---

Jahs. Uusi aamu, vanha New York. Koitti sitten reissun jälkimmäinenkin osa, joka alkoi risteilyllä. Aamulla suuntasimme Hudson-joen rantaan, josta pääsimme meitä odottavaan laivaan ja Manhattanin kierrokselle. Tällä kertaa siis vettä pitkin ja näkisimme Manhattanin ulkopuolelta.

Samalla tuli vilkaistua myös toiselle puolelle jokea ja toiseen osavaltioon: New Jerseyhin. Luulisi siellä osavaltion päättäjiä hieman syövän se, että jokaista kolmea NJ:ssä käyvää turistia kohden pelkästään Manhattanilla vierailee kaksikymmentä miljoonaa. No, tasan ei mee…

Aikanaan laiva sitten lähtikin liikkeelle ja suuntasi ensimmäiseksi etelään ja kohden Vapaudenpatsasta. Tähän asti olin tutkaillut patsasta vain Staten Islandin lautalta, mutta nyt mentiin selvästi lähemmäs. Tämän lähemmäksi minulla ei juuri ole kiinnostusta päästäkään. Ja itse asiassa varsinaisesta patsaasta tuskin kovin hyvää kuvaa tai käsitystä saa seisoessaan sen juurella. Vapaudenpatsaalle mentäessä laiva ohitti myös Ellis Islandin, jossa siis sijaitsi aikansa “pakolaiskeskus”, johon siirtolaiset ympäri maailmaa saapuivat ja toivoivat pääsevänsä uuteen maailmaan ja uuteen elämään.

Vapaudenpatsaalta suuntasimme sitten East Riveriä pitkin ylös ja matkalla ohitimme myös YK:n pääkonttorin. Sitäkään en ole käynyt katutasolta ihmettelemässä, mutta näin joelta käsin se on varsin vaikuttava näky.

Laiva jatkoi sitten matkaa koko saaren ympäri ja risteily kesti kokonaisuudessaan 2.5 tuntia. Voin kyllä suositella, jos vain sää on hyvä. Meillä oli aurinkoinen ilma, kuten kuvistakin näkyy. Tuuli oli tosin sen verran viileä, että onnistuimme molemmat polttamaan naamamme matkan aikana. Mutta niinhän se aina on kun merelle lähtee.

Mereltä selvittyämme päätimme suunnata High Linelle, joka on siis vanhaan rautatielinjaukseen tehty kävelykatu. Se on varsin mukava, koska se kulkee katutason yläpuolella. Eli aikanaan New Yorkissa on joku ratalinja kulkenut n. kolmansien kerrosten korkeudella, kun Helsingissä vastaava on upotettu saman verran alaspäin ja siitä on tehty Baana. Kumpikohan on matkinut kumpaa?

Joka tapauksessa sitä pitkin on varsin mukava kävellä, kun ei ole risteyksiä katkomassa. Lisäksi tuo nostettu jalkakäytävä on täynnä istutuksia ja taidetta. Siellä ei myöskään saa ajaa polkupyörällä, joten niitäkään ei tarvitse varoa. High Line päättyy sitten aikanaan Chelsean kaupunginosaan, tai New Yorkilaisittain kylään. New Yorkilaisethan eivät asu New Yorkissa saati Manhattanilla, vaan Chelseassa, Brooklynissä, Hell’s Kitchenissä tai jossain lukuisista kaupunginosista, jotka vielä eroavat toisistaan aika paljon miljöönsä ja rakennustensa puolesta.

Loppupäivän taisimme sitten taas maleksia kaupungilla muuten vain.

Aamulla sitten taas aamiaisen jälkeen reput kipeille olkapäille ja kohden uusia seikkailuja. Ensin suuntasimme Empire State Buildingin suuntaan ja hurahutimme hissillä ylös. Sinänsä tämä ei nyt tuonut mitään mieltäräjäyttävän uutta suhteessa Top of the Rock’in näkymiin, mutta pakkohan täällä oli käydä.

Sieltä selvittyämme lompsimme Grand Centraliin ihan jo sen ikonisuuden vuoksi. Ja onhan se joka toisessa New Yorkissa kuvatussa elokuvassakin, joten sinnekin oli mentävä ihan yleissivistyksen vuoksi.

Ja kun kerran oltiin liikenteen solmukohdassa, niin päätimme laittaa elämän risaiseksi ja mennä metrolla Harlemiin. Silloin aikanaan vuonna -95 ohje muistaakseni oli, että turistin ei kannata mennä sadannen kadun suuremmalle puolelle. No, nyt ajoimme jonnekin 120 Streetin hujakoille. Kun nousimme metroasemalta katutasolle, niin heikommallakin ymmärryksellä varustettu tajusi, ettei oltu enää 5’th Avenuella. Tai siis oltiin kyllä, mutta Trump Tower oli jäänyt kauas taakse.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun varsin siistissä vaatekaupassa taustamusiikkina oli Mozartin sijasta gangsta rap, niin ymmärsi, että ollaan kaukana kotoa. No, ei siinä mitään. Päivänvalossa ihan turvallinen paikka varmaan, mutta en kyllä jäisi tuonne iltaa viettämään. Etsimme jotain paikkaa, mistä olisi saanut puolipäiväoluet ja päädyimmekin Red Roosteriin. Se ei ollut vielä auki ja pöytäkin olisi pitänyt varata, joten päättelimme, että tämä ei ole meidän paikkamme.

Kävelimme sitten Harlemia ristiin rastiin ja lopuksi hakeuduimme johonkin paikalliseen ostoshelvettiin ja Starbucksiin kahville. Aika kauas piti tulla, että pääsi Starbucksiin ensimmäistä kertaa elämässä. Mutta onhan tämä hieman toista kuin Akateemisen alakerrassa.

Sitten olikin taas aika hakeutua hotellille ja nukkumaan. Seuraava päivä olikin sitten perjantai 13 ja lähtöpäivä. Aamulla kävimme vielä pikaisesti kävelemässä Times Squaren maisemissa ja bongasimme mm. Angry Birds-leffan mainokset. Muuten oli jo lähtö mielessä ja palasimme hotellille hyvissä ajoin ja suuntasimme sieltä sitten lentokentälle ja sinivalkoisin siivin kotiin.

Et simmottinen reissu… ja mitä jäi käteen? No, mitä nyt reissuilta yleensäkään jää: uusia kokemuksia ja muisteltavaa. Tämä oli nyt siis kolmas kerta NYCissä ja seuraavalle kerralle pitää keksiä kyllä joku muu teema kuin vain “Turistina NYCissä”. Tai sitten katsoa joko jenkeissä olisi joku muukin kaupunki. Kuten vaikka San Francisco, jossa olen käynyt puolitoista kertaa. Eli kerran ollut siellä viikon ja toisella kerralla yhden päivän. Ei kun nokka kohden uusia tuulia. Seuraava postaus saattaa olla hieman kotoisemmista ja maanläheisemmistä piireistä…

Katuja kolusi ja kattoja kuvasi Sony a6000 + Sony Zeiss 24f18 sekä IR-konvertoitu NEX-5N + SEL1855.

---

Previous Post

Big Apple Revisited

Next Post

Kesäleirille

---