Tässä on toista kuukautta vierähtänyt viimeisestä postauksesta ja aika lailla saman verran siitä, kun kamera oli edellisen kerran kädessä. Onhan tässä ollut jotain valokuvaukseen liittyvää meneillään, kuten yhteisnäyttely “Eksymisiä” Oulunkylän kirjaston seinällä, mutta uutta materiaalia ei ole tullut tuotettua.
Nyt sitten, kun helteet iskivät, tuli lähdettyä käymään Roihuvuoren kirsikkapuistossa katsomassa maailmaa vaaleanpunaisen sumun läpi. Eli ajatuksena hanami. Joka siis tarkoittaa kukkien katselua. Kai. Yleensä termi kuitenkin yhdistetään kirsikankukintaan ja Roihuvuoressa on ihan virallinen Hanamikin, siis kukkienkatselujuhla, ensi viikonloppuna 19.5.2018. Joten kaikki kynnellekykenevät sinne katsomaan, josko kukinnasta olisi mitään jäljellä. Tosin kukinnan loppukin on yhtä spektaakkelimainen kuin itse kukintakin, kun miljoonat terälehdet satavat lähes yhtäaikaisesti maahan.
Viime sunnuntaina, joka oli siis samalla Äitienpäivä, Roihuvuoressa oli porukkaa ihan mukavasti ja voin kuvitella, että lauantaina puiston alue on ollut täynnä kukkivia kirsikkapuita ihailevia piknikkiläisiä sampanjoineen ja sushi-annoksineen.
Tällaisen vuosittaisen melko staattisen tapahtuman kuvaaminen on (minulle) aika haastavaa: kuinka keksiä aina jotain uutta aiheeseen. Kirsikankukat on kuin kissavideot: ihan kivoja, mutta onko kuvilla sen syvempää merkitystä tai miten löytää aiheeseen jotain uutta. Tällä kertaa kokeilin, josko sitä uutta löytyisi polttovälistä ja otin mukaan Nikonin 8-15 -millisen kalansilmätsuumin (kyllä, sellainenkin Nikonilta löytyy). Ja mikä kummallisinta, niin mitä laajempaa sitä lähempää. Eli tuolla kalansilmällä voi (ja pitääkin) mennä kohteeseen kiinni, objektiivi tarkentaa käytännössä etulinssistä lähtien.
Täytyy katsoa ehtiikö tuonne vielä lauantaina vai olisiko vuorossa Työhevosharrastajien Kevättyökurssi? Joka sekin on varsin mielenkiintoinen tapahtuma.
Kirsikoita ooglaili Nikon D500 + Nikkor AF-S Fisheye 8-15/3.5-4.5E + Nikkor AF-S DX 16-80/2.8-4E VR + Micro-Nikkor 105/2.8 VR