(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
Happy End? on Helsingin Taidemuseon näyttely Tennispalatsissa, joka on vielä auki viikon (25.8. asti). En ole mikään korkea-, jos en kyllä matalakulttuurinkaan ystävä, mutta kun meillä sattui Henkan kanssa olemaan aikaa ennen Elysiumin alkua, päätimme (minä päätin) piipahtaa näyttelyssä. Olin lukenut näyttelystä jo aiemmin jostain, ehkä Hesarista, ja mieleen oli jäänyt, että siellä pitäisi olla taiteilija Kim Simonssonin posliiniveistoksia. Jostain syystä nuo veistokset ovat iskeneet minuun aina siitä lähtien kun niihin jossain törmäsin.
Tennarin tilathan eivät ole suuren suuret, mutta hyvin sinne oli saatu mahdutettua useiden taiteilijoiden töitä, joita kaikkia yhdisti jonkinlainen pessimismi nykymenoa kohtaan. Tosin en kyllä ole varma, mitä Kimin posliinilapset varsinaisesti viestittävät, mutta tällä kertaa ne oli valjastettu tähän tarkoitukseen. Kantavana ajatuksena näyttelyssä tosiaan oli sama kuin Naomi Kleinin ”No Logo”-kirjassa: huoli ylikansallisten yritysten vallasta ja ihmisten pahoinvoinnista.
Osa teoksista oli sen verran taiteellisia, ettei niistä jäänyt minulle mitään käteen, vaikka luin näyttelyoppaasta oikeat vastauksetkin. Toisaalta koin esimerkiksi venäläisen taiteilijaryhmän AES+F:n patsaat ja valokuvainstallaatiot aika tavalla erilailla kuin mitä oppaaseen oli kirjoitettu. Minulla ei tullut niinkään mieleen nykyisen teinisukupolven videopeleistä opittu click-to-kill -kulttuuri, vaan enemmän rinnastin teokset vanhoihin maalauksiin ja patsaisiin. Nekin esittivät melkoisen raakoja tilanteita sodista kulloisenkin voittajan kantilta nähtynä ja patsaissa oli yleviä henkilöhahmoja ja väkivaltaa. Myös kohteet olivat teini-iässä nykykäsityksen mukaan. Minkäs ikäisenä Aleksanteri Suuri aloitti valloitussotansa? Taisi olla parikymppinen kun kruunattiin kuninkaaksi ja kai hän siihen mennessä oli jo tappanut parit viholliset. Ystävät nyt kuitenkin. O tempora, O mores, voisi todeta Asterixin malliin.
Eniten näyttelystä jäi pännimään se, ettei siellä voi eikä saa valokuvata. Sama tilanne kuin Steve McCurryn näyttelynkin kanssa. Jotenkin tuntuu, että tässä ajassa ollaan menossa paitsi ylikansallisten yritysten ylivaltaan, niin myös tekijänoikeus-fasismiin…
Hähhää… kävinkin sitten valokuvaamassa Kampin metroasemalla, jossa oli näytillä yksi Jani Leinosen töistä ja lisäksi olin jo aiemmin kuvannut Narinkkatorilla AES+F:n ”Enkeli-Demoni”-teoksen. Muut kuvat on otettu Kampin metroasemalla olleesta näyttelyn mainostaulusta. Sue me if you can!
 |
 |
Nämä kuvat on räimitty D800E:llä ja Nikkor AF-S 24-70/2.8G:llä, paitsi tuo Enkeli-Demoni, joka on otettu Nikkor AF 85/1.8D:llä.