuvan sai aikaiseksi. Varsinkin kun täysikuu loi omaa valoaan.

 

 

Aamulla sitten heräsinkin sopivasti puoli viiden pintaan, kun meillä oli sovittu lähtö aamulaitumelle varttia vaille kuusi. Jotain hyötyä näistä vanhan miehen vaivoista… No, olinpahan ajoissa liikkeellä. Suuntasin samalle laitumelle kuvaamaan aamusumua, jota olikin melkoisessa määrin.

 

Ihan sitä toivottua värien ilotulitusta ei saatu aikaiseksi, kun taivaanrannassa oli pilviä, joiden läpi aurinko ei päässyt paistamaan. Ja siinä vaiheessa kun aurinko oli pilvien yläpuolella, se oli jo niin korkealla, että se tiukin aamurusko jäi näkemättä.

Mutta kyllähän sieltä ihan mukavaa kuvaa sai aikaiseksi siitä huolimatta.

Päivä jatkuitkin sitten aamiaisen jälkeen tehtäväksiannolla. Homman nimi oli harjoitella liikkeen pysäyttämistä ja sen korostamista. Ja harjoituskappaleina tietysti hevoset, sillä tämähän oli hevosvalokuvauskurssi. Siirrymmekin pienen perustekniikan kertauksen (Sepon ämpäripuhe) jälkeen koulun raviradalle treenailemaan. Meillä piti olla myös esteratsastuksen kuvausharjoitus, mutta hevosella oli mennyt kivi kenkään, eikä se näin ollen halunnut esiintyä meille. Eikä muutkaan, vaikka kysyttiin.

[envira-gallery id="7521"]

Raskaan tehtävän jälkeen olikin jo lounaan aika… jonka päälle seniorikansalaiset saivat mennä päivänokosille. Iltapäivällä sitten jatkettin tehtävän purun ja kuvien katselun merkeissä.

Tällä kertaa olimme oppineet omista virheistämme ja Seppo laitettiin komeroon viiden jälkeen, jotta pääsimme lähtemään laitumelle ennen auringon sammumista. Olimmekin paikan päällä niin hyvissä ajoin, että aurinko oli vielä melko korkealla. Tosin tälläkään kertaa ei sitä ihan viimeistä laskevan auringon sädettä saatu laitumella kuvattua, kun aurinko laski metsän taakse. Mutta ihan hyvää kuvaa sieltä kuitenkin sai.

 

[envira-gallery id="6682"]

Sitten olikin taas aika painua pehkuihin. Aamulla heräsin siinä varttia vaille kuusi, mutta laiskuus iski ja päätin, ettei ulkona ole sumua. Olin väärässä. Vielä siinä puoli kahdeksan maissa oli maisema aivan sumussa… no, laiskasta ruumiista kärsii koko pää.

Aamiaisen jälkeen oli vuorossa viimeisen tehtävän anto ja koulutussessio. Tarkoitus oli kuvata hevosesta taas kantakirjakuva. Kysehän on tarkoin määrätystä tavasta kuvata hevonen niinikään tarkoin määrätyssä asennossa. No, kun on nähnyt yhden kantakirjakuvan, on nähnyt ne kaikki (siis nyt puhuu ihminen, joka erottaa hevosen tanskandogista, jos niillä on kyltit. lat.huom.). Joten päätin keskittyä enemmän luonnekuviin. Paikalle tulikin kaksi hevosta omistajineen ja pääsimme kuvaamaan sydämemme kyllyydestä.

 

Kaikki päättyy aikanaan, niin myös tämäkin kurssi. Oli taas tosi hauskaa olla Ypäjällä rennon porukan kanssa. En tiedä mikä mulla on mennyt kotikasvatuksessa pieleen, mutta noita reissuja ja kursseja alkaa oikein jo odottaa. Ja aina niillä oppii jotain uutta, vaikka ehkä aukkosarjat mulla onkin jo mielessä, niin se ei tarkoita ettenkö olisi vielä noviisi. Siitä kertoo jo se, että tässä postauksessa on parikymmentä kuvaa ja minä otin niitä 1200+… Iso osa oli epäteräviä, tärähtäneitä tai muuten viturallaan. Horisontti vinossa joka toisessa kuvassa. Kuten vaikka tässä:

Miten helvetissä ihminen saa kameran noin vinoon? Ei hyvää päivää…

Kun kurssin aikana käytiin läpi muiden ottamia kuvia, niin täytyy nostaa hattua kurssilaisille. Taas tuli nähtyä ja koettua se kipeä asia, ettei rahalla saa, vaikka ilmeisesti hevosella pääseekin. Mun mukana olleet vehkeet maksaa varmaan saman verran kuin koko muun porukan yhteensä Seppoa, Irinaa, Juhania ja paria muuta lukuunottamatta. Samoin mulla on kuvauskokemusta enemmän kuin puolella porukkaa ikävuosia. Siitä huolimatta tai juuri sen takia tuolla sai nähdä taas aivan loistavaa kuvaa. Samoin oli hauska katsoa, että minkälaista kuvaa eri ihmiset ottivat samasta paikasta. Kuvien kirjo oli melkoinen.

Mutta joo, tämä kurssi oli tällä kertaa tässä. Kiitos järjestelyistä Irinalle, kiitos opetuksesta Juhanille ja Sepolle ja kiitos kaikille muille hyvästä ja hauskasta seurasta. Seuraavaa kurssia odotellessa.

Meetwurstin alkulähteillä mukana myös Nikon D810 + Nikkor AF-S 24-70/2.8G + Sigma Art 35/1.4 + Nikkor Af-S 70-200/2.8G VR II + Nikkor AF-S 80-400/3.5-5.6G VR

---

Previous Post

Taidetta yössä

Next Post

Toimintasyksyä pukkaa

---