---

Tuossa joskus alkuvuodesta aloimme vaimon kanssa miettimään, että mitäs tänä vuonna tehtäisiin hiihtoloman aikaan. Viime vuonnahan olimme Turkin reissulla ja vaikka se varsin hauska olikin, niin ihan samaa ei viitsinyt enää toistaa. Sitten kun kävin erilaisia kohteita läpi, niin esiin nousi ajatus siitä, että jos suuntima olisikin New York, Big Apple… että mitäs suuressa maailmassa. Itse olen käynyt siellä jo kahdesti, 1994 työmatkalla ja 2013 pojan kanssa. Joten josko vielä kerran, tällä kertaa vaimon kera. Tämä olisikin sitten vaimolle ensimmäinen matka suureen länteen, joten olisihan siinä.

Finnairilta löytyikin edulliset lennot, enkä sitten katsonutkaan oikein muita vaihtoehtoja. Jos suora meno-paluu maksaa 450 EUR, niin aika halpaa saisi olla, jotta viitsisi ottaa jonkun vaihdollisen lennon, joka helposti toisi matka-aikaan melkein toisen mokoman lisää. Joten ei muuta kuin Finnairin lennot varaukseen ja hotellia etsimään. Olinkin onnellisesti unohtanut sen tosiseikan, että hotellit maksavat New Yorkissa hieman enemmän kuin Virossa, jossa viime kesänä yövyin alle viidelläkympillä yö. Aamiaisineen. No, onneksi sitten löysin kohtuuhintaisen majoituksen Staybridge Suites -apartementoshotellista, jossa nimelliseen n. 300 EUR huonehintaan kuului buffet-aamiainen, rajaton wlan ja tosiaan apartementos-huoneisto, jossa jääkaappi ja pieni keittiö. Maksoin vielä hieman extraa ja otin huoneen kaupunkinäköalalla.

Aikanaan sitten loma koitti ja Finski kuskasi meidät palvelulupauksensa mukaisesti Helsingistä New Yorkiin hengissä ja yhtenä kappaleena. JFK:llä sitten odotti sen normaali maahantulohelvetti, kuten aina. Huolimatta kaiken maailman visa waivereista ja ESTA-lomakkeista maahantulo kestää ja kestää. Meillä meni passijonossa reilu tunti. Eipähän tarvinnut sitten odotella kyllä mitään matkalaukkuja, vaan ne olivat jo odottamassa tuloaulan lattialla. Siitä vielä tovin jonotus taksiin ja olimmekin vihdoin matkalla varsinaiseen määränpäähän, eli Manhattanille ja hotelliin.

Hotellissa saimme huoneen 30 kerroksesta, joka olikin hotellin toisiksi ylin kerros. Huoneesta oli lupauksen ja tilauksen mukainen kaupunkinäkymä, joka ei nyt paljon antanut. Mutta ei nyt ainakaan ollut vastassa toista pilvenpiirtäjää, kuten edellisellä kerralla, kun ikkunasta näkyi vain tiiliseinä. Nyt viereisellä tontilla oli päälinja-autoasema, joka on vain neli- tai viisikerroksinen, koko korttelin kokoinen kompleksi, joten siltä osin näkyvyys oli kunnossa.

Finskin lentohan on Nykissä iltapäivästä, joten meillä oli vielä aikaa heittää nopea kierros kaupungilla ennen pimeän tuloa. Kävimme katsastamassa Times Squaren ympäristön, mutta se oli aivan täynnä ihmisiä, niin ettei siellä päässyt kunnolla liikkumaan. Lyhyen pällistelyn jälkeen palasimmekin hotellille ja menimme nukkumaan.

Aamulla sitten virkeinä aamupalalle, joka olikin varsin hyvä. Ei mitään ihmeellistä, mutta ihan riittävä. Ottaen huomioon, että se kuului huonehintaan. Edellisellä kerralla Henkan kanssa maksoimme aamiaisesta erikseen n. $50/naama/aamu, joten noita ei oikein voi verrata keskenään. Aamiaisen jälkeen olikin sitten aika suunnata kaupungille. Ulkona ei ollut mikään kovin kummoinen keli: sataa tihuutti hieman ja oli aika harmaata, vaikka pilvipeite alkoikin rakoilemaan (alla oleva kuva ei nyt oikein tue tekstiä…).

Meillä oli etukäteen ostettuna 5 päivän “The New York Pass“, johon kuului mm. 48 tunnin Hop-On Hop-Off -kiertoajelu. HOHO-bussin yksi pysäkki olikin varsin lähellä hotellia, joten suunnistimme sen suuntaan. Pienen odottelun – ja passin aktivoinnin – jälkeen bussi saapuikin, ja hyppäsimme “Uptown”-kiertoajelulle. Se veikin meidät lupauksensa mukaisesti Central Parkin ympäri Harlemiin ja sieltä sitten toista kautta takaisin.

Sääkin oli kiertoajelun aikana parantunut niin, että päätimme ottaa – niin ikään passiin kuuluvat – polkupyörät vuokralle ja lähteä tutustumaan Central Parkiin fillarin selästä. Olen kiertänyt keskuspuistoa jalan, mutta pyörällä pääsi liikkumaan sitten kätevästi hieman pidemmälle. Ajoimmekin puiston ympäri vastapäivään. Sunnuntaisin tämä onnistuukin varsin mainiosti, koska osa puiston kaduista on suljettu liikenteeltä.

Välissä sitten kävimme heittämässä jonkun sämpylän paikallisessa Subissa ja suuntasimme takaisin kaupungille. Siinä sitten aikamme 5’th Avenuella harhailtuamme päädyimme Rockefeller Centeriin ja koska meillä oli sinnekin pääsy näillä ihmepasseilla, kävimme lunastamassa “Top of the Rock”-liput ja menimme hissillä katolle.

Rockefeller Centerin katolla en ollut koskaan aiemmin käynytkään. Ei se nyt sen kummallisempi paikka ole kuin muutkaan, kuten Empire State Building, ehkä hieman enemmän siellä on tilaa. Ja kerralla pääsee niin ylös kuin pääsee, ei mitään lisämaksuja. ESB:ssähän joutuu pulittamaan $20 lisää, jos haluaa 102-kerroksen näköalatasanteelle. No, näkymäthän tuolta olivat perinteiset, joten ei niistä sen enempää. Sieltä selvittyämme pyörimme hetken kaupungilla kaupoissa ja menimme irkkupubin kautta hotellille, yömyssylle ja nukkumaan.

Uusi aamu, uudet kujeet. Aamiaisen jälkeen suuntasimme taas HOHO-bussin lähtöpaikalle. Pienen sekoilun jälkeen sitten löysimmekin oikean pysäkin, josta pääsisi “Downtown”-kiertoajelulle. Sää oli parempi kuin edellisenä päivänä ja lupaili jopa jonkinlaista auringonpaistetta.

Ajoimme bussissa sitten koko matkan aika lailla saaren eteläkärkeen ja hyppäsimme pois 9/11 -muistomerkin lähettyvillä. Tämä oli yksi kohde, jonka uudelleennäkemistä olin odottanut. Edellisellä kerralla vain puisto oli valmiina, mutta varsinaista museota vasta rakennettiin. Nyt sekin oli jo valmis ja sisältyi niin ikään tuohon hankkimaamme NY Pass:iin.

Varsinainen puisto on nyt vapaasti auki yleisölle, viimeeksi se oli vielä aidattu, eikä sinne päässyt kuin jonottamalla ja se saattoi jopa maksaa jotakin. Nyt se kuitenkin on vapaata julkista tilaa, mikä on hyvä juttu. Katselimme puistoa läpi ja sehän rakentuu kahden massiivisen muistomerkin ympärille. Muistomerkit ovat alkuperäisten kaksoistornien paikalle tehdyt suihkulähteet, joiden reunuksiin on kaiverrettu kaikkien terrori-iskussa kuolleiden nimet. Puistoa vahditaan ja ylläpidetään varsin tiiviisti. Puistovahdit esimerkiksi vievät valkoisen ruusun aina kunkin kuolleen henkilön nimen kohdalle hänen syntymäpäivänään.

Kaiken kaikkiaan varsin vaikuttava kokemus tuolla käynti. Myös museo on hyvin vaikuttava, mutta siellä kuvaamista on ymmärrettävistä syistä rajoitettu, joten kuvia sieltä minulla ei ole. Myös Freedom Tower, viralliselta nimeltään One World Trade Center, oli ehtinyt valmistua sitten viime kerran.

Siellähän on katolla myös näköalatasanne, mutta kun se ei sisältynyt tuohon hankkimaamme passiin, emme viitsineet maksaa siitä ilosta $36 per nokka. Sen sijaan päätimme lähteä lompsimaan Little Italyn suuntaan ja sinne sitten menimmekin.

Anekdoottina tässä kohtaa voin kertoa sen, että silloin -95 kun kävin ensimmäisen kerran Nykissä Juhannuksen aikoihin, niin samalla reissulla tuli käytyä myös WTC:n katolla. Siis toisen kaksoistorneista. On mulla siitä diojakin muistona. Joskus jos saisi aikaiseksi, niin voisi niitä koittaa digitoida ja tehdä sitten syväluotaavan traveloquen.

Little Italyssä nautitun lounaan jälkeen otimme taas HOHO-bussin ja huristelimme sillä takaisin keskustaan, kauppoihin ja nukkumaan. Jaa-niin tosiaan, koska oli maanantai, oli hotellilla happy hour viidestä seitsemään illalla. Se tarkoitti sitä, että siellä oli ilmaista ruokaa ja virvokkeita tarjolla. Edellisillan perusteella arvioimme tuon edun n. $80 arvoiseksi. Mukava yllätys.

Iloisen tunnin (tai kahden) ja hyvin nukutun yön jälkeen seuraavana aamuna suunnistimme maanalaisen asemalle, josta ostimme liput ja hurautimme Brooklynin puolelle. Sillä pitihän perinteinen Brooklyn Bridgen kävely tehdä. Se on joka kerta yhtä mukava, jos vain sää suosii ja ymmärtää pysyä pois pyöräilijöiden kaistalta. Jos Central Parkissa pyöräilijät väistivät jalankulkijoita, niin Brooklyn Bridgellä vallitsee viidakon laki. Siellä vedetään fillarilla niin lujaa kuin pääsee.

Brooklyn Bridgeltä ei sitten ole kuin vartin kävelymatka Wall Streetin kautta Staten Islandin lautan laiturille. Tuo yhteyshän on siinä mielessä varsin turistiystävällinen, kun se ei maksa mitään. Eli ei muuta kuin hyppää ensimmäiseen lähtevään lauttaan, niin pääsee näkemään Manhattanin ikonisen eteläkärjen mereltä päin ilmaiseksi. Ehdottoman suositeltavaa.

Ja sama infrapunana…

Siinäpä sitten kolmen ensimmäisen päivän edestä materiaalia. Sen verran tässä joutuu sanomaan, että selvästi edellinen NYCin reissu painoi jäsenissä ja sen näkee kuvista. Mukana ei oikein ole yhtään Valokuvaa, enemmän sellaista reproamista. Jos tässä nyt vielä tulee seuraavan viiden vuoden sisään lähdettyä tuonne, niin voi olla, että kamera jää kokonaan kotiin.

No, tällä kertaa kuitenkin mukana ja matkassa Sony RX100 III, Sony a6000 + Sony Zeiss 24f18/SEL1018 sekä IR-modattu Sony NEX-5N + SEL1855.

---

Previous Post

Merta edemmäs

Next Post

Big Apple Revisited, osa 2

---