---

Toukokuun lopussa Kaivarissa oli ravit. Viime perjantaina sitten Kaivari Airshow. Mitähän seuraavaksi? Jäänmurtajien teemaviikonloppu? Sitä odotellessa kuitenkin kertaan perjantain ilmailuhäppeningin tuntoja. Tilaisuushan oli järjestetty varsin järkevästi arkipäiväksi ja vielä niin, ettei ns. virallisen virka-ajan puitteissa ollut mitään mahdollisuutta ehtiä tuonne tapahtuman alkuun. Se sitten siitä kikystä, BKT:sta katosi viime perjantaina kolmisen prosenttia…

Itse olin tietysti tunnollisesti töissä ns. pilkkuun asti, joten ehdinkin tuonne vasta kahdeksi, kun kotonakin piti käydä hakemassa kamerat ja aurinkolasit. Suuntasin sitten julkimoilla keskustaan ja siirryin Kaivarin puolelle. Siellä oli menossa jo täysi hulina. Oli ollut jo aamusta lähtien.

Ja mikä oli minulle uutta, oli se, että hävittäjälentokoneiden kuluttajakauppa käy näin Juhannuksen alla kuumana. Autokaupan marmorihallit huutavat tyhjyyttään, kun muutaman sadan miljoonan kappalehintaisia hävittäjäkoneita jonotetaan yötä myöten. Muutenhan ei ole selitettävissä se, että Kaivarissa oli viiden lentokonevalmistajan ständit, jossa jaettiin esitteitä ja lippiksiä.

Sen verran oli kyllä ulkomaanpelleillä jäänyt suomalaiseen mielenlaatuun tutustuminen vajaaksi, ettei oltu ymmärretty ilmaisen ämpärin päälle. Siis osta nyt kolme F35:sta, saat ämpärin kaupanpäälle. Rahoitus Santanderilta. Mellakka olisi ollut valmis.

Siinä sitten tovin töllistelin, josko ottaisi Eurofighterin tai ehkä pari Super Hornetia. Risteilyohjus nyt kuitenkin. Kukapa ei anti-ship -missilea tarvitse?

No, koska kuljetuskapasiteetti oli rajallinen, jätin ostokset sikseen ja läksin etsiskelemään paikkaa, jossa olisi hyvä kuvata. Siirryinkin sitten Ursan observatorion suuntaan, mutta jäin rinteen eteläpuolelle välitttömästi lippusiimalla erotetun tasanteen eteen. Tästä olisi hyvä ja rauhallinen kuvata. Paitsi että hetkenä päästä aukiolle laskeutui helikopteri… viiden metrin päähän. Siis maailmassa, jossa polkupyöräily ilman kypärää on julistettu hengenvaaralliseksi. Niin helikopteri lentää väkijoukon yli 20 metrin korkeudella ja laskeutuu siihen viereen. Hmh…?

Kello lähenikin sitten tehtaanpillin soittoa ja show alkoi moottoroitujen varjoliitimien esiinmarssilla. Eli kyseessä siis laskuvarjo, jossa hyppääjän persiiseen on lyöty ropelli. Sillai niin kuin Katto-Kassisella. Eli ei mitään uutta auringon alla.

Pikkuhiljaa paikalle alkoi tulemaan porukkaa enemmänkin ja ilmassa alkoi olemaan jo suuren kansanjuhlan tuntua.

Jotta homma pysyisi edes jotenkin lapasessa, meren puolella vahtia piti MLC Uusimaa. Siinä on aika turha Busterin kannelta alkaa väittämään, että saako tästä ajaa vai ei.

Seuraavaksi paikalle tulikin vanha tuttavamme NH90 ja samat kuviot kuin viikko sitten. Joka oli sinänsä hyvä, että nyt osasi hieman ennakoida, että mitä tuleman pitää. Ysikymppisen perään tulivat sitten Phil Lawtonin VL Viima, taitolentoryhmä Arctic Eagles ja DC-3. Siinä välissä helikopterikin teki uuden vierailun yleisön keskelle. Kenenkähän idea tämä oikein on ollut?

Potkurivehkeistä kun oli päästy eroon, vuorossa oli hieman nykyaikaisempaa kalustoa. Ensin paikalle saapui Finnairin ihka-uusi Airbus A350, joka suoritti arvokkaan ylilennon. Täytyy kyllä sanoa, että noiden nykyisten jättien moottorit ovat todella hiljaiset ainakin noin tyhjäkäynnillä ajeltaessa.

Finskin perään piti sitten päästä itse asiaan ja paikalle oli kutsuttu Yhdysvaltain merivoimien kaksi Super Hornet -hävittäjää. Valitettavasti vain niiden ”show” oli varsinainen antikliimaksi. Jotenkin ymmärtää, että DC-3 ja A350 lentävät arvokkaasti oikealta vasemmalle ja sitten vasemmalta oikealle. Mutta että Super Hornetit… siis pliis, näilläkö meidän tulee ryssä pitää loitolla? No, ehkä Volodja tikahtuu nauruun ja putoaa taivaalta nähdessään näiden neitien söpön kaartelun. Ei jatkoon. Tosin plussana se, että pojilla näytti olevan siipien alla muutakin kuin lisäpolttoainetankit. Että josko sittenkin…?

Sen sijaan Brittien taitolentoryhmä Red Arrows tietää, että ensivaikutelman voi anta vain kerran. Yhdeksän koneen muodostelma hiipi hiljaa selän takaa ja sitten ns. kahva eteen.

Muutenkin pojista näki, että nyt ei ollut mikään harrastekerho asialla. Taitaa tuon porukan lentotunnit olla enemmän kuin Suomen ilmavoimilla yhteensä.

Red Arrowsien show oli jo yksistään tuonne vaivautumisen väärti. Siinä oli sellaista suuren maailman Airshown tuntua. Heidän jälkeensä olikin sitten toisen Suomeen tarjottavan hävittäjäehdokkaan vuoro, eli Eurofighter / Typhoon tuli paikalle. Sielläkin oli ymmärretty, ettei kyse ole mistään pisaralla pisimmälle kisasta. Jälkipoltin oli päällä käytännössä koko ajan ja pintaa vaihdettiin pystysuorilla siirtymillä. Tällä kyllä saa uskottavuutta jo rajojen ulkopuolellakin. Jos sinne ajattelee mennä.

Euorfighteristä näkee, mikä on lopputulos, kun yhdistetään moottori ja tietokone. Fysiikan laeista ei enää ole niin väliä. Sen verran ripeästi tuo viidentoista tonnin laite muutti suuntaa.

Typhoonin testosteronishown jälkeen oli tiedossa taas hieman rauhallisempaa menoa kun paikalle tulivat Fouga Magister-museokoneet. Nuohan eivät aikanaan olleet mitenkään luotettavimmasta päästä, mutta ranskalaiseen tyyliin ulkonäkö ratkaisee. Nämä ilmojen Citroenit ovat kyllä ilo silmälle. En sitten tiedä millaisia nuo ovat lentää. Tietokonetta ei taida olla kuin lentäjän ranteessa joku Suunto.

Ranskalaisen visiitin jälkeen paikalle tuli rakkaan länsinaapurimme tuotesortimentti. Ensin hieman vanhempaa Drakenia ja sitten tuoreempaa Gripeniä. Draken kaarteli kuten vanhan leidin kuuluukin, Gripen sen sijaan ryntäili kuin Sedinin veljekset konsanaan. Ihan pätevän tuntuinen tuo Gripen, vaikkei tuota mallia Suomeen ollakaan myymässä, vaan sen seuraajaa.

Lopuksi olikin sitten enää kotimaiset jäljellä: F/A-18 Hornet ja Midnight Hawks-taitolentoryhmä. Hornetti veti myös siihen malliin, kuin lentopetrooli olisi menossa pois muodista. Shellin mies Helsinki-Vantaalla kiitti taas. ”Tankki täyteen ja puhdistetaan itikat tuulilasista, kiitos”. Midnight Hawks veti myös tasaisen varman shown, mutta valitettavasti Red Arrowsin jälkeen tuo ei oikein enää saanut minua hurmioon. Pitää kuitenkin muistaa, että Britit tekevät tuota työkseen ja Midnight Hawks ”harrastuksena”.

Sellainen oli Kaivarin Airshow. Vähän puuduttavahan tästä blogauksesta väkisinkin tuli. Koneita sinisellä taivaalla. Valokuva ei tällaisessa tapahtumassa tee oikeutta todellisuudelle. Mutta tulipahan käytyä.

Menossa mukana Nikon D810 + Nikkor AF-S 24-120/4G VR sekä Nikon D500 + Nikkor AF-S 80-400/4.5-5.6G VR

---

Previous Post

Si Vis Pacem

Next Post

Helsinki 15 astetta, 720nm

---