(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
Juhannus oli ja meni helteineen. Samalla alkoi loma, lämpömittarista lukemalla ei kyllä tiedä, onko kyseessä hiihto- vai kesäloma. Molempien aikana keskilämpö on ollut siinä 15 asteen huitteilla.
Loma on kuitenkin loma ja se tarkoittaa, ettei töihin pääse, vaikka kuinka mieli tekisi ja vetäisi. Tosin vähän voi aina puolisalaa lueskella eemeleitä ja tehdä etähommia.
Näiden sivussa voi sitten välillä piipahtaa isolla kirkolla katsomassa, mitä maailmalla on tarjota. Hyppäsimmekin vaimon kanssa proleporkkanaan ja suuntasimme kohti tuntematonta ja sen yli. Väkeä metrossa oli hieman vähemmän kuin Tokion vastaavassa.
Mukaan pakkasin vanhan sotaratsun: IR-konvertoidun Sony NEX-5N:n. Sen nokalle ruuvasin lasiksi SEL1018, joka on varsin muikea laajakulmatsuumi. Ja varsinkin kun minulla on vielä siihen sopiva 720 nm IR-suodin, niin vain taivas oli enää luovuuden rajana.
Kaupunkilomamme alkoi Kauppatorilta, josta sitten siirryimme Espan kautta Hietaniemen hautausmaalle, jota olin jo viime kesänä käynyt etukäteen stalkkaamassa. Ja nythän sinne on saatu taas lisää väkeä, kun aika Manusta jätti.
Se mikä tuolla Hietaniemessä jaksaa ihmetyttää, on tuo meidän oma ”Arlington”. Siinä kun Mannerheimin haudan ympärille on koottu sankarivainajien haudat kuin kunniavartioon Marsalkan ympärille. Olikohan varmasti kaikilta etukäteen otettu suostumus tähän kunniavartiohommaan…?
Taiteilijakukkula on kyllä vaikuttava kaikkinensa. Hietaniemen hautausmaa on kyllä paikka, jossa on syytä ainakin kerran elämässä käydä. Ja sitten ehkä toisen kerran vierailla pysyvämmin…
Hautuumaalta sitten hyppäsimme spåraan ja hurautimme Hietalahteen ja menimme Salveen syömään. Siihen originaaliin, eikä siihen noudukkaaseen. Vaimo otti muikut, minä porsaanleikkeen. Eikös muuten aina puhuta Salven silakoista? Muikku ei ole silakka. Salvesta selvittyämme kävelimmekin Sinebrychoffin puiston halki. Eipä ollut sielläkään ennen tullut käytyä.
Koffista selvittyämme käväisimme vielä Johanneksenkirkossa. Sillä pitäähän joka lomalla yksi kirkko korkata. Muutenkin Rööperissä oli kiva kävellä ja käydä pikkupuodeissa. Kuten vaikkapa Galateiassa, josta ostinkin lompakon ja vyön. Ulkomailla kun aina tulee sorruttua paikallisiin käsitöihin…
Ja siinä se sitten se lomapäivä alkoi olla ns. pulkassa. Jäljellä oli paluu hotelliin, a.k.a kotiin. Tosin kummoisempaa ulkomaanmatkaa tässä nyt ei olisikaan voinut tehdä, kun seuraavana aamuna selvisi, että passi oli mennyt vanhaksi keväällä. Onneksi sitä ei kysytty Kontulassa…
Ja lomaa dokumentoi tosiaan IR-konvertoitu Sony NEX-5N + SEL1018