(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
(c) Matti Remonen
All Rights Reserved
Kaupunkimatkan vastapainoksi piti sitten lähteä heittämään lenkki itäiselle uudellemaalle. Sää ei kyllä oikein suosinut: parin viikon jatkuvan helteen ja auringonpaisteen jälkeen aurinko päätti painua pilveen. Sade sinänsä oli ihan ok, varsinkin kun lämpötila putosi yli viisi astetta hieman siedettävämpään lukemaan 22.5C, mutta tasainen pilvipeite ei valokuvauksen kannalta ole se toivottavin keli.
Ajoin ensin Strömforsiin, Ruotsinpyhtäälle. Sinnehän pääsee jo melkein koko matkan moottoritietä, joten vaikka matkaa on sata kilometriä, niin se taittuu kuitenkin nopeasti ja vaivattomasti. Strömforshan on perinteinen ruukkialue pajoineen ja myllyineen. Vaikka oli heinäkuun viimeinen viikko, turistit loistivat poissaolollaan näin keskellä viikkoa, joten paikkoihin pääsi tutustumaan rauhassa. Toisaalta taas mikään ei sitten ollut auki, tai ainakaan museo ei ollut, joten tutustuminen rajoittui rakennusten ja ympäristön dokumentoimiseen ulkoa käsin.
Strömforsin jälkeen ajoin paluumatkalla Loviisaan, joka on varsin pittoreski kesäkaupunki. Mutta niinhän ne kaikki Suomen kaupungit ovat. Meinaan kesäkaupunkeja. Mikään ei oikein ole edukseen marraskuussa, kun vettä tulee vaakasuoraan. Tai huhtikuun loskakeleillä. Loviisassa kiertelin hetken, eipä ole sielläkään tullut käytyä sen jälkeen kun ohitustie aukesi joskus -90 -luvulla. Ranta-alue on varsin mukavaksi kunnostettu aittoineen ja venelaitureineen. Olisin halunnut käydä myös niemenkärjessä, mutta en löytänyt sinne tietä. Loviisassa muita kuvauskohteita on ehdottomasti Loviisan kirkko, mutta sen osalta valo tulee oikeasta (puiston) suunnasta siinä iltapäivällä, nyt sekin vähäinen valo joka tuli, tuli kirkon takaa.
Viimeinen rasti oli Porvoo. Jälleen kerran. Porvoossa on tullut käytyä melko tasaiseen kameran kanssa ja ilman. Aina kuitenkin tuntuu löytävän jotain uutta, kunhan vaivautuu Brunbergin suklaakaupan maistiaishyllyä pidemmälle. Turisteja ei enää siihen aikaan (noin klo 20:00 illalla) ollut juurikaan liikkeellä, joten vanhassa kaupungissakin oli helppo liikua. Tosin juottoloita lukuunottamatta ei siellä ollut mitään aukikaan. Uutena kohteena bongasin Porvoon vanhan rautatieaseman ja ratapihan junineen/vaunuineen. Nyt sää ja valaistus ei oiken suosinut, mutta tuonne pitää mennä vielä uudelleen jossain vaiheessa kuvaamaan noita rautahepoja.
Maakuntavierailun teki Sony ILCE-6000 + SEL24f18z + Zeiss Touit 1.8/32 sekä infrapunakonvertoitu NEX-5N + SEL1018 + SEL1855
2 Comments
Nämä kuvauskertomukset ovat mainioita. Hyviä vinkkejä kuvauskohteiksi, eikä paikkojen kuvauksissa rajoituta vain toteamaan missä käytiin, vaan mukana on tietoa sopivista kuvausajoista, valon suunnasta, reiteistä ynnä muusta. Hyödyllistä, mielenkiintoista ja viihdyttävää.
IR-kuvaus on alkanut kiinnostaa yhä enemmän – oikeastaan täysin sinun IR-täyskonversioprojektin ja blogin kuvien ansiosta. Tai syystä. Tässäkin siitä lienee ollut hyötyä, koska oli pilvinen sää. Näkyvä valo on tietenkin ensisijainen elementti perinteisessä valokuvauksessa ja vaikkei mikään estä ottamasta näyttäviä kuvia pilviselläkin säällä, niin IR-kuvauksessa sillä ei ole vastaavaa merkitystä – olettaisin.
Pitää ottaa kuitenkin muutamia lisäaskelia nykykaluston kanssa ennenkuin hyppään tuohon junaan.
Olisi hienoa nähdä nuo IR-kuvat täydessä resoluutiossa.
Joo, tuo IR-kuvaus viehättää minuakin kerta kerralta enemmän. Lisäksi olen havainnut, että olen nimenomaan kiinnostunut m/v-käännöksestä enkä niistä väärävärikuvista. IR tuo kuvaan lisää sävykkyyttä ja syvyyttä, kunhan vain oppii mitä voi ja kannattaa kuvata.
Täysin pilvisen sään ongelma on pitkälti sama kuin normaalissa näkyvän valon kuvaamisessa: taivas on tasaisen harmaa. Paras ilma on joko kumpupilvinen tai myrskyä enteilevä, silloin kuviin saa lisää ilmettä. Sen sijaan täysin sininen taivas toistuu 100% mustana. Kuten myös vesi. Eli ne eivät heijasta infrapunaa lainkaan. Sen sijaan kaikki elävät kasvit, ym. toistuvat vaaleina.
Mutta joo, suosittelen tuota IR-kuvausta. Alkuun pääsee aika halvalla, jos ei tavoittele mitään high-end -viritystä niin kuin mun piti tietysti saada. Joku vanha digikamera, jossa on tuki liveview:lle hoitaa hommansa ja niiden konversio onnistuu yleensä kotikonstein tai niitä tehdään Suomessakin satasella (Mustonen&Laine).