(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
Nyt kun tuosta matkailusta ja turistina olemisesta oli päässyt kiinni, niin sitähän pitää jatkaa. Lomaakin oli vielä jäljellä kokonainen päivä, joten ei sitä kotona kannata hukata. Käänsinkin nokan taas kohti länttä ja saavuin maamme pääkaupunkiin. Matkahan ei ollut kovin pitkä, alta kymmenen kilometriä, mutta se minkä pituudessa hävisi, ajassa voitti. Tai jotain sinne päin.
Välillä on ihan virkistävää lähteä leikkimään turistia omaan kotikaupunkiinsa. Ihan niin pitkälle en mennyt, että olisin ostanut lipun Hop-On/Hop-Off -turistibussiin, mutta sekin päivä vielä nähtäneen joskus. Auton ajoin Elielin parkkiin, kun ajattelin paluumatkalla käydä Rajalalla tutustumassa uuteen Nikonin D810-runkoon, mutta siitä hieman tuonnempana. Parkkihallista selviydyttyäni sulauduin muihin turisteihin kameroineni niin hyvin, että parissa paikassa minulle alettiin ensiksi puhumaan englantia. Notta sillai. Yleensä Kanarialla ja Reperbahnilla huudellaan suomeksi jo korttelin päästä, mutta Suomessa ei tunnisteta suomalaisia. Samapa tuo. Perusreitti suuntautui Kauppatorille päin, matkalla kävelin Espan puistoa, jossa puutarhaosaston tytsyt kastelivat kukkia. Olen aina luullut, ettei suoralla auringonpaisteella pitäisi kastella kasveja, mutta mitäs minä siitä tiedän.
Samalla tuli sitten katsastettua tämä uusi ”taideteos”, Mantan päälle rakentuva hotelli. Mjooh… ja mjääh… en tiä. Miksi juuri Mantan päälle? Kun sen nyt kuitenkin on yksi Helsingin päämaamerkeistä. Mahtaa japanilaisturistia lämmittää muukin kuin aurinko, kun on ensin lentänyt tänne 16 tuntia ja sitten ainoa kuvauskohteen päällä on vanerinen kuutio. Vähän sama kuin jos Vapaudenpatsaan päälle rakennettaisiin benjihyppytorni. Mutta en minä taiteesta ole ennenkään ymmärtänyt.
Kauppatorilla oli sitten normaali hulina menossa: venäläiset sovittelivat karvahattuja ja japanilaiset muumeja. Mahtaa karvahatussa tareta, kun lämpöä oli jo aamusta se 28 astetta. Ja luulisi, että venäjäläiset saisivat nyt krimiturkkeja ihan kotimaan hintaan ja valtion tuella…
Aikani siellä sitten pyörittyäni ja munkkipossot syötyäni läksin kohden uutta maailmanpyörää, mikä lienee Finnair Sky Wheel taijokumuumielikuvitusetonnimi-pyörä se nyt onkaan. Siellä ei ollut porukkaa mitenkään tungokseksi asti, vaan sisään pääsi melkein suoraan, joten ostin liput ajatuksena ottaa kuvia hieman eri perspektiivistä. Kuvaaminenhan tuolta on hieman ongelmallista, kun kondolien ikkunat ovat melko voimakkaasti sinisen sävyiset. Tosin tiesin, että kun kuvaan RAWia, saan valkotasapainon kuntoon myöhemmin editissä. Kuten sainkin, mutta polarisaatiofiltteri olisi ollut myös poikaa. Kyllähän sieltä näki Helsinkiä hieman eri vinkkelistä, mutta vain hieman. Ei tuo kuitenkaan kovin korkea ole, ei edes Stadikan tornin veroinen.
Maailmanpyörän vieressä / juurella on pop-up puutarha ”Allas”, josta olisi tarkoitus ilmeisesti vuoden 2015 aikana muodostua ihan ulkoilmauimala. Toivottavasti ensi kesänä säät suosivat kuten tänä vuonna olisivat tehneet. Muuten, kaiken muun ymmärtämättömyyteni lisäksi en ymmärrä näitä ”pop-up” -juttuja. Tuntuu, että kaikki on nykyään popuppeja. Mikä on Pop-Up? Joku hipsterien juoni maailmanrauhan järkyttämiseksi?
 |
 |
 |
 |
 |
Härvelistä päästyäni heitin vielä pienen lenkin kauppatorilla. Ei olisi pitänyt, koska mukaan tarttui puukko. Siis mulla ei ole mitään tarvetta puukolle, niitä on ennestään jo aika liuta. Ja niiden kulutuskin on hieman heikkoa: ei pitkään aikaan ole kukaan juossut pakoon mun puukko selässä. Vaikka tarvetta sille kyllä olisi ollut. Kuten alkuviikosta, kun jotkut isänmaan toivot pistivät meidän kadunvarressa kaikista autoista sivupeilit ns. vaihtoon. No, autonkorjausliiketoiminta onkin ollut alamaissa, joten kaikki tuki lienee tarpeen. Ja puukko tuli ostettua. Kunnon turistimatkaltahan pitää tarttua mukaan aina tavaraa, jolle ei ole tarvetta. Tosin tuo näyttää olevan nimeltään ”Takepuukko”, joten pitänee ottaa seuraavaan Take-keskusteluun mukaan…
Seuraava kohde olikin sitten Senaatintori, jossa piti ottaa kuva Tuomikirkosta. Homma hoituikin kovin rutiinilla ja turistina olokin alkoi jo väsyttää, joten suuntasin takaisin Rautatientoria ja autoa kohden. Tällä matkalla sitten kävin Rajalassa katsastamassa sen D810-rungon. Tai olisin käynyt, jos liikkeessä olisi sellainen ollut. Oli siellä yksi runko, mutta sitä ei saanut kokeilla. Joopa joo, ymmärrän kyllä, mutta toisaalta mikä se mahtaa olla sen kivijalkaliikkeen etu verrattuna verkkokauppaan? Kun se ei yleensä ole hinta… Ehkä sitten joskus tuota pääsee käpistelemäänkin. Toisaalta, tuohan tietää vain rahan säästöä, jos kamera jää hyllyyn.
 |
 |
 |
Turistin tukena Sony ILCE-6000 + SEL24f18z + SEL1855 + SEL55210.