Venemessut oli ja tuli. Kuten myös MP-näyttely. Noihin kahteen kesäntulemisen varmaan merkkitapahtumaan en ole koskaan osallistunut ja tuskin koskaan tulenkaan. Veneeseen ei oiken ole koskaan ollut varaa ja moottoripyörästä minut toivottavasti pitää erossa terve järki. Varsinkin kun olen sitä ikäpolvea, joka saa ajaa minkäkokoisella pyörällä haluaa ilman mitään ennakkoharjoittelua tai kokemusta.
No mutta kuitenkin, nyt oli vuorossa enemmän minulle sopiva messukokonaisuus, elikkä tämä Kuva&Kamera. Joka järjestetään samanaikaisesti useiden muiden messujen kanssa samaan tapaan kuin syksyllä on SkiExpo, jonka yhteydessä on sitten Digi- ja Board- ja TingelTangel-messut. Ja nyt sitten Kuva&Kameran kanssa samaan aikaan pidetään Fillari-, Golf-, Outdoor- ja Horse Fair tilaisuudet. Ainakin. Varmaan siellä oli vielä joku muukin.
Olin voittanut taas tänä vuonna DC.netin arvonnasta liput tuonne, joten olihan se mentävä. Olisin tosin tunkenut sinne varmaan muutenkin. No, aamulla ylös ja messuille heti kun oveta avautuivat kello 10. Kokemus on osoittanut, että noissa paikoissa kannattaa olla joko heti aamusta tai sitten menee vasta pari tuntia ennen sulkemisaikaa viimeisenä päivänä. Jollei sitten käsitys hauskanpidosta ole päivä Tokion Metrossa. Tai Tuurin kyläkaupassa.
Heti kun portit avautuivat, säntäsin arvokkaasti Kuva&Kamera-osastolle katsomaan mitä uutta siellä oli tarjolla. Nämä kevään messuthan ovat ainakin valokuvauksen osalta leimallisemmin myyntimessut kuin syksyn vastaavat. Ja kuten aiemmin taisin kirjoittaa, niin messujen osallistujakaarti on asemansa ja messunsa valinnut. Kun syksyllä paikalla on mm. Nikon ja Rajala, niin keväällä on sitten TopShot ja JAS. Canon tuntuu osallistuvan molempiin. Myyntipuolta edusti JASsin lisäksi mm. Kameratori useammallakin standillä. Docendolla oli myös tänä vuonna iso osasto ja hyviä kirjatarjouksia. Itselle ei nyt tarttunut mukaan mitään, kun edellisetkin on lukematta.
Parasta antia tänäkin vuonna mielestäni olivat valokuvanäyttelyt, joita tuolla oli aika runsaasti. Itse katselin ajatuksella läpi VLK-kuvat, joissa Maffer (dc.netistä päivää) oli saanut ansiokkaan toisen sijan Maisemat-luokassa. VLK:n lisäksi pysähdyin katselemaan Vesa Koivusen urheilukuvia, jotka jostain syystä iskevät minuun. Vesalla on hyvin omintakeinen tyyli kuvata, kaikkia se ei varmasti miellytä, mutta itse tosiaan pidän. Ja se, että Vesa kuvaa Nikonilla, ei ainakaan haittaa…
Toinen mikä kiinnosti, oli DiaLabin osasto. DiaLabhan on ammattilaislaatua tekevä valokuvien vedostustalo. Se tuntuu vedostavan kuvia lähes mille materiaalille vain ja laatu näyttää ainakin maallikosta todella hyvältä. Nyt minusta oli tosi fiksusti laitettu samoja kuvia vedostettuina eri materiaalille, jolloin tyhmempikin erotti mitä materiaali lopputulokselle tekee. Jos vain pystyisi kuvaamaan jotain sellaista, joka ansaitsisi kunnon materiaalit ja esillepanon. Sitä päivää odotellessa.
Hauskana detaljina oli TopShotin osastolla näytillä ollut Lytron Illum-kamera. Lytrohan tekee aivan omanlaiseensa teknologiaan ja filosofiaan perustuvaa kameraa, jossa ideana on se, että kuvan tarkennuksen voi valita jälkikäteen. Ensin Lytro yritti markkinoille neliskulmaisen Pringles-purkin näköisellä näppäilykameralla, joka ei oikein menestyt. Nyt yritys on julkaissut uuden mallin, Illum:in, joka on Lytron yritys murtautua ammattilaisgenreen. Kokeilin sitä pikaisesti tuolla eikä se nyt ainakaan minussa mitään vastustamatonta omistamisen halua herättänyt. Kamera on melkoisen kolho ja painava. Lisäksi siinä ei ole minkäänlaista etsintä, ei optista eikä elektronista, vaan kuvaaminen tapahtuu takatöllöltä. Joka välittömästi tarkoittaa sitä, että kuvausergonomia on sieltä mihin aurinko ei (toivottavasti) paista. Varsinkin, kun näyttö on kiinteä. No, aika näyttää milloin Lytro sanoo Chapter 11.
Kun kamerat oli katsottu, siirryin muille osastoille ja päätin aloittaa kierroksen polkupyöristä ja Outdoor-osastosta. Siellä oli myös hyvin myyntipainotteista, lähes kaikki osastot olivat jonkun liikkeen nimissä. No, mikäs siinä. Kauppahan se on mikä kannattaa ja kannattaa myös mennä sinne missä ihmiset ovat. Hetken aikaa haaveilin Haixin Airpower Pro-maihareista, mutta jätin ne vielä toistaiseksi hyllyyn. Kyllä ne vielä minun tyköni tiensä löytävät, mutta aika ei vielä ollut kypsä. Polkupyörähommat eivät nyt niin jaksaneet lämmittää, kun syksyllä satuin ostamaan Focuksen Cyclocrossarin, jolla on ajettu tasan kaksi kertaa. Sen verran off-topiccia, että pyöräily on kyllä tehokkain tuntemani laihdutuskeino. CC:n hankkimisen taka-ajatuksena oli se, että jos saisi sen avulla karistettua kilon tai kaksi. Nyt on marraskuusta lähtien hävinnyt 7 kiloa, ja pyörä on ollut sen ajan talviteloilla. Mitähän tapahtuu, kun työnnän sen ulos…
![]() |
![]() |
![]() |
Pyöristä siirryinkin sitten sujuvasti golfin pariin. Nyt on taas pari kesää mennyt golfin osalta hiljaisemmissa merkeissä, mutta ajattelin aktivoitua uudestaan tulevana kesänä. Niin suurta intoa ei kuitenkaan vielä ole, että mitään olisi ollut pakko ostaa. Sen panin merkille, että golf-matkojen tarjonta on yhtä laajaa kuin hiihtomatkojen joskus iloisella -80 -luvulla. Muuten golfilla taitaa ainakin Suomessa mennä hieman huonommin: nykyinen omistamiseen perustuva golf-kenttä- ja pelaamismalli taitaa olla tullut tiensä päähän. Joka onkin melko järkevää. Vai omistaako joku osuuden hiihtokeskuksesta, jotta pääsisi sinne laskettelemaan?
Toisaalta samaan aikaan on sitten tulossa kaikenlaista uutta golffaajille suunnattua palvelua, kuten nyt Messuilla esitelty GoGolf, joka mahdollistaa pelaamisen ilman osakkuutta ja/tai jäsenyyttä. Kaikki eivät välttämättä hae golfista sitä kilpailullista aspektia, vaan enemmän mukavaa ajanvietettä ja liikuntaa.
Golf-osastolla ehdottomasti kiinostavin oli Audin uusi Q7 -katumaasturi, josta Suomeen on saatu esituotantomalli. Kävin koeistumassa auton ja mikäs siinä, voisihan tuollaisen ottaa pimeiden iltojen kyydiksi. Audillakin menee nykyään niin huonosti, ettei edes pysäköintilippuja ollut tarjolla niin kuin ennen vanhaan.
Viimeisenä kohteena mulla oli Horse Fair. En tiedä mikä noissa hevosissa minua kiinnostaa, tosin olen aina pitänyt meetvurstista, joten kai se sieltä tulee. Varsinaisesti en oikein jaksanut kiinnostua itse messuosastoista: n. kahdeksannen riimukaupan kohdalla alkoi tuntumaan, että olen nyt koko lailla nähnyt ne kaikki. Eikä mulla ole tarvetta 74 kuutiolle olkiakaan, vaikka mistäs sitä koskaan tietää… jos tulee sota, niin oljen arvo voi vielä nousta.
Sen sijaan suuntasin maneesialueelle katsomaan, että mitäs siellä tapahtuu. Ja tapahtuihan siellä: Helsingin Poliisien Hevososasto (vai Helsingin Hevosten Poliisiosasto?) valmistautui esittäytymään. Show olikin varsin näyttävä: siellä oli paikalla neljä ratsukkoa eri varustuksissa: normaali partiovarustus, paraativarustus, JouHa-varustus (lue: mellakka) ja YMCA-varustus. Varsinkin tuo viimeinen osoittaa että poliiseilta löytyy pampun lisäksi myös huumoria tarvittaessa. Mutta itse show: siinä esiteltiin ratsukon toimintaa eri tilanteissa ja täytyy sanoa, että nuo poliisihevoset ovat kyllä lehmän hermoilla varustettuja. Ne eivät ihan pienestä hätkähdä. Esimerkkinä vaikka kun ratsukot olivat järjestäytyneen kahteen kahden ratsukon ryhmään, niin mustamaija ajoi niiden ympäri kahdeksikkoa valot ja sireenit päällä. Hevoset katsoivat hieman kyllästyneinä, että ”what’s next”.
Shown jälkeen messut alkoivat olemaan omalta osaltani ns. taputellut, joten suuntasin garderoobin kautta kotio… ja siis pysäköinnin joutui maksamaan itse, kun Audi ei taaskaan sponssannut. Seuraavaksi ostan kyllä Bentleyn…
Messuja kolusi Sony ILCE-6000 + Zeiss Touit 24/1.8 + Sony Zeiss 32/1.8 + SEL50f18.