(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
Aamulla, tai siis yöllä, heräsimme hieman vähemmin virkeinä. Maharadjan kosto oli iskenyt meihin molempiin ja vietimme koko aamun sängyssä tai vessassa. Tilanteesta ei valitettavasti ole näyttää valokuvia tai edes videota äänellä. Onneksi edessä olisi puhdas ajopäivä, 12 tuntia autossa. Mikä voisikaan olla sen hauskempaa? No, siitä päivästä ei kyllä paljon kerrottavaa taikka muistikuvia jäänyt jaettavaksi. Jotenkin selvisimme hotellille ja nukkumaan.
Aamulla parempi puolisko jäi hotellille makailemaan ja minä hieman parempikuntoisena suuntasin kohden päivän tapahtumia, olisihan tiedossa elefanttikyytiä ja laskujeni mukaan n. seitsemäskymmenesneljäs linnake, Amerin linnake. Ei tosin taida olla tämän meidän tupakkafirman.
Samaan kompleksiin kuuluu myös Amerin palatsi ja Jaigarhin linnake. Melkoista gryndausta tuolla on aikanaan harrastettu. Mutta ne norsut. Vaihtoehtoina linnakkeeseen nousemiselle oli joko jeepit tai olifantilla huruuttaminen. Is this a trick question?
Haloo, onko helpparissa? Norsulla kärsä tukossa, voitteko auttaa?
Kello yhdeksän ruuhka.
Jostain syystä opas halusi viedä meidät vielä lounasta syömään, vaikka puolet mukaan lähteneistä (puolet jäivät suoraan hotellille) eivät olleet syömäkuntoisia (Maharadjan kosto lopulta kaatoi kai yhtä lukuunottamatta koko bussillisen porukkaa. Miinus paikalliset). No, sillä aikaa kun joku söi lounasta, minä kiertelin siinä lounaspaikan ympäristössä kuvailemassa.
Kuten aiemminkin olen ihmetellyt, niin sitä ei voi ymmärtää miten paikalliset suhtautuivat meihin turisteihin. Lapset ensinnäkin olivat aivan innoissaan. Kerran jopa pojat keskeyttivät jalkapallo-ottelun ja juoksivat bussimme perään vilkuttamaan. Tämä koulubussi meinasi kaatua, kun kaikki ryntäsivät saman puolen ikkunoihin vilkuttamaan ja huutamaan “How are you?”.
Aikanaan sitten pääsimme hotellille turvaan. Sieltä sitten heitin vielä lenkin lähistöllä olleeseen puistoon ja muistomerkille. Sen luokse päästäkseen piti ylittää risteys. Se. Oli. Kokemus. Tosin nyt vasta selvisi, että miksi. Puisto on rakennettu liikenneympyrän keskelle… No, joka tapauksessa siellä oli myös varsin koristeellinen monumentti, joka esitteli Intian nähtävyyksiä.
Seuraavana aamuna kuntomme oli jo hiukan parempi ja Rajastan jäi taakse. Nyt retkemme suuntautui Uttar Pradeshin osavaltioon. Ensimmäinen pysähdys oli Fatehpur Sikri, jonka on perusti pääkaupungiksi Akbar The Great… (sisäpiirin vitsi, vaikka totta onkin). Vaikka näitä linnakkeita oli jo pikkuhiljaa nähty, niin tämä oli kyllä poikkeus. Täysin kivetty ja laajoja aukeita alueita. Jotenkin tuli aivan Kiina-fiilis. Kielletty kaupunki ja sillai.
Oppaamme oli näiltä main kotoisin ja asunut tämän linnoituksen läheisyydessä lapsena. Hän kertoi kuinka olivat käyneet uimassa linnoituksen lukuisissa suihkulähteissä ja kanavissa. Oli joissakin uimareita vieläkin, mutta vihreä vesi ei nyt oikein jaksanut innostaa. Vaikka lämpötila olikin +35.
Mutta linnake oli vaikuttava.
Linnakkeelta jatkoimme matkaamme seuraavaan paikkaan, Agran kaupunkiin. Ja Agrassa sijaitsee… ta-daa… (rummun pärinää…) Taj Mahal. Whoa! Ennen kuin päästän teidät sinne, minun tulee kertoa yksi asia oppaastamme. Hän oli hyvin sivistynyt ja erittäin hyvin perehtynyt Intian historiaan ja kulttuuriin. Matkan aikana tuli käytyä hinduismin jumalat läpi muutamaan kertaan (ei sillä että mitään jäi päähän, mutta jos jotain haluat muistaa, niin Brahma loi maailman, Vishnu ylläpitää sitä ja Shiva tuhoaa sen. Sitten näillä on vielä liuta avattaria ja alempia jumalia ja muuta porukkaa niin että päässä pyörii… Hindu Gods and Goddesses for Dummies). Itse hän oli muslimi, mutta ei tuonut sitä puolta eikä uskontoa mitenkään esiin. No niin, mutta siis Taj Mahal. Koska oppaamme halusi näyttää sen parhaassa valossa, läksimme sinne aamulla 6:15 ja hotellilta oli vain 15 min ajomatka. Yllätys tosiaan oli, että Taj Mahal on käytännössä keskellä kaupunkia. Suurin uhka monumentille tälle hetkellä aiheutuu ilmansaasteista ja tästä syystä kaikki saastuttava liikenne sen lähistöllä on kielletty. Parkkipaikoilta mennään joko kävellen tai sähkökäyttöisillä tuktukeilla. Lisäksi monumentin ympäristö on rajattu teollisuudelta 10400 km2 alalta.
Tosiaan opas. Läksimme siis kello hyvissä ajoin, jotta olisimme paikalla parhaaseen aikaan. No, pääsimme alueelle, mutta oppaan piti sitten välttämättä pitää luento monumentista niin, että missasimme sen parhaan valon… oh well. Next time perhaps. Next life, anyone?
Tällainen tajmahal on tosi vaikea kuvauskohde. Kuten vaikka Eiffel-torni, Empire State Building, etc. Miten tuot hommaan mitään uutta, kun se on kuvattu jo miljoona kertaa? Paremmalla ajalla, paremmalla tietämyksellä ja paremmilla taidoilla? No, pakko tyytyä siihen mitä saa. Itse muistomerkki on kyllä hieno ja upea ulkoa. Sisältä se on pettymys: pimeää ja varsinaisia arkkujen kopioita (aidot ovat kellarissa, missä on varsinainen hauta) kierretään ruuhkassa kuin mekassa ikään. Kyllä tuolla käydä pitää, mutta Intiassa on muutakin nähtävää.
Taj Mahalista suuntasimme sitten paikalliseen kivityöfirmaan katsomaan Taj Mahalin aikanaan koristelleiden kivimiesten jälkeläisten kädenjälkeä. Taidokkaita kiviupotuksia tehdään edelleen ihan käsityönä.
Kivifirmasta jatkoimme Agran kaupunkilinnoitukseen, mutta myös linnake-kiintiö alkoi minulla olemaan pikkuhiljaa täynnä.
Sen verran tähän linnoitukseen liittyi mielenkiintoista historiaa, että Akbar suuren lapsenlapsi, Shaahi Jahan, joka rakennutti Taj Mahalin, vietti täällä viimeiset vuotensa vankina. Poikansa vangitsemana. Ja jotta rangaistus olisi täydellinen, linnakkeesta on suora näkyma Taj Mahaliin. Kuvasta näkyy hyvin myös Taj Mahalin suoja-alue.
Täältä sitten suuntasimme nyky-Intian suurmiehen, Mahatma Gandhin viimeiseksi jääneeseen asuntoon, joka on nykyään museona. Siellä olisi viihtynyt pidempäänkin, varsinkin kun museon tiloissa oli näyttely mm. Henri Cartier-Bressonista ja hänen tapaamisestaan Gandhin kanssa. HC-B oli yksi viimeisistä ihmisistä joka näki Gandhin elossa ja otti hänestä myös viimeiset valokuvat.
Viimeiset askeleet…
Intia on kyllä eri maa…
Polttohautauspaikasta minulle ei ole kuvia, ei vaan oikein toiminut. Sen sijaan koitin keskittyä kuvaamaan mitä ympärillä muuten tapahtui.
Agrasta läksimme sitten takaisin kohti Delhiä ja paluulento alkoi häämöttämään. Sitä ennen kuitenkin ehtisimme käymään parissa moskeijassa.
En tiedä, mutta jotenkin minulle tulee moskeijoissa se fiilis, että meihin ei välttämättä suhtauduta täysin välinpitämättömästi. Tosin, en usko että kukaan haluaa bussillista turisteja Tuomiokirkkoonkaan jumalanpalveluksen aikana.
Tämä tyttö istui moskeijan portailla yksin. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
No mitä jäi käteen kahden viikon reissulta? Intia on iso maa. Ja vastakohtien maa. Ja ihmeellinen.
Lähtisinkö uudelleen? Varmasti. Toisella formaatilla vain. Nyt on päänähtävyydet Rajastanissa nähty, mutta Intiassa on 28 muuta osavaltiota pelkästään mantereella. Ja seitsemän ulkopuolista. Sen kuitenkin voin sanoa, että katukuvausgenressä joku New York on paperia. Jos haluatte todella kuvata ihmisiä, menkää Intiaan.
Ja edelleen matkassa päätyyn asti Nikon D500 + Nikkor AF-S DX 16-80/2.8-4G VR + Sigma DC 10-20/3.5